Vuosi 2025 on TPS:lle erityinen – seuran vuoden 1975 miesten Suomen mestaruudesta tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta. Merkkivuotta juhlistettiin Ykkösliigan TPS–PK-35-ottelun yhteydessä, kun Palloseura kutsui kunniavieraiksi ne pelaajat, jotka olivat mukana kirjoittamassa seuran kultaisen vuosikymmenen historiaa: miesten mestaruudet vuosina 1968, 1971, 1972 ja 1975 sekä naisten Suomen mestaruus vuonna 1978.
Kunniavieraiksi otteluun oli kutsuttu kaikki TPS:n Suomen mestarit. Paikan päällä lauantaina olivat seuraavat takavuosien mestariarkkitehdit:
- Soile Andelmin
- Teuvo Andelmin
- Sirpa Visakoski, os. Auvinen
- Tapio Harittu
- Kristiina Lehtinen, os. Hollmén
- Regina Hollmén
- Pauno Kymäläinen
- Hans Martin
- Minna Mäentaka, os. Koivisto
- Urpo Rosvall
- Pekka Salonen
- Pekka Toivanen
- Raimo Toivanen
- Jarmo Manninen
- Auvo Nieminen
- Markku Salama
- Kari Kuisma
- Maija Liukkonen, os. Raitanen
- Timo Nummelin
- Ahti Fernelius
Tunnelma kuin pukukopissa ennen peliä
Juhlapäivä alkoi yhteisellä ruokailulla Rajupaja Areenan Legendaklubilla, jossa vanhat pelikaverit tapasivat jälleen, monet pitkän tauon jälkeen. Heti ensi hetkistä lähtien oli selvää, että yhteys säilyy vuosienkin yli – kasvot olivat tuttuja, jutut samoja ja nauru oli herkässä. Keskustelut jatkuivat luontevasti siitä, mihin ne aikanaan pukukopissa jäivät.
Kyseessä ei ollut vain muisteluhetki – se oli elävä todiste siitä, kuinka vahva yhteishenki ja yhteiset kokemukset jättävät pysyvän jäljen.
Ottelussa TPS halusi osoittaa arvostustaan näille seuralegendoille, jotka ovat olleet rakentamassa Turun Palloseuran menestystä 70-luvulla. Nämä mestaruudet eivät ole vain menneisyyden saavutuksia – ne elävät TPS:n nykyhetkessä ja toimivat innoittajana tulevaisuudelle.
Päivä käynnistyi tervetulopuheilla
Tilaisuuden aluksi TPS Jalkapallon toiminnanjohtaja Kim Ekroos toivotti vieraat lämpimästi tervetulleiksi ja esitteli päivän ohjelman. Tämän jälkeen urheilutoimenjohtaja Kasper Hämäläinen avasi lyhyesti miesten edustusjoukkueen tämänhetkistä tilannetta sekä asetelmia päivän PK-35-otteluun.
Yhteinen muisto ja kenttäesittely
Ruokailun päätteeksi vieraille ojennettiin muistoksi TPS:n ikoninen raitapaita ja kaulahuivi, osoituksena kiitollisuudesta ja kunnioituksesta heidän panoksestaan seuran historiaan. Tämän jälkeen Kim Ekroos johdatti mestarit kentälle, jossa heidät esiteltiin yleisölle ennen ottelun alkua.
Itse ottelua seurattiin aitiosta, hyvän seuran ja virvokkeiden siivittämänä – täydellinen päätös juhlapäivälle, joka oli täynnä muistoja, kohtaamisia ja TPS-henkeä parhaimmillaan.
Mestareiden haastattelut
Timo ”Numppa” Nummelin – kaiken takana on nainen
TPS-legenda Timo ”Numppa” Nummelin tunnetaan urheilukansan keskuudessa monilahjakkuutena, joka on jättänyt lähtemättömän jäljen sekä jalkapallon että jääkiekon historiaan. Harva voi sanoa tulleensa valituksi vuoden parhaaksi jalkapalloilijaksi (1968) ja myöhemmin myös vuoden jääkiekkoilijaksi (1981). Nummelin voi.
Tapasimme Nummelinin ottelun yhteydessä – ja jutun juurta riitti menneistä mestaruuksista, urheilullisesta perhe-elämästä sekä siitä, miltä nykyjalkapallo näyttää konkarin silmin.
Mukavuudenhalu vie voiton – ainakin katsomossa
Vaikka vuosikymmenet kentillä ovat takana, ei urheilu ole kadonnut Nummelinien arjesta. Paikan päälle miesten otteluihin hän ei enää usein suuntaa – mutta TPS:n jääkiekon U20-ottelut, joissa pojanpoika Rene Nummelin pelaa, kuuluvat vakio-ohjelmaan.
– Ehkä sitä on itse pelannut niin paljon, että tulee sellainen kyllästymisen tunne. Tai oikeastaan kyse on mukavuudenhalusta – painaa nappia ja katsoo pelin kotisohvalta. Helpompaa niin, hän toteaa hymyillen.
Jalkapallo on muuttunut – mutta kasvatit lämmittävät mieltä
Nykyjalkapallossa Numppa näkee paljon muutosta – mutta iloa tuovat edelleen TPS:n omat kasvatit.
– Tottakai peli on muuttunut. Mutta kyllä minä tykkään katsella noita seuran omia nuoria. Sitä arvostan kovasti.
Ikimuistoisia hetkiä – mestaruuksia ja olkapäillä kannattamista
Kun kysytään mieleenpainuvimmista muistoista, vastaus tulee nopeasti:
– Kolme mestaruutta aikoinaan tuli, mutta kyllä se yksi peli Porissa nousee ylitse muiden, nimittäin uusintaottelu ja nousu Suomisarjasta Mestaruussarjaan Rosenlewia vastaan. Voitto 3–8, ja kannattajat ottivat pelin jälkeen kannettavakseen. Eihän sellaisia hetkiä unohda koskaan. Ikimuistettava hetki oli tietysti myös ensimmäinen A-maaottelu.
Elämä kahden lajin huipulla – rinnalla uskollinen ”agentti”
Miten kaksilajisuus toimi käytännössä? Nummelinin vastaus on yhtä aikaa vaatimaton ja vilpitön:
– Talvella harjoittelin, että pystyisin pelaamaan jalkapalloa. Ja kesällä toisinpäin. Ilman vaimoani, joka hoiti kodin ja lapset, ei tämä olisi ollut mahdollista. Hän oli minun paras agenttini – ja managerini. Kuten Matti ja Teppokin laulaa: kaiken takana on nainen! Yhteistä taivalta tulee joulukuussa täyteen 56 vuotta, Numppa toteaa samalla vaimoaan kiittäen.
Numppa muistuttaa, ettei urheilu ollut koskaan varsinainen ammatti:
– Olen ollut koko ajan työelämässä. Urheilu oli enemmänkin rakas harrastus. Silloin ei palkoilla leveilty, mutta rakkaus lajiin kantoi.
Juniorille ei ole oikoteitä – vain työ, työ ja työ
Nummelinin viesti nuorille urheilijoille on selkeä:
– Kaikki ei tapahdu hetkessä. Se vaatii innokkuutta, pitkäjänteisyyttä ja kovaa työntekoa. Ei ole oikotietä. Jos haluat huipulle, pitää tehdä töitä – ja sitten vielä vähän lisää.
Esimerkkinä hän nostaa poikansa Petun (Petteri Nummelin), joka harrasti molempia lajeja ja nousi lopulta ammattilaiseksi jääkiekossa:
– Valinnan lopullisesta lajistaan Petu teki 16-17 -vuotiaana muistaakseni. Olisi hänestä tullut kova peluri jalkapallossakin – valittiin aikanaan Helsinki Cupissa parhaaksi pelaajaksi.
Ei katkeruutta valinnoista – vain kiitollisuutta
Lopuksi puhe palaa jälleen valintoihin. Miksi jääkiekko vei lopulta voiton?
– Sanoin jo silloin, että kun Turkuun rakennetaan jäähalli, siirryn kiekkoon. Näin kävi. Mutta en minä ole katkera. Kolme mestaruutta miehissä, kolme junnuissa, maaottelut ja kaikki. Aika hyvä saalis jalkapallossakin, hän naurahtaa.
Maija Liukkonen (os. Raitanen)
Maija Liukkonen, tyttönimeltään Raitanen, muistetaan erityisesti vuoden 1978 TPS:n mestarijoukkueesta. Vaikka sukunimi on ajan myötä muuttunut, Raitasen nimi yhdistyy yhä vahvasti tepsiläiseen jalkapallohistoriaan.
Yhä aktiivinen nelosdivarissa – ja töissäkin
Vaikka Maija on jo virallisesti eläkeiässä, hän käy edelleen jonkinverran töissä ja pelaa aktiivisesti jalkapalloa pääkaupunkiseudulla nelosdivisioonassa. Joukkue koostuu entisistä huipputason pelaajista, eikä treenejä järjestetä, vaan otteluihin kokoonnutaan pelaamaan yhdessä, nautinnon vuoksi. Joukkue on tällä hetkellä mukana nousulohkossa ja lisäksi futsalia tulee pelattua talvella.
Valmennuskokemusta ja pitkä maajoukkueura
Maija on myös valmentanut uransa aikana, muun muassa HJK:ssa ja Turussa, jossa hän suoritti myös valmentajakoulutuksia. Hän toimi pitkään naisten maajoukkueessa ja kantoi kapteenin nauhaa ylpeydellä.
TPS:n naisten mestaruus ja maajoukkue muistoista kirkkaimmat
Yksi uran ehdottomista kohokohdista oli Suomen mestaruuden voittaminen TPS:ssa. Yhtä lailla tärkeäksi Maija nostaa pitkän maajoukkueuransa sekä roolinsa kapteenina.
Jalkapallo on muuttunut – mutta rakkaus peliin säilyy
Kun Maija vertaa omaa peliuraansa nykyiseen huippujalkapalloon, hän näkee suuren eron erityisesti pelinopeudessa ja teknisessä osaamisessa:
– Nykyinen huippujalkapallo on melkein kuin toiselta planeetalta. Myös keinoalustat ovat nopeuttaneet peliä merkittävästi.
Vinkki nuorille futistytöille
Maijalta irtoaa lämmin ja realistinen neuvo tytöille, jotka unelmoivat maajoukkuepaikasta tai ammattilaisuudesta:
– Se vaatii kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja halua tehdä töitä. On pidettävä itsestään huolta ja ymmärrettävä, että mikään ei tapahdu hetkessä. Kaiken täytyy loksahtaa kohdalleen.
Urpo ”Upi” Rosvall ja Auvo Nieminen
TPS:n entiset pelaajat Urpo ”Upi” Rosvall ja Auvo Nieminen palasivat hetkeksi mustavalkoisiin tunnelmiin, kun he osallistuivat seuralegendojen juhlaotteluun. Haastattelussa kaksikko muisteli yhteisiä vuosia, jalkapallon kehitystä ja jakoi ajatuksia nykypäivän junioreille.
Menneiden muistelua ja nykyseurantaa
Upi Rosvall on pysynyt jalkapallon parissa aktiivisena katsojana:
– Kyllä ne Tepsin pelit tulee aina katsottua. Suurkuluttaja tässä ollaan.
Auvo Nieminen puolestaan seuraa lajia penkkiurheilijana:
– En käy peleissä, mutta seuraan kyllä. TPS on aina ollut minulle hyvä seura, siitä on jäänyt lämmin muistikuva.
Molemmat miehet ovat jättäytyneet aktiivitoiminnasta pois, mutta laji elää sydämessä. Stadionympäristön kehitys on huomattu:
–Silloin oli vain olympiakatsomo ja maavallit ympärillä. Nyt on päätykatsomot ja kenttäkin aivan eri tasoa.
Jalkapallo ennen ja nyt
Rosvall ja Nieminen muistelivat, kuinka harjoittelu talvella oli haastavaa:
– Me oltiin jääkentillä. Auton nastat ruuvattiin kengän pohjiin ja yritettiin pysyä pystyssä. Se oli jo saavutus itsessään.
Vasta myöhemmässä vaiheessa Turkuun saatiin sisähalli Impivaaraan ja paremmat harjoitteluolosuhteet:
– Kun Impivaaran halli tuli, ei tarvinnut enää jäällä liukastella. Se oli iso muutos.
He molemmat myöntävät, että nykypäivän pelaajien tekninen ja fyysinen taso on korkeampi:
– Tekninen osaaminen ja perusvarmuus on todella hyvällä tasolla nykyään. Vauhtia on tullut lisää.
Parhaat muistot kentältä
Yhteiset parhaat muistot liittyvät mestaruuden lisäksi Pyrkivän nousuun Mestaruussarjaan:
– Me lähdettiin kolmosesta ja noustiin Mestaruussarjaan asti. Se oli huikea matka ja vaati sitkeyttä.
Vinkit nuorille pelaajille
Rosvall ja Nieminen haluavat rohkaista nuoria pelaajia:
– Leikkikää pallon kanssa mahdollisimman paljon. Henkilökohtainen taito ratkaisee. Harrastaa kannattaa monipuolisesti eri lajeja, erityisesti lajeja, jotka kehittävät koordinaatiokykyä.
He korostavat myös elämäntapojen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitystä:
– Moni lahjakas pelaaja ei pärjää, jos elämä ei ole hallussa. Säännöllisyys ja motivaatio ovat avainasioita.
Urheilu ja koulumaailma
Nieminen toimi pitkään rehtorina ja kertoi koulun ja urheilun yhteistyöstä:
– Meillä tuettiin nuoria urheilijoita. Esimerkiksi Petri Pasasen näin usein ikkunasta yksin pomputtelemassa palloa koulun kentällä ja hänestä tuli ammattilainen.
Lopuksi
Haastattelu päättyi hyväntuulisiin muistoihin armeija-ajoista ja pelikavereiden kohtaamisista niin kentillä kuin torilla:
– Kyllä niitä vanhoja pelikavereita tulee yhä vastaan. Ja aina vaihdetaan pari sanaa – ne on hienoja hetkiä.
Teksti: Juuso Anteroinen
