Kasper Hämäläisen pitkä ja monivaiheinen ura jalkapallon saralla on tullut päätökseen. Ura on vaatinut perheeltä paljon omistautumista.
Kupittaan Veritas Stadionilla, viilenevässä syysillassa pelataan jalkapallo-ottelu TPS-EIF. Vaihtotauluun tulee punaisella numero 22 ja vihreällä 18. Kasper Hämäläinen katsoo kentältä vaihtopenkin suuntaan, mutta laskee päänsä nopeasti alas. Yleisö nousee seisomaan ja taputtamaan. Kaikki kentän pelaajat, vastustajat mukaan lukien, lähestyvät Hämäläistä ja halaavat. ”Kappe, Kappe, Kappe Hämäläinen”-laulu raikaa, yleisö mylvii, osa pyyhkii kyyneleitä. Pelaajasta itsestäänkin huomaa herkistymisen. TPS:n vaihtopelaajat sekä valmennus halaavat pelaajaa numero 22.
Pari päivää Hämäläisen jäähyväisottelun jälkeen, hänen kotonaan toimittajaa ovat vastassa etätöissä oleva vaimo, toinen lapsista sekä koira joka nappaa toimittajan kengän suuhunsa.
Jalkapalloilijan perheen elämä on pyörinyt lajin ympärillä noin 20 vuoden ajan. Lopettaminen tulee olemaan suuri muutos.
– Vaimo on ihan varmaan tyytyväinen lopetuspäätökseen. Kyllä hän on sen jo nähnyt, että viikonloput pyörivät jalkapallon ympärillä, mies naurahtaa.
Hämäläinen meni naimisiin vaimonsa kanssa vuonna 2014. Pari alkoi seurustella 17-vuotiaina. Siitä asti vaimo on pysynyt Hämäläisen rinnalla Suomesta Ruotsiin, Ruotsista Puolaan ja Puolasta Tsekkiin.
Poika syntyi vuonna 2015 ja tytär 2018.
– Kun poika syntyi, olimme kesälomareissulla Turussa. Sain viettää yhden päivän vaimoni ja vastasyntyneen poikani kanssa, koska meillä alkoi tulevaan kauteen valmistavat harjoitusleirit Lech Poznanissa Puolassa. He olivat vielä silloin sairaalassa Suomessa. Se tuntui aika pahalta, kun piti jättää heidät sinne sairaalaan kahdestaan ja minä lähdin takaisin Puolaan. Se oli aika raju pala.
Hämäläinen näki vaimonsa ja esikoislapsensa uudelleen vasta 5-6 viikon jälkeen, sillä passien hoitamisessa kesti oma aikansa. Mies haki perheensä Berliinistä, kun he asuivat Poznanissa. Vauvakuplassa he ajoivat vahingossa kotikaupungin ohi. Hämäläinen ei oikein tiennyt, miten vastasyntynyttä käsitellä.
”Koska sä isi lopetat?”
Hämäläisen täytyi miettiä yhdessä vaimonsa kanssa, mihin pelaaja tekee seuraavan jatkosopimuksensa lasten syntymisen jälkeen.
– Se vähän vaikeutuu silloin, kun tulee lapsia ja päiväkodit sekä koulut alkavat.
Yksi syy Hämäläisen siirtoon Puolasta Tshekkiin oli se, että he sattuivat löytämään englanninkielisen päiväkodin. Niitäkään ei ole automaattisesti ihan joka paikassa.
– Hyvinhän lapset kuitenkin sopeutuivat, mutta on ollut varmasti aika raskasta, kun ympäristö muuttuu. Luulen, että se on kasvattanut meitä kaikkia.
Hämäläinen pohtii, että he ovat kaikki oppineet kulttuurieroista sekä siitä, miten olla sosiaalinen. Mies kertoo, että perhe on ollut innoissaan ulkomaanreissuista, mutta vaimoa on turhauttanut välillä ja ymmärrettävistä syistä.
– Perhe on kuitenkin aina tullut jalkapallon perässä ja olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt hienosti. Vaimo on hyvin jaksanut olla lasten kanssa.
Hämäläisen perheen arki on pyörinyt jalkapallon ympärillä, koska se toi leivän pöytään.
– Tiedostimme sen ja olemme jutelleet siitä, kun se on välillä harmittanut vaimoa kanssa. Nyt kun alkaa uudet tuulet niin se tasoittuu aika lailla. Hieman pelottaa, että miltä uusi arki tuntuu, kun tämä jalkapallouran jana on tullut päätökseen.
Pitkät pelireissut ovat tuntuneet nuorista lapsista ikäviltä, vaikka Hämäläinen itse kokee olevansa paljon kotona.
– Välillä lapsilta tulee kysymyksiä, että koska sä isi lopetat. He varmaan odottavat, että olisin enemmän kotona. Pelireissut varmaan tuntuvat lapsista ehkä siltä, että olen kauankin pois kotoa.
Kapen lapset puhuvat nuoresta iästään huolimatta suomea, ruotsia ja englantia.
– Se on kiva, että he osaavat myös englantia ja pystyvät käyttämään sitä nyt jo. Mielestäni se on tuossa iässä jo rikkaus.
Lasten kanssa Hämäläinen puhuu suomea ja vaimo ruotsia. Tytär ei puhu sujuvasti suomea, mutta Hämäläinen uskoo sen vahvistuvan ajan myötä.
Ura
Pelaajalla itsellään on tullut jalkapallo välillä korvista ulos.
– Monesti on ollut viha-rakkaussuhde lajiin. Se ottaa paljon, mutta myös antaa paljon. On se mennyt joskus yksityiselämäänkin: Puolassa kun pelit eivät kulkeneet niin ei kannattanut näyttää naamaansa julkisesti. Silloin olimme kotona. Ehkä tässä viimeisten vuosien aikana on ottanut erilaisen näkökulman pelaamiseen, ettei tätä kauaa enää ole niin jaksetaan hetki vielä.
Toden totta, Hämäläisellä ei ollut kauaa enää uraa jäljellä haastattelua tehdessä. Edessä oli vielä vierasottelu Mikkeliä vastaan. Pitkä ura, joka alkoi TPS:ssä, myös päättyi mustavalkoisiin.
– Olen tiennyt lopettamisesta jo kuitenkin jonkun aikaa ja olen pystynyt sitä pallottelemaan sekä muutenkin valmistautunut lopettamiseen tietyllä tavalla.
Jäähyväisottelussaan Hämäläinen pelasi lopulta viimeisen kerran kotiyleisön edessä Turussa. Ottelusta pelaajalle itselleen jäi parhaiten mieleen tunnelma sekä turkulaisjoukkueen kauden ennätysyleisö katsomon lehtereillä.
-Tunnelma oli hieno, vaikkakin harmitti ottelun lopputulos. EIF pääsi juhlimaan mestaruutta siinä vieressä. Peli oli mitä oli, eikä sille voi mitään. Ei ole käsikirjoitettuja nuo matsit niin sanotusti.
Hämäläisen päällimmäinen tunne oli kiitollisuus, kun ihmiset tulivat katsomaan ja toivottamaan onnea. Hänestä tuntui hyvältä, että fanit saapuivat kunnioittamaan hänen viimeistä otteluaan.
Ottelun viimeisiä hetkiä Hämäläinen muistelee sanoen, että hän sammui tilanteessa hetkeksi. Hän ei kyennyt katselemaan ympärilleen vaan yritti kävellä vaihtopenkkiä kohti.
– Aika nopeasti ura oli siinä sitten.
Tulevaisuuden näkymät
Harjoitusten ja pelien tyhjentyminen kalenterista ei mietitytä Hämäläistä, onhan heillä kuitenkin kaksi lasta, jotka käyvät päiväkodissa ja koulussa.
– Tuskinpa vapaa-aikaa tulee olemaan, arkihan meillä rullaa ihan normaalisti. Kyllä minullakin on intoa, että olisi kiva alkaa suunnittelemaan kolmen viikon päähän jotain. Itse kun en ole pystynyt vaikuttamaan siihen koska on Mikkeli-peli vieraissa.
Hämäläisen mukaan hän ei ole hirveästi nähnytkään ketään, kun kaikilla on omat menonsa. Aikataulujen yhteen sovittaminen on ollut haastavaa.
Tulevaisuus näyttää Hämäläiselle vielä kysymysmerkiltä.
– Katsotaan, miten palaset loksahtavat kohdalleen. Hyvin todennäköisesti tulen jatkamaan urheilun parissa. Meillä on perheyhtiö, Sportcare, missä olen ollut jo vähän aikaa mukana.
Sportcare on Hämäläisen isän, Heikki Hämäläisen, perustama yhtiö, joka myy urheiluvammoihin liittyviä tuotteita.
Omien sanojensa mukaan “Kappe” haluaa jatkaa samantien uudessa työssä, eikä jäädä kotiin pötköttelemään.
– Toivottavasti pääsen uuteen työhön. Odotan kyllä innolla minkälaista se tulee olemaan ja mitä se tuo tullessaan. Olen aika paljon miettinyt, että miltä arki tulee loppujen lopuksi näyttämään, minkälaista on olla oikeissa töissä, Hämäläinen nauraa.
Kommentti: Jalkapalloa parhaimmillaan
Kupittaan Veritas Stadionilla alkavaan miesten Ykkösen otteluun TPS-EIF saapuu paljon katsojia. Veritas Stadionin pääkatsomo värittyy mustavalkoisella. Vihreävalkoisiin sonnustautuneet kannattajat istuvat Ukrainakatsomoon patarumpujen pauhatessa. Tämä kyseinen ottelu on täynnä tunteiden latausta. Voitolla tammisaarelainen EIF varmistaisi nousun Veikkausliigaan. Paikasta Veikkausliigan monivaiheisiin karsintoihin taisteleva TPS puolestaan parantaisi asemiaan sarjataulukossa. TPS:n kokenut konkari, entinen A-maajoukkuepelaaja Kasper Hämäläinen, 37, päättää uransa tähän kauteen. Vielä ei ole selkeyttä nähdäänkö ”Kappe” Turun viheriöillä tämän ottelun jälkeen, siksi juhlallisuudet päätettiin pitää tässä ottelussa. Ennen ottelua pelaajien muodostamasta kunniakujasta Hämäläinen käveli kentälle yhdessä lapsiensa kanssa. Palkintoja ja muistamisia tuli monesta suunnasta: seuralta itseltään, Miesten Ykköseltä ja Hämäläisen perheeltä.
TPS:n kannattajat laulavat ottelun 22. peliminuutilla Hämäläisen kunniaksi. Heillä oli mukanaan iso valkoinen tifo, jossa luki isolla ”Unlimited Kappe”. Pelin lähestyessä 90 minuuttia on EIF 1-3 johdossa. TPS:n päävalmentaja Mika Laurikainen valmistelee kolmoisvaihtoa. On ennalta-arvattavaa, että Hämäläinen tulee vaihtoon, onhan niin käynyt joka ottelussa. Kun vaihtotaulu nousee ylös kentälle astelee TPS:n nuori pelaaja Severi Pöysä ja kentän jättää Hämäläinen. Peli pysähtyy hetkeksi, kentän pelaajat niin mustavalkoiset kuin vihreävalkoiset käyvät halaamassa pelaaja numero 22. Yleisö seisoo ja taputtaa. Pelaajasta itsestäänkin huomaa herkistymisen.
Erotuomari viheltää pelin päättymisen merkiksi. Tammisaarelaisten juhlat voivat alkaa. Kontrasti on suuri: toisessa päässä kenttää juhlitaan 90-vuoden jälkeen nousua Suomen pääsarjaan, toisessa päässä taas haikein mielin kunnioitetaan yhden merkittävän suomalaisen jalkapallouran päättymistä. Yleisö antaa seisten aplodeja vielä 15 minuutin ajan pelin päättymisen jälkeen. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään, ei kotiin lämmittelemään viilenevässä syysillassa, ei pukukopin suojaan. Ilmassa huokuu kunnioitus. Erilaiset mediat piirittävät Hämäläisen, silti pelaajalla löytyy aikaa kirjoitella nimmareita ja tavata pikkujunnuja. Tämä kertoo miehestä itsestään paljon. Hämäläisestä puhuttaessa hienon ja näyttävän uran lisäksi, hänen sanotaan olevan hieno ihminen ja se pitää paikkansa. Hän käy pukukopissa ja takaisin tullessaan miehellä on nippu vanhoja pelipaitoja. Kappe heittää ne yleisöön.
TPS:n sosiaalisessa mediassa alkoi lähtölaskenta 22 päivää ennemmin tätä ehkä-viimeistä ottelua. Päivänmäärä tuli miehen TPS:n pelinumeron mukaan. Tämä puhuu seuran arvostuksesta Hämäläistä kohtaan, onhan hän ollut kuluvalla kaudella tärkeä pelaaja ja maaleja mies takoi ainakin 9. Urakin lähti nousukiitoon mustavalkoisesta pelipaidasta ja nyt se päättyy myös legendaariseen Turun Palloseuraan. Tässä ottelussa ei ole kyse vain siitä kuka voittaa ja kuka häviää. Tässä oli kyse myös aluista ja lopuista. Toisilla alkaa ihan uusi aikakausi Veikkausliigassa ja toinen päättää hienon sekä merkittävän uransa Suomen jalkapallon historiassa.
EIF kerkesi juhlinnasta huolimattaan käydä kiittämässä ja tsemppaamassa Hämäläistä. Se kertoo myös suomalaisesta jalkapallosta paljon. Ei ollut vastustajia vaan oli jalkapalloyhteisö. Yhteisö, joka kiittää uran uurtamisesta ja suunnannäyttämisestä. Tämä ottelu oli suomalaista yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.
Teksti: Jenniina Seppä
