Turkuun ja TPS:ään saapui kaksi viikkoa sitten 25-vuotias Jonathan Viscosi. Kanadassa syntynyt ja lapsuutensa siellä viettänyt Viscosi omistaa italialaisten vanhempiensa ansiosta myös Italian passin. Perheeltä on periytynyt myös rakkaus jalkapalloa kohtaan. Viscosin perhe katsoi yhdessä italialaista jalkapalloa, ja sen takia Jonathanin olikin luontevaa liittyä nelivuotiaana isoveljensä joukkueeseen mukaan. Jonathan on aina ollut hulluna jalkapalloon, ja välillä hänen täytyy nipistää itseään muistuttaakseen siitä, että saa elää jalkapalloammattilaisena. – Teen sitä mitä lapsesta asti olen halunnut tehdä. Tosin ei tämä ehkä niin hohdokasta ole kuin silloin kuvitteli, Jonathan nauraa.
Hulluudesta ja rakkaudesta jalkapalloa kohtaan kertoo 15-vuotiaan Jonathanin harjoittelu. Koulu alkoi joka päivä 8.20, mutta Viscosi heräsi kolmesti viikossa viideltä, lähti salaa vanhempiensa autolla treenaamaan yhdessä maalivahtivalmentajansa kanssa ja palautti auton ennen kuin vanhemmat heräsivät. Vanhemmat eivät vuoteen tienneet poikansa salaisista aamuharjoituksista.
Kanadassa on luonnollista juniorijalkapallon päätyttyä lähteä yhdysvaltalaisiin yliopistoihin stipendillä. Viscosi pääsi Buffalon yliopistoon opiskelemaan liiketoimintaa ja pelaamaan jalkapalloa. Tämä oli myös ensikosketus jalkapalloammattilaisen elämään. Joukkue yöpyi hienoissa hotelleissa ja söi upeissa ravintoloissa. Eurooppaan saapuminen aiheuttikin pienoisen shokin, kun kaikki ei ollutkaan yhtä hienoa. Mies kertoo, että yliopistojalkapallon parissa pelaajia kohdeltiin paljon paremmin kuin mikä heidän tasonsa oikeasti oli.
Kesällä 2013 Viscosi siirtyi ensimmäistä kertaa Eurooppaan, kun Englannin jalkapallokentät kutsuivat. Aluksi tie vei 8. korkeimmalle sarjatasolle, jossa hän päätyi isojen ja kovien englantilaispelaajien murjomaksi. Kun kanadalaismaalivahti katsoi omia joukkuekavereitaan ja odotti näiden puolustavan tätä, nämä huusivatkin hänelle ”mikset ottanut palloa kiinni”. Muutama peli meni opetellessa saaren tavoille, kunnes pelit alkoivat sujua. Viscosi kertoo aikansa Englannissa olleen parasta oppia, mitä olisi voinut kuvitella saavansa. Hänen taitonsa huomattiin myös muissa joukkueissa, ja Jonathan kävikin useiden seurojen testissä. Englannissa sai pelata paljon pelejä hankalissakin olosuhteissa, mikä kasvatti ja opetti jalkapallosta paljon. Nousu ylemmille sarjatasoille oli kuitenkin koko ajan hankalaa, sillä samasta pelipaikasta joutui taistelemaan korkeammilta sarjatasoilta putoavien pelaajien kanssa. Seurat ottavat mieluummin ylempää tulevia pelaajia kuin alasarjoista ponnistavia. Kokemus Englannissa oli antoisa, mutta samaan aikaan myös Pohjoismaat kiinnostivat kanadalaista.
Viime vuoden kesällä Jonathan päätyi ruotsalaisen 1. divisioonajoukkue Oskarshamns AIK:n riveihin. Ennen Ruotsiin siirtymistä hän kävi testissä myös Turussa. Turussa oli kuitenkin tarjolla paikka entisen TPS-vahti Jukka Lehtovaaran takana, mutta kunnianhimoinen Viscosi halusi pelata ykkösvahtina ja päätyi Ruotsiin. Kun marraskuussa Mika Laurikainen otti yhteyttä, Jonathan oli heti avoin Turkuun tulemiselle. Ensin hän kuitenkin otti yhteyttä kontakteihinsa Lehtovaaraan sekä John Alleniin. – En tiennyt TPS:stä paljoa etukäteen, mutta muistan kyllä nähneeni myös TPS:n toimintaa viime kesänä. Minulla oli mahdollisuus siirtyä Ruotsissa muutamaankin seuraan Superettanissa, mutta en tiennyt joukkueista mitään. Samaan aikaan kontaktini puhuivat TPS:stä erittäin suosiollisesti, ja muistin, kuinka kaunis Turku oli kesällä. Minua kiehtoi kovasti myös se fakta, että TPS taistelee sarjansa voitosta. Kaikki aiemmat joukkueeni ovat taistelleet putoamista vastaan, mutta halusin tulla joukkueeseen, joka taistelee voitosta joka pelissä, viikosta toiseen. Näiden syiden takia päädyin lopulta TPS:ään, kanadalaisvahti kertoo.
Viscosi on ollut TPS:n matkassa vasta kaksi viikkoa, mutta viihtyy mustavalkoisissa jo hyvin. Palloseuran toiminta on ammattimaista, puitteet ovat hienot ja joukkueessa on mukavia ihmisiä. Yhteistyö maalivahtivalmentaja Eemeli Reposen kanssa sujuu hyvin, ja hänen valmennusmetodinsa saavatkin kiitosta. Vaikka Viscosi on TPS:n ainoa ulkomaalainen, hän ei tunne itseään ulkopuoliseksi. Kaikki palaverit ovat suomeksi, mutta heti näiden jälkeen joko Mika, Mike (Mikko Hyyrynen) tai Eemeli tulee kertomaan saman englanniksi. Myös muut pelaajat auttavat kääntämään keskusteluita, jotta kanadalaistorjuja pysyy ryhmän menossa mukana.
TPS:n tavoitteena on 95-vuotisjuhlavuotenaan nousta takaisin Veikkausliigaan. TPS:n historiasta Viscosilla ei ollut juurikaan tietoa, mutta hän lupaa auttaa nousutavoitteen saavuttamisessa torjumalla niin paljon palloja kuin mahdollista. – Ehkä me teemme tänä vuonna historiaa, Jonathan sanoo. Liikaa ei saa kuitenkaan suunnitella tulevaisuutta, sillä jalkapallossa, kuten elämässä muutenkaan, ei voi kontrolloida kaikkea ja asiat voivat muuttua sormia napsauttamalla. Täytyy elää vain päivä kerrallaan ja tehdä parhaansa. Kun jokainen antaa kaikkensa viikosta ja kuukaudesta toiseen, kauden päätyttyä nähdään lopulta, mihin se riitti.
Viscosilla on edessään nuori joukkue, ja vaikka hän tuntee itsensäkin vielä nuoreksi, on hän silti joukkueen kokeneemmasta päästä. Maalivahtina hänelle on tärkeää käyttää kokemustaan ja johtamistaitojaan. Hän toivoo omalla toiminnallaan voivansa pitää pakan kasassa ja varmistaa, että jokainen pelaaja tekee kentällä parhaansa. Viscosi toimi Atlantin toisella puolella aina joukkueensa kapteenina, mutta vaikka kapteeninauhaa käsivarresta ei löydykään, hän haluaa kantaa vastuuta ja johtaa joukkoja.
Viscosi odottaa innolla Suomen Cupin pelejä Veikkausliigajoukkueita vastaan, sillä ne ovat erinomaisia tason mittareita nuorelle ryhmälle. Cupin peleistä huolimatta mies odottaa eniten kauden alkua. Suomen pre-season on pisin, johon hän on urallaan törmännyt. Helmikuun tuiskeessa silmissä siintääkin jo pelit Veritas Stadionilla oikealla nurmella, kesäsäässä, mustavalkoisen yleisön edessä.
TPS:n tuoreella veräjänvartijalla on omat rituaalinsa valmistautuessaan otteluihin. Englannissa pelattiin joka lauantai kello 15, joten viimeiset kolme vuotta Viscosin lauantait olivat täsmälleen samanlaisia. Suomessa pelipäivät ja kellonajat muuttuvat, mutta kanadalainen pyrkii pitämään pelipäivänsä suurimmilta osilta samankaltaisina. Aamusta alkaen on pidettävä itsensä rauhallisena ja rentoutuneena niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kun tuomari puhaltaa pilliinsä, menee eri vaihde silmään: seuraavat 90 minuuttia taistellaan. Kentän ulkopuolella Viscosi on melko samanlainen kuin tolppienkin välissä. Vaikka hän rakastaa jalkapalloa ja ajattelee sitä paljon, hän nauttii elämästään joka päivä myös muutoin. Varsinkin uudessa kotikaupungissa on mukava kierrellä kaupungilla, tutustua uusiin kahviloihin ja ravintoloihin sekä tavata uusia ihmisiä. Myös Turun naismarkkinoihin kanadalainen on jo ehtinyt tutustua Tinderin lataamisen myötä. Vielä ei ole kuitenkaan suomalaista tyttöystävää löytynyt.
Unelmia ja tavoitteita Viscosi ei kovin paljoa aseta, sillä niin monet asiat voivat muuttua hetkessä eikä niihin pysty itse vaikuttamaan. Yksi jalkapallounelma on edustaa kotimaata Kanadaa vielä uudelleen. Alle 23-vuotiaiden maajoukkueessa Viscosi pääsi pukemaan Kanadan paidan yllensä, ja tämän kokemuksen hän haluaa päästä kokemaan toistamiseen. Maajoukkuekutsu voisi olla hyvinkin mahdollinen, jos kausi Turussa sujuu mallikkaasti. Jalkapallon ulkopuolella Jonathan unelmoi kirjan julkaisemisesta. Hän pitää kirjoittamisesta ja kirjoittaakin silloin tällöin blogia sekä päivittäin omaa päiväkirjaansa. Siihen hän laittaa ylös päivän aikana oppimiaan asioita esimerkiksi siitä, miten saada itsestä paras irti kentällä ja kentän ulkopuolella. Joku päivä hän haluaisi koota kaikki nämä ajatukset yhdeksi kirjaksi, sillä muut ihmiset saattaisivat hyötyä hänen vuosien varrella syntyneistä pohdinnoistaan.
Jokirannan kahviloissa istuskelun lisäksi Jonathan viettää vapaa-aikaansa myös uusien joukkuekavereidensa kanssa – aina silloin, kun ei ole lepäämässä treenien väsymystä pois. Hänet saattaakin löytää jonkun luota FIFAa pelaamasta. Siinä samalla saattaa muutama sana suomeakin tarttua sanavarastoon – ja ainakin se on tilaisuus tutustua muihin. Toki omassakin kodissa on mahdollisuus FIFAn pelaamiselle ja suomen opiskelulle, sillä Jonathan asuu yhdessä Oskari Jakosen kanssa. Kaveruksilla on kuuden vuoden ikäero, mutta se ei menoa haittaa, sillä Jonathan kehuu Jakoa kypsäksi ikäisekseen. Parivaljakko tulee hyvin toimeen ja he tekevät yhdessä normaaleita kämppäkavereiden kanssa tehtäviä asioita. Työnjako suomalais-kanadalaisessa asunnossa on selkeä: Jakolla on auto, joten hän kuljettaa kaksikkoa tarvittaviin paikkoihin, ja Jonathan tekee suurimmaksi osaksi kotityöt.
Viscosi on aina kannattanut Juventusta ja hänen idolinsa on pienestä pitäen ollut italialaismaalivahti Gianluigi Buffon. Mies tietää Buffonista kaiken ja yrittää ottaa mallia hänen pelityylistään. TPS:ään tullessaan Jonathan Viscosi huomasi hienon yhtymäkohdan: Juventuksella ja TPS:llä on samat mustavalkoiset raidat. Kaudella 2017 hänelle tarjoutuukin upea mahdollisuus edustaa mustavalkoista joukkuetta ja kuvitella olevansa kuin Buffon.
Jonathanin blogi: https://jviscosi50.wordpress.com/
Jonathan Twitterissä: @JViscosi50
Jonathan Instagramissa: @jviscosi50
Toimitus: Elina Salo
Kuva: Tiina Pirilä
