P15 Liigaan noussut TPS:n 2008-ikäluokka ei tyydy vain mukanaoloon. Kokeneen ja kokemattoman valmentajakaksikon ryhmä haluaa mukaan SM-lopputurnaukseen.
Tiukka ääni keskeyttää harjoituksen ja leikkaa terävästi Kupittaan ilmaa. Viesti on tinkimättömän selvä: pojat, pitää pystyä parempaan syksyllä edessä olevissa peleissä!
TPS:n poikien 2008-ikäluokka on kuluvan kauden kiinnostavimpia ilmestyksiä turkulaisilla juniorikentillä. Mustavalkoisen ikäluokan kohtalot ovat heilahdelleet vuosien varrella, mutta nyt kurssista ei ole epäselvyyttä, mikäli kipparilta kysytään.
Joukkue sai talvella valmentajakseen kokeneen Thomas Lagerroosin, ja ryhmän ilme on kirkastunut tasaisesti siitä lähtien. Väkevän kevätkauden päätteeksi TPS palasi ikäluokan korkeimmalle sarjatasolle Liigaan ja tavoittelemaan kruunua ryhmän C-juniorivuosille.
Mielenkiintoista seurattavaa riittää myös kentän laidalla, sillä TPS:ää luotsaa toisistaan poikkeava kaksikko. Monenlaista pitkän jalkapallouransa varrella nähneen päävalmentaja Lagerroosin rinnalla näkyvässä roolissa touhuaa tuore tulokas Jasperi Nieminen.
– Mä kävin muutaman kerran katsomassa hallilla poikien treenejä ja kun tuli tilanne, että pitäisi hypätä vuodeksi mukaan, näin siinä joukkueessa paljon hyvää, ja ajattelin, että voin sitoutua siihen ja katsoa mihin se riittää, Lagerroos kertaa viime talven vaiheita.
Hän on aiemmin työskennellyt samoissa valmennustiimeissä toisen Niemisen, isä-Esan, kanssa. Mutta nyt kumppaniksi valikoitui valmentajana täysin kokematon nuorempi Nieminen.
– Se oli pari päivää ennen joulua. Tein töitä rauhassa, ja katsoin kun Lagerroos istui meidän työpaikan sohvalle. Taidettiin puhella viisi minuuttia jalkapallosta ja siinä vaiheessa ”Tumppi” totesi, että ”Jasu, sä tulet valmentamaan mun kanssa”, Nieminen naurahtaa.
– Sain pari päivää miettiä ja totesin, että haluan tulla kokemaan, mitä homma on tällä puolella, kun olen itse pelannut aiemmin. Koen, että mulla on annettavaa pojille.
Etuoikeutettu tulokas isossa roolissa
Lagerroosille työskentely nuoren aisaparin kanssa ei ole uusi asia. Edellisen kerran hän luotsasi TPS-joukkuetta vuonna 2018 menestyksekkään 2003-ikäluokan vastuuvalmentajana. Tuolloin apurina oli valmennusuransa alkumetrejä edennyt Ville Laukka, joka nykyään työskentelee OLS:n junioripäällikkönä.
Lagerroos pitää itsestään selvänä asiaa, johon moni sivustaseuraaja on kiinnittänyt huomiota: kokematon Nieminen nauttii suurta luottamusta, ja kantaa merkittävää vastuuta joukkueen arjen johtamisessa.
– Se oli selvä asia alusta asti. Jos on kaksi valmentajaa, vastuu täytyy jakaa. Jasulla on tärkeä vastuu taktisesta puolesta. Se on hyvä puoli meidän kaksikossa, että itse saan esimerkiksi keskittyä vähän enemmän hyökkäämiseen ja Jasu katsoo isoa kuvaa monesti paljon enemmän kuin minä.
– Hyvä esimerkki oli vieraspeli Valkeakoskella. Jasu ei ollut mukana vaan katsoi peliä livestriimistä, mutta hän soitti tauolla ja sanoi, että meillä on tietty ongelma vasemman puolen laiturilla. Mä en sitä penkiltä nähnyt, mutta vika korjattiin ja kas kummaa, peli alkoi kääntyä meille, Lagerroos kiittelee.
Nieminen suhtautuu rooliinsa nöyrän vaatimattomasti, mutta kentän tasolla muutkin kuin päävalmentaja ovat noteeranneet miten varmoin ottein tuore apuvalmentaja pelaajia ohjaa. Joukkueympäristö on Niemiselle luontainen paikka ja se näkyy. Itse hän sanoo nauttivansa ennen kaikkea oman näkökulman syventymisestä rakkaaseen lajiin.
– En tiennyt mitä odottaa, mutta olen kokenut itseni etuoikeutetuksi siinä, että on annettu mahdollisuus ja tilaa toteuttaa itseäni, suunnitella ja olla osa hommaa, eikä pelkästään siirrellä tötsiä. Isommassa kuvassa katselen vieläkin ympärilleni ja ihmettelen, miten tämä homma toimii.
– Jalkapallorakkaus on tullut varmaan viisivuotiaasta saakka, kun sitä on elänyt ja hengittänyt. Oma luonne taas on sellainen, että haluan olla kaikessa hyvä. Kun jostain kiinnostun, käytän siihen liiankin paljon aikaa ja haluan oppia koko ajan lisää. Joku viisas on joskus sanonut, että jalkapallo on yksinkertainen laji, mutta sitä on hankala pelata. Se on kiehtova kokonaisuus, Nieminen pohtii.
Kokeneemmalla Lagerroosilla on lopulta yksinkertainen, mutta painava peruste valinnalleen – ja sille, miksi yhteistyö toimii saumattomasti.
– Olemme kaksi ihan erilaista persoonaa. Jasu on nuori, hirvittävän analysoiva valmentaja ja tuo syvällistä ajattelua. Tarvitsen sitä siihen turvakseni, jotta tiedän, että teen oikeita asioita. Olen ehkä meistä enemmän se, joka pistää sitten asioihin vauhtia. Jasu on iso osa tätä joukkueen nousua.
Kehitys kumpuaa arjen vaatimustasosta
Määrätietoinen eteneminen on kenties sopivin luonnehdinta kaksikon ja parinkymmenen TPS-juniorin tiivistahtiselle taipaleelle. Suuria yllätyksiä odotuksiin nähden ei ole vastaan tullut, tuumaa Lagerroos, mutta jokainen joukkue ja ikäluokka on aina omanlaisensa.
– Usein joutuu tietysti reivaamaan odotuksia. Ja se on läsnä oikeastaan koko sen matkan ajan. Jotta pelaaja oppii jotain isompaa, aina palataan samoihin asioihin säännöllisesti, esimerkiksi tietyn pelipaikan vaatimuksiin.
Lagerroosin valmennustavassa keskeisessä osassa on tinkimätön vaatimus perusasioiden laadukkaasta toteuttamisesta, siihen TPS P2008 on panostanut tuhdin siivun harjoitteluajasta. Joukkuepelaamisen suhteen edetään maltilla.
– Ei ehkä hirveän paljon katsota vastustajaa, mutta sekin on tärkeää valmentamisessa, että tietää vastustajan vahvuudet ja heikkoudet sekä perusratkaisut. Ja kyllä 15-vuotiaiden pelaajien pitää alkaa oppia sellaisia asioita ottamaan huomioon omassa pelaamisessa, Lagerroos linjaa.
Kilpajoukkueen laadukkaaseen arkeen kuuluu erottamattomana asiana nykypäivänä, että myös pelillisen valmentamisen ulkopuoliset osa-alueet ovat kunnossa. Tämän suhteen kaksikko jakaa auliisti kunniaa muille.
– Meillä on tietysti suuri apu siinä, että on käytössä fysiikka- ja maalivahtivalmentaja, eikä meidän tarvitse lähteä miettimään niitä asioita. Se porukka mikä meillä on huoltajista ja joukkueenjohtajista näihin muihin valmentajiin on aivan huikea apu. En ole vastaavaa kokenut aiemmin, Lagerroos toteaa.
Joukkueen kehityskaaresta Lagerroos nostaa esiin koko pelaajiston yhteistyön tiivistymisen.
– Tammikuussa kun aloitettiin, joukkue oli yksilöiden varassa aika paljon, mutta ryhmä on kasvanut yhtenäiseksi. Ja jos mä ajattelen suomalaista jalkapalloa kokonaisuutena, kyllä meidän pitää olla yhtenäisiä, koska valitettavasti huippuyksilöitä on harvassa. Jasun kanssa ollaan tämä rakennettu sen identiteetin varaan, että pelaajat tietää selkeästi mitä me halutaan eri pelitilanteissa, ja se on mennyt isoja askeleita eteenpäin.
Nieminen komppaa ja muistuttaa valmennuskaksikon lähestymistavan kulmakivestä, riittävän laadukkaasta harjoittelusta.
– Voi sanoa, että ollaan onnistuttu luomaan tähän se harjoittelukulttuuri, missä kaikki pelaajat ymmärtävät oikean vaatimustason. Joka kerta kun menet harjoituksiin, teet asiat riittävällä tasolla ja kukaan muu kuin sinä itse ei sitä sulle tee. Ja sen jälkeen voit mennä peliin ja odottaa aiempaa parempia suorituksia. Ja nyt kun on tauon jälkeen jatkettu, on taas otettu uusi askel eteenpäin, mikä on hienoa nähdä, Nieminen nyökyttelee.
Rima riittävän korkealle
Jokapäiväisen vaatimustason ohella Thomas Lagerroosin ja Jasperi Niemisen odotukset omankin työn tuloksia kohtaan ovat korkealla. Onnistuneen kevätsesongin ja sarjanousun jälkeen ei jääty paistattelemaan tyytyväisinä, vaan päävalmentaja sanoo suoraan, että rima on välittömästi nostettu uuteen korkeuteen.
Valmennus haluaa auttaa pelaajia mittaamaan tasonsa toden teolla ilman jälkikäteistä jossittelun tarvetta. Tavoite on päättää kausi pelaamalla valtakunnallisessa Kai Pahlman -turnauksessa. Se vaatii sarjanousijalta sijoittumista viiden parhaan joukkoon Liigan jatkosarjassa.
– Kyllähän se on fakta on, että TPS-juniorijoukkueen kuuluu pelata korkeimmalla tasolla tässä maassa. Näillä resursseilla mitä meillä on, meidän kuuluu olla aika lähellä HJK:ta, Honkaa ja KäPaa. Nyt on paljon kiinni siitä, että aletaan vaan tekemään sitä, mitä sen tason peli vaatii, Lagerroos sanoo epäröimättä.
– Jos asetat tavoitteen alhaiseksi, tekeminenkin on helposti sellaista. Kun laittaa riman korkealle, ei kukaan sano, että me tullaan onnistumaan siinä, mutta se on tavoite ja sen eteen tehdään töitä joka päivä. Opetetaan poikia siihen, että urheilu on kivaa, vaikka siihen kuuluu myös pettymyksiä välillä. Mutta ennen kaikkea onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia.
Nieminen pysähtyy muistelemaan kesätauon jälkeistä aloituspalaveria, jossa syyskauden tähtäin asetettiin.
– Kyllähän pojatkin siinä nyökkäsi, että kyllä me Kai Pahlmaniin mennään. Tavoitteet on yhteisymmärryksessä allekirjoitettu, Nieminen kertoo.
Lopuksi muistutettakoon, miten Thomas Lagerroosin edellinen TPS-urakka päättyi: Nikolas Talon ja Niklas Pyyhtiän kaltaisten lupausten värittämä TPS P2003 voitti Kai Pahlman -turnauksen syksyllä 2018.
Tänä vuonna P15-ikäluokan SM-turnaus pelataan Turussa lokakuussa. Vaikka pelit ovat lähellä, matkaa mustavalkoisilla riittää unelman toteutumiseen. Taival käynnistyy heinäkuun viimeisenä sunnuntaina Kauniaisissa, kun TPS aloittaa Liigan jatkosarjan.
Teksti ja kuva: Jani Mesikämmen
