Impivaara Areenalla perjantaina törmään sattumalta Petri Jokelaan ja kysäisen mahdollisuutta haastatteluun. Se sopii – mutta videota ei sitten mielellään tehdä, hän naurahtaa.
Toisaalta kohtaaminen ei ole täysin sattumaa. Välillä tuntuu, että Jokela on samaan aikaan kaikkialla. Hyväntuulisella “Petellä” onkin syytä hymyyn: hänet on juuri palkittu Palloliiton Läntisen alueen vuoden lasten valmentaja -tunnustuksella Tampereella järjestetyn Seurojen ääni -seminaarin yhteydessä.
Palkinto ei jäänyt ainoaksi. Kauden 2025 päätteeksi Jokela valittiin TPS Juniorijalkapallon vuoden valmentajaksi – jo toistamiseen. Lisäksi hänen valmentamansa P12-joukkue juhli Liiga Etelän mestaruutta.
Yli kymmenen vuoden valmentajauran TPS:ssä tehnyt Jokela jatkaa seurassa ainakin jalkapallokauden 2029 loppuun asti, joten nyt solmittu jatkosopimus on kolmivuotinen
TPS Juniorijalkapallon valmennuspäällikkö Miro Varhelahti on tyytyväinen jatkosopimukseen.
– Pete on meille todella arvokas tekijä, jonka jatkosopimus oli ilo saada tehtyä jo heti alkuvuodesta. Hänen joukkueidensa pito- ja vetovoimat ovat jo vuosien ajan olleet korkealla tasolla, minkä lisäksi joukkueiden tulokset sekä ansaitut tunnustukset piirtävät selkeää kuvaa siitä, millainen osaaja Pete omassa ikävaiheessaan on.
– Valmentajakokonaisuuden rakentaminen on helppo aloittaa Petestä: hän on todellinen tepsiläinen ja valmentajana löytänyt oman erityisosaamisalueensa. Lisäksi hän on oma-aloitteisesti rakentanut omaa ja muiden valmentajien työtä helpottavia ja tehostavia uusia työkaluja. Tällaisen tekijän kanssa on helppo sitoutua pidemmäksi aikaa ja kolmivuotinen jatko oli onneksemme myös Petelle mieluisa vaihtoehto.
Valmentajan oikea palkinto tulee arjessa
Onnittelut hienosta palkinnosta – mitä vuoden lasten valmentaja -tunnustus sinulle merkitsee?
– Totta kai tällainen tunnustus tuntuu hyvältä, varsinkin kun se tulee seuran ulkopuoliselta taholta. Mutta valmentajan oikea palkinto tulee arjessa kentällä. Kun näkee, että pelaaja oppii uutta, onnistuu tai tulee treeneihin hymyssä suin, siinä on tämän työn ydin. Pelaajien kehitys ja heidän suora palautteensa merkitsevät minulle enemmän kuin mikään yksittäinen palkinto.
TPS on ollut koti vuodesta 1986
Millä fiiliksillä lähdet jatkokaudelle TPS:n kanssa?
– Tosi hyvillä fiiliksillä. Se, että jatkosopimus tehtiin hyvissä ajoin, vaikka nykyistä oli vielä reilusti jäljellä, kertoo että seura arvostaa tekemääni työtä – ja se tuntuu hyvältä. TPS on minulle erityinen paikka: olen ollut osa tätä seurayhteisöä jo vuodesta 1986. On iso kunnia saada toimia seuran valmentajana ja olla mukana sen pitkän historian jatkumossa.
Jokela jatkaa edelleen 8v8-vaiheessa, jossa hän on työskennellyt jo 13 vuoden ajan.
– Tällä kaudella valmennan P2015–2016-ikäluokkia, ja näiden kanssa jatkan todennäköisesti myös ensi kaudella. Tässä työssä kolme vuotta on pitkä aika – pelaajat kasvavat nopeasti, ja uusia ikäluokkia tulee jatkuvasti mukaan.
Kehittyminen ei synny mukavuusalueella
Valmentaja ei ole koskaan valmis. Mitä haluat vielä kehittää omassa valmentamisessasi?
– Isoin kehityskohde on se, miten pystyn tukemaan entistä paremmin pelaajien omatoimista harjoittelua ja tarjoamaan jokaiselle mahdollisimman yksilöllistä valmennusta. Aikaa on rajallisesti ja pelaajia paljon, joten meidän täytyy hyödyntää entistä paremmin myös digitaalisia työkaluja ja uusia ratkaisuja. Tämän suhteen on jo mielenkiintoisia asioita kehitteillä.
Miten juniorijalkapallo Suomessa on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana?
– Monessa asiassa on otettu isoja harppauksia. Valmennus on ammattimaistunut, päätoimisten valmentajien määrä kasvanut ja toiminta on monessa paikassa aiempaa suunnitelmallisempaa. Laadukasta junioritoimintaa tekeviä seuroja on enemmän kuin koskaan.
Samaan aikaan Jokela kantaa huolta harjoittelun vaatimustasosta.
– Liian usein treenit näyttävät enemmän kerhotoiminnalta kuin urheilulta. Urheiluun kuuluu kilpailu, kamppailu, voittaminen ja häviäminen sekä hiki ja omien rajojen ylittäminen. Kehitys ei synny mukavuusalueella.
– Myös omatoimisessa tekemisessä näkyy muutos. Yhä harvempi lapsi on valmis tekemään sen ylimääräisen työn, jota huipputaidot vaativat. Keskinkertaisuuteen tyydytään liian helposti.
Ratkaisun avain on hänen mukaansa valmentajissa.
– Meidän pitää pystyä sytyttämään lapsiin niin vahva innostus ja rakkaus lajiin, etteivät he koe oppimiselle rajoja.
Lasten valmentamisessa on jotain aitoa
Mikä lasten valmentamisessa on parasta?
– Kentällä näkee päivittäin jalkapallosta aidosti nauttivia lapsia. Kehittyminen näkyy lähes silmissä, ja oma työ todella vaikuttaa. Lasten kanssa toiminta on energistä ja rehellistä. He elävät hetkessä, innostuvat helposti ja uskaltavat yrittää ilman turhaa varovaisuutta.
– Juuri tässä vaiheessa voidaan vaikuttaa eniten – sekä pelaajina että ihmisinä kasvamiseen. Jos tässä iässä syttyy kipinä liikuntaan ja jalkapalloon, se voi kantaa läpi koko elämän.
Tavoitteet alkavalle kaudelle pysyvät samoina
Viime kausi päättyi joukkueesi osalta P12 Liiga Etelän mestaruuteen. Mitkä ovat tulevan kauden tavoitteet?
– Tavoite on sama kuin joka vuosi. Haluamme rakentaa arjen ja ilmapiirin, jossa jokaisella on aito mahdollisuus kehittyä päivittäin. Kun tekemisen laatu on kunnossa ja ilmapiiri hyvä, tulokset tulevat yleensä sivutuotteena.
– Tärkeää on myös, että jokaisen pelaajan on hyvä olla joukkueessa ja kaikki hyväksytään sellaisina kuin ovat. Kun ympäristö on turvallinen, kannustava ja riittävän vaativa, pelaajat uskaltavat yrittää, oppia ja kilpailla.
Haluan olla mahdollisimman hyvä lasten valmentaja
Palkintoja on Peten palkintokaappiin tullut viime aikoina runsaasti. Millaisia tavoitteita sinulla on valmentajana?
– Tavoite on pysynyt samana jo pitkään: haluan olla mahdollisimman hyvä lasten valmentaja. Se on hyvä tavoite, koska sen eteen joutuu tekemään töitä joka vuosi – kehittämään itseään, oppimaan uutta ja pysymään mukana ajassa.
– Valmentaja ei ole koskaan valmis, eikä pidäkään olla. Niin kauan kuin pystyy itsekin kehittymään ja tarjoamaan pelaajille entistä parempaa arkea, on oikealla tiellä.
Sivutavoitekin löytyy.
– Vuonna 2029 olen toivottavasti edelleen sellainen tekijä, jonka kanssa seura haluaa jatkaa matkaa.
Teksti ja kuvat: Juuso Anteroinen
