Urheilu on kuulunut turkulaisen Matti Sundelinin elämään jo pikkupojasta lähtien. Oikeastaan hänestä tuli sporttipoika jo kasteessa, saihan Matti Akilles Sundelin molemmat etunimensä maineikkailta urheilijaveljeksiltä, keihäänheiton maailmanennätysmieheltä Matti Järviseltä ja kymmenottelun maailmanennätysmieheltä Akilles Järviseltä.
Maineikas urheilija kasvoi myös itse Matti Sundelinista. Tänään keskiviikkona 90-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä ”Sunttu” oli aikanaan maajoukkuetason urheilija niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin. TPS-legendalla on edelleen nimissään kaksi jalkapallon pääsarjatason ennätystä: Sundelin iski kaudella 1960 jalkapallon SM-sarjassa 30 maalia – sen koommin ei kukaan toinen pelaaja ole yltänyt vastaavaan maalisaldoon yhden pääsarjakauden aikana. Samaiselta kaudelta 1960 on edelleen voimassa Suomen pääsarjatason yhden ottelun maaliennätys, seitsemän maalia yhdessä pelissä. Nyt kurkistamme tarkemmin ikuisten ennätysten miehen tarinaan.
Matin isä, Orvo Sundelin, oli paitsi taiteilija niin myös innokas urheilumies. Sundelinien perhe asui aivan Turun Urheilupuiston kupeessa, joten ei ollut suurikaan yllätys, että Matti-poika löysi nopeasti tiensä pelikentälle – välillä toki salaa kentän vahtimestareilta.
– Asuimme Sirkkalankadulla, parin korttelin päässä Urheilupuistosta. Siellä tuli käytyä pikkupoikana melkein joka päivä urheilemassa ja potkimassa. Urheilupuiston yläkentällä oli hieno ruohokenttä, ja sinne tietysti haluttiin mennä poikien kanssa potkimaan. Se oli kiellettyä, mutta kyllä sinne salaa vahtimestareilta aina silloin tällöin livahdettiin. Muutaman kerran menetettiin sitten pallo vahtimestareille, Sundelin muistelee.
– Urheilu on tuonut elämääni ihan valtavasti sisältöä, monenlaisia kokemuksia ja hyviä ystäviä. Sieltä lapsuuden pelikentiltä ne parhaat kaverit tulivat, kun yhdessä vietettiin niin paljon aikaa ja pelattiin melkein aamusta iltaan. Edelleenkin urheilu on elämässäni läsnä. Aamuisin kun luen sanomalehteä kahvipöydässä, niin aloitan aina urheilusivuista, Sundelin kertoo.
Sundelin pelasi koko uransa Tepsissä, ja hänestä kasvoi Palloseuran legenda niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin. Peliuran jälkeen hänet on aateloitu sekä TPS Jalkapallon kunniagalleriaan että TPS Jääkiekon hall of fameen. Aikanaan nuoren Suntun seuravalinta kuitenkin herätti keskustelua, olihan isä-Sundelin vahvasti Turun Pyrkivän miehiä. Kyllä Sunttuakin Pyrkivään kosiskeltiin, mutta hän valitsi TPS:n.
– Isäni oli sitä mieltä, että saan itse valita, mihin seuraan menen pelaamaan. Eivät siitä kaikki tykänneet, että menin Tepsiin. Isä sai kyllä kavereiltaan kuulla, että ”kui sä poikas päästit tommoseen porvariseuraan”. Silloin oli vahvasti vielä porvariseuroja ja työväen seuroja. Jakolinja oli hyvin vahva, mutta en minä siitä aatetaustasta välittänyt. Se oli tärkeintä, että pääsi urheilemaan.
TPS Jalkapallon edustusjoukkueessa Sundelin debytoi 18-vuotiaana nuorukaisena vuonna 1953, kun seura pelasi Suomensarjaa, silloista toiseksi korkeinta sarjatasoa. 1950-luvulla TPS pelasi Suomensarjassa neljä kautta, joiden aikana Sundelin pyssytti 54 osumaa.
– Kyllä niistä Suomensarja-vuosistakin on muistoja jäänyt. Yksi sellainen, mistä moni ei tiedä, on seitsemän maalin Suomensarja-peli. Se tapahtui elokuussa 1955 Hangö IK:ta vastaan, ja voitimme aika reilusti, 11–0. Minä tein seitsemän maalia, Rainer Schrey kaksi ja Voitto Soini sekä Matti Aalto iskivät vielä maalit mieheen.
Kolminkertainen kuningas
Sundelin opittiin vuosien saatossa tuntemaan armoitettuna hyökkääjänä. Vielä edustusjoukkueuran alkuaikoina hänen pelipaikkansa ei kuitenkaan ollut kärjessä.
– Olin alkuun aika pitkänkin tovin oikea tukimies, eli pelasin keskikentällä. Sitten kun rupesi maaleja tulemaan, niin sitten ne pistivät minut hyökkääjäksi. Kyllä niitä tuli sitten jo tehtyäkin.
Maaleja tosiaan tuli tehtyä. Pelaamassaan 82 jalkapallon SM-sarjaottelussa Sundelin tykitti 87 maalia – tahti oli siis yli maali per peli Suomen huipulla. Mikä oli turkulaishyökkääjän maalintekotaidon salaisuus?
– Se juontaa juurensa sinne lapsuusaikoihin, kun pikkupoikana oltiin joka päivä pelaamassa ja potkimassa. Pelisilmä ja laukaisutaito kehittyivät siinä vähitellen. Sellainen tietty halu tehdä maaleja minulla on aina ollut, onnistumiset innostivat aina eteenpäin. Ei niitä maaleja kuitenkaan kukaan yksin tee, täytyy siinä olla hyvät pelikaverit ympärillä. Ilman niin hyviä syöttöjä ei olisi tullut niin paljon maalejakaan, kiittelee Sundelin ja nostaa erikseen esille Kalevi Lehtovirran.
1950- ja 1960-lukujen taitteessa jalkapallon SM-sarjan maalikuninkaaksi kruunattiin neljä kertaa peräkkäin TPS-pelaaja, kun Sundelin pokkasi parhaan maalintekijän pokaalin kolmesti ja Lehtovirta kertaalleen. Kautta historian kaikkiaan 16 TPS-pelaajaa on voittanut jalkapallon miesten pääsarjan maalikuninkuuden – Sundelin ainoana kolmeen otteeseen.
Viimeisimmän kolmesta maalikuninkuustittelistään Sundelin voitti kaudella 1960, jolloin hän laukoi nimensä jalkapallon ennätysten kirjoihin. Kauden kokonaissaldo, 30 osumaa, ja seitsemän maalia yhdessä pelissä ovat ennätyksiä, joita kukaan toinen pelaaja ei ole pystynyt yli 60 vuoden aikana rikkomaan. Yhden pelin maaliennätyksen kruunaa se, että Sundelin viimeisteli ottelun kaikki maalit, kun TPS voitti IF Drottin 7–0.
Ilmiömäinen suoritus inspiroi aikalaisia lehtimiehiä kirjoittamaan monia luovia otsikoita: ”Sunttu–Drott 7–0”,”Yksi pääsky teki kesän – Sunttu ampui 7 maalia”, ”Sundelin hurjana Turussa”, ”Tämä mies on vaarallinen”.
– Siinä pelissä minulle tuli paljon maalipaikkoja ja onnistuin hyvin. Kyllä siinä itse sai töitä tehdä, mutta kyllä kaverit auttoivat, kun järjestivät niin hyviä tilanteita, että välillä sai tyhjiinkin tehdä. Se peli on jäänyt monille mieleen ja siitä edelleen jutellaan, niin kuin tässäkin nyt. Hauska juttu oli, että IF Drottin maalilla siinä pelissä torjunut maalivahti tuli aikanaan poikkeamaan minun 50-vuotispäivilläni, Sundelin naurahtaa.
– Kyllä ne ennätykset varmaan saattavat säilyä kauankin, mutta totta kai voi joskus tulla joku yksittäinen peluri, joka tekee enemmän, aprikoi Sundelin ennätystensä ikuisuutta.
Kahden lajin maajoukkuemies
Yhdeksi jalkapallouransa ikimuistoisista hetkistä Sundelin nostaa Suomen maajoukkueen voiton Englannista. Sundelin laukoi sinivalkoisten 4–3-voittomaalin vuonna 1957 Helsingin Olympiastadionilla pelatussa maaottelussa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Suomi voitti Englannin jalkapallomaaottelussa – tosin vierasjoukkueella oli jalkeilla amatööripelaajien ryhmä.
– Muistan sen maalin vieläkin. Sain ihan loistavan syötön siihen suurin piirtein rangaistusalueen viivalle, otin yhden askeleen ja sijoitin pallon verkkoon, eikä maalivahti voinut mitään.
Kaikkiaan Sundelin pelasi urallaan viisi jalkapallon maaottelua, joissa viimeisteli kaksi maalia. Hän oli maajoukkuetason pelaaja myös jääkiekossa, jossa aikakirjoihin kirjattiin 19 maaottelua.
Mielenkiintoisena triviatietona mainittakoon, että Sundelin oli kaikkien aikojen ensimmäinen turkulaispelaaja, joka valittiin Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-kisamiehistöön. Suntun ensimmäinen MM-kiekkomatka suuntautui Leijonien mukana Länsi-Saksaan vuoden 1955 kisoihin. Toisen kerran kutsu MM-miehistöön kolahti turkulaispelaajan postilaatikkoon pari vuotta myöhemmin, tuolloin matka suuntautui Neuvostoliittoon Moskovan kisoihin.
– Olihan se hienoa, kun pääsi maajoukkueessa pelaamaan – sekä jääkiekossa että jalkapallossa. Hienojen pelikokemusten lisäksi siinä pääsi näkemään maailmaa, kun maajoukkueen mukana reissattiin. Ei siihen aikaan vielä niin paljon muuten ulkomaille matkusteltu. Maajoukkuereissuilla käytiin Saksassa, Neuvostoliitossa, Puolassa, Norjassa ja Ruotsissa. Oli kiva päästä tutustumaan vieraisiin maihin ja kulttuureihin, Sundelin muistelee.
Päivätöistä pelikentille
Sundelinin pelivuosien aikaan ammattilaisuus oli suomalaisille joukkuepalloilijoille vielä hyvin harvinaista herkkua. Ammattilaisuuden tietä olivat viitoittamassa jalkapalloilijat Aulis Rytkönen ja Kalevi Lehtovirta Ranskassa sekä jääkiekkoilija Pentti Lund Pohjois-Amerikan taalakaukaloissa. Kotoisessa Turussa Matti Sundelin teki päivätöitä Turun Sanomissa lehden litografiaosastolla, sillä pelkästään urheilusta ei vielä ollut mahdollisuutta saada elantoa.
– Turun Sanomat oli siihen aikaan todella hyvä työpaikka urheilijalle. Pääsin aina lähtemään peleihin, kun vaan ilmoitin etukäteen. Toimitusjohtajana toiminut vuorineuvos Irja Ketonen ja toimituksen päällikkönä työskennellyt entinen juoksija Aki Tammisto olivat hyvin myötämielisiä ja ymmärtäväisiä urheilu-uraani kohtaan. Töitten jälkeen mentiin sitten harjoittelemaan, ja joskus saattoi olla peräkkäin sekä jalkapalloharjoitukset että jääkiekkotreenit.
Pitkän elämäntaipaleen varrella Sundelinin lajivalikoima urheilun suhteen on ollut hyvin monipuolinen.
– Jalkapallon ja jääkiekon lisäksi olen pelannut myös käsipalloa SM-tasolla. Repertuaariin ovat vuosien saatossa kuuluneet lisäksi jääpallo ja lentopallo. Pelisilmän avulla pystyi eri lajeja pelaamaan, vaikkei kaikkia aina niin harjoiteltukaan. Nuorena poikana tuli myös hypättyä runsaat kuusi metriä pituutta. Monipuolisesti olen aina tykännyt urheilla ja seurata urheilua.
Jalkapallokentillä Sundelin oli TPS-paidassa voittamassa SM-hopeaa ja SM-pronssia. Kiekkokaukaloissa Sunttu pääsi juhlimaan Suomen mestaruutta, kahta SM-hopeaa ja yhtä SM-pronssia.
Jääkiekossa Sundelin pelasi laitahyökkääjänä. Vastustajan maaliverkko heilui kaukalossa yhtä tehokkaasti kuin kesäisin viheriöilläkin. Pelaamissaan sadassa jääkiekon SM-sarjaottelussa Sundelin summasi tehot 90+36=126.
Sundelin muodosti 1950-luvulla TPS Jääkiekon tehokkaan ykkösketjun yhdessä Risto Aaltosen ja Voitto Soinin kanssa. Ketju tunnettiin SAS-ketjuna, ja se oli ratkaisuroolissa johdattamassa Tepsiä seurahistorian ensimmäisen mestaruuden vuonna 1956 loppuottelusarjassa Hämeenlinnan Tarmoa vastaan. TPS vei loppuottelut nimiinsä lukemin 7–2 ja 9–3. Mustavalkoiset kultaan siivitti SAS-ketju, joka tehtaili viisi maalia kummassakin loppuottelussa. Mestaruuden voitettuaan TPS:n joukkue kävi syömässä hotelli Maakunnassa ja seura kustansi jokaiselle pelaajalle pullon olutta.
Matti Sundelin joutui lopettamaan pelaajauransa vain 27-vuotiaana vakavan loukkaantumisen vuoksi. Takana oli jalkapallon maaliennätyksen tuonut kausi 1960, Sundelin oli elämänsä vireessä. Tampereen Palloilijoita vastaan ottelussa TPS-hyökkääjä törmäsi kohtalokkain seurauksin vastustajajoukkueen maalivahtiin.
– Jalastani oli kuulemma kuulunut kova pamahdus siinä tilanteessa, enkä itse heti tajunnut kuinka paha tilanne oli. Jalka leikattiin myöhemmin, mutta leikkaus epäonnistui, eikä jalka tullut enää entiselleen. Se oli vielä oikean jalan eli potkaisujalan polvi. Yritin palata pelikentille seuraavalla kaudella, mutta ei pelaamisesta enää polven takia mitään tullut.
Jalkapalloseuraa perustamassa
Oman jalkapallouransa jälkeen Sundelin ei suunnannut valmentajauralle, mutta jätti muutoin jälkensä varsinaissuomalaiseen nuorisourheilun kenttään. Sundelin oli mukana perustamassa Kaarinan Nappuloita vuonna 1976 ja toimi seuran alkuaikoina myös puheenjohtajana.
– Siihen liittyy sellainen tarina, että olimme muuttaneet Kaarinaan perheemme kanssa. Meidän Mika-poikamme oli pieni ja lähialueella oli paljon saman ikäisiä lapsia, ja heille haluttiin perustaa seura, jossa pystyisi harrastamaan omassa lähialueen joukkueessa. Siinä otettiin mallia Turun Nappulaliigasta, Sundelin kertoo.
Uuden seuran jäseniksi liittyi sen ensimmäisen toimintavuoden aikana yli 300 nuorta pelaajaa. Sittemmin KaaNan kasvatteja on ponnistanut liigakentille ja aina maajoukkueeseen asti. Sundelinin perintö elää Kaarinan Nappuloissa edelleen hyvin konkreettisesti, sillä seuran logo on lähtöisin Suntun kynästä.
Matti Sundelin viettää 90-vuotissyntymäpäiväänsä perhepiirissä, eikä järjestä varsinaista syntymäpäivävastaanottoa.
TPS-tarinoissa tutustutaan Turun Palloseuraan liittyviin henkilöihin ja tarinoihin. Lisää tarinoita löydät klikkaamalla tästä!
Teksti: Aleksi Ristimäki
Valokuvat: Aleksi Ristimäki, Tiina Pirilä, TPS:n arkisto ja Matti Sundelinin kotialbumi
