Turun Palloseuran Subway Kansallisen Liigan joukkueen päävalmentaja Sami Haltia sai alkuvuodesta rinnalleen kaksi kovaa nimeä, kun John Allen ja Jari Rantala liittyivät Palloseuran valmennusryhmään. Molemmilla on kokemusta valmennuksesta, mutta Kansallinen Liiga on molemmille uusi kokemus. Nyt John Allen ja Jari Rantala saavat kertoa vähän itsestään ja siitä, miltä valmentaminen Kansallisessa Liigassa on tuntunut.
Päästetään ensin ääneen Jari Rantala, joka liittyi Palloseuran valmennusrinkiin maaliskuussa. Mikä sai hänet liittymään turkulaisten valmennusryhmään?
– No, koko homma lähti liikkeelle siitä, että Sami soitti ja kyseli kiinnostustani. Sami on valmentaja, jonka olen tuntenut jo pitkään, joten tuntui hyvältä aloittaa valmennustyö. Päätös ei toki ollut nopea, vaan sitä piti pohtia tarkkaan. Kun puhutaan näin korkeasta tasosta, pitää miettiä kunnolla, millä perusteella lähtee töitä tekemään. Tavallaan päätös oli helppo, sillä edessä oli mielenkiintoinen tarjous, mutta asiaa piti miettiä tarkkaan. Päätöstä ei voinut tehdä myöskään pelkästään jalkapallon kautta, vaan kyseessä oli kokonaisvaltaisempi pohdinta.
Ennen Palloseuraan siirtymistä Rantala toimi Palloliiton Länsi-Suomen piirin tyttöjen aluevalmentajana ja oli tekemisissä nuorten lupausten kanssa valmistaen heitä mahdollista maajoukkuepaikkaa varten.
– Työ oli paljolti nuorten lupaavien pelaajien tarkkailua ja ryhmän kokoontumisia. Sen aikana keskusteltiin paljon potentiaalisten pelaajien kanssa ja keskusteltiin siitä, miten heidän uraansa saadaan eteenpäin jatkossakin.
Subway Kansallisessa Liigassa pelaa paljon nuoria pelaajia ja näistä moni ihan avauskokoonpanoissakin. Rantalan mielestä nuorten pelaajien tunteminen on tänä päivänä todella tärkeä asia, jolla on iso rooli.
– Nuorten pelaajien tunteminen on täysin ehdoton vaatimus jokaiselle joukkueelle ja valmennukselle. Jokaisen pitää tietää, millaisia pelaajia on kasvamassa. Nuoria lupaavia pelaajia tulee kokoajan lisää ja on vain ajan kysymys, koska he nousevat Liigaan asti. Heille on kyettävä tarjoamaan laadukas ympäristö kehittymiselle, josta polku johtaa edustustasolle, kun aika on oikea.
Länsi-Suomen Piirin aluevalmentajana Rantala teki työtä sellaisten pelaajien, jotka eivät ihan vielä ole tarpeeksi kokeneita pääsarjatasolle, mutta hän uskoo, että joukosta löytyy pelaajia, joista tullaan kuulemaan vielä tulevaisuudessa.
– Jo aluevalmennuksen iässä löytyy pelaajia, jotka todennäköisesti nousevat tulevaisuudessa Kansalliseen Liigaan, tai jopa maajoukkueeseen. Matkan varrella on tietysti paljon muuttujia, joita ei voi ennustaa. Joillekin paras vaihtoehto on pysytellä jalkapallon parissa ja treenata kovaa. Toisille paras vaihtoehto saattaa olla se, että jättää jalkapallon hetkeksi pienempään rooliin ja kokeilee sen lisäksi jotain muuta. Tämä saattaa avata pelaajalle uusia asioita, joiden avulla hän voi itseään kehittää. Pelaajat kehittyvät erilaisilla tavoilla ja eri aikaan, mutta pyrkimyksenä oli löytää parhaat mahdollisimman tarkasti.
Kun Rantalan sopimus julkaistiin, totesi päävalmentaja Haltia, että hänen mukanaan tulee loistavaa pelinäkemystä joukkueen taustalle. Rantala ei itse lähde kiistämään asiaa, vaan toteaa itsekin, että pelinäkemys on hänen vahvuutensa.
– Koen, että ymmärrän peliä ja pelaajia melko hyvin ja osaan löytää oikeita asioita. Osaan katsoa, mitä tehdään oikein ja missä on vielä parannettavaa tulevaa ajatellen. Kyllä tässä vuosien aikana on jotain oppinut pelistä ja pelaajista, mutta aina voi myös oppia lisää.
Sukunimi Rantala on turkulaisille tuttu, sillä kausina 2016 ja 2017 Jutta Rantala pelasi Palloseuran edustusjoukkueessa 51 ottelua, joissa hän iski yhteensä 37 maalia. Jari myöntää, että lämmin suhde Palloseuraan alkoi muodostua jo tyttären pelivuosien aikana.
– Kun on kolme lasta, joista jokainen pelaa jalkapalloa, niin kyllä heidän seuroihin tulee aina omanlaisensa tunneside. Kyllä sitä tietysti oman lapsen seuroja tulee seurattua muita tarkemmin. Turussa joukkueen lisäksi myös valmennus tuli läheisemmäksi. Vaikka olen tuntenut Samin jo aiemmin B- ja C-junioreiden kautta, niin kyllä noiden vuosien aikana meidän suhde lujittui.
Jutta Rantala siirtyi Palloseurasta kahdeksi kaudeksi pääkaupunkiseudulle, josta hän siirtyi Ruotsiin pelaamaan Damallsvenskania Kristianstads DFF:n riveissä. Vaikka kotimaisessa jalkapallossa on ollut kiirettä, ovat myös Ruotsin pelit mahtuneet tarkkailuun ja pohdintaan.
– Kyllä sitä on ehtinyt Damallsvenskaniakin seuraamaan joka kierroksella. Toki otteluita ei ole vielä montaa, sillä Ruotsissakin kaudet alkoivat vasta hetki sitten. Toki vaikka talvella ja keväällä ei pelejä ollut, niin ollaan oltu Jutan kanssa tekemisissä ja vaihdettu kuulumisia. Kyllä sitä on huomannut, että Damallsvenskan on kova ammattilaissarja, jossa vaatimustaso on korkealla. Harjoittelun taso on hyvä ja pelaajilta voidaan joka päivä vaatia enemmän ja tätä kautta saadaan pelaajien kehitystä vielä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan Ruotsissa on fyysisesti, taidollisesti ja teknisesti kova sarja.
Rantalan mielestä olisi tärkeää, että myös Suomessa nostettaisiin vaatimustasoa jalkapallon parissa, jotta saataisiin kehitystä eteenpäin.
– Vaatimustasoa pitäisi lähteä nostamaan jo nuoresta alkaen. Saataisiin kunnolliset pelaajaputket, joiden avulla saataisiin kovatasoisia pelaajia Kansalliseen Liigaan ja sen jälkeen ulkomaille. Tällä hetkellä Liigassa on pelaajia, joilta puuttuu tiettyjä ominaisuuksia, koska niitä ei jo nuorena opetettu. Toki vanhempanakin voi muuttaa omaa tekemistään, mutta olisi helpompaa, jos pelaajan pohjat olisivat lujat. Toki tyttöfutiksessa on jo viime vuosina menty eteenpäin. Tulee entistä kovempia ja parempia pelaajia, jotka ymmärtävät peliä enemmän. Fyysisistä ja taidollisista kehityksistä en vielä osaa sanoa, mutta ainakin tavoitteet ja vaatimustasot ovat entistä korkeammalla. Esimerkiksi Kansallisessa Liigassa pelaavat TiPS, Ilves ja PK-35 ovat hyviä esimerkkejä onnistuneesta junioritoiminnasta.
Rantalan omasta tulevaisuudesta kysyttäessä vastaukset olivat selkeät. Ensin täytyy saada Tepsin kanssa kurssi käännettyä ja kausi kunnialla loppuun, mutta sen jälkeen kaikki ovet ovat auki ja katsotaan avoimin mielin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
John Allen onkin jo Palloseuran kannattajille tuttu henkilö, mutta miten hän on itse kokenut aikaansa uusien ja erilaisten haasteiden parissa? Ennen Kansallisesta Liigasta puhumista on toki hyvä muistuttaa Allenin komeasta urasta niin pelaajana, kuin valmentajana. Kun häneltä itseltään kysyy peliurasta, on vastaus melko selkeä.
– Kun puhutaan ajastani pelaajana, en mielelläni lähde itse puhumaan itsestäni, vaan mielelläni annan toisten puhua puolestani. Jos omalta peliuralta täytyy jotain nostaa, niin olin melko monipuolinen pelaaja. Vaikka yleensä olin joko hyökkäävä keskikenttäpelaaja, tai hyökkääjä, niin olin valmis pelaamaan oikeastaan mitä tahansa muuta paikkaa, paitsi maalivahtina, Allen naurahtaa.
Peliuransa aikana Allen ehti pelata esimerkiksi Englannissa, Walesissa ja Ruotsissa Suomen lisäksi. Vaikka Allenin omista pelivuosista on jo aikaa, osaa hän silti nostaa eroja suomalaiseen jalkapalloon verrattuna.
– Omasta pelivuosista tosiaan on jo aikaa ja peli on ehtinyt muuttua paljon, mutta edelleen suurin ero on jalkapallokulttuurissa. Englannissa jalkapallokulttuuri on tietysti todella suurta, mutta ihan Pohjoismaiden välilläkin löytyy isoja eroja. Esimerkiksi Ruotsissa jalkapallokulttuuri on intohimoisempaa ja todella paljon Suomea edellä. Paremman kulttuurin avulla jalkapallo saa niitä tärkeitä paloja, jolla pelin taso saadaan nostettua huipputasolle. Suomessa on jo tapahtunut paljon muutosta ja jalkapallo on paljon ammattimaisempaa, mutta työ ei ole valmis, vaan tehtävää on vielä paljon.
Peliuransa jälkeen Allen siirtyi lähes heti valmentajaksi. Vaikka laji on todella tuttu ja ymmärrys korkealla tasolla, oli valmentajana oleminen silti hyvin erilainen kokemus.
– Valmentajana oleminen on hyvin erilaista kuin pelaaminen ja yksi iso syy on se, että mukana olemisen sijaan olet vastuussa koko joukkueesta. Pelaajana oli osa isompaa ryhmää, mutta valmentajana pitää osata johtaa sitä samaa ryhmää. Pitää ottaa vastaan aivan erilainen vastuu ja vaatimustaso. Pelivuosista on toki ollut paljon hyötyä valmennuksessa. Tiedän, että pelaajana jokainen yrittää kehittää itseäni kuuntelemalla valmentajaa, joten osaan tuoda asioita esiin oikeita asioita. Yritän olla mahdollisimman hyvä johtaja koko joukkueelle ja tuoda esille kaikkea sitä, mitä olen itse vuosien aikana oppinut. Toki aina täytyy myös muistaa myös itse opetella uusia asioita valmentajanakin, jotta pysyy mukana jalkapallon kehityksessä.
Allenin valmennusura alkoi vuonna 2003, kun hän liittyi TPS:n valmennusrinkiin. TPS ei kuitenkaan ollut Johnille uusi asia, vaan hän oli pelannut Turussa jo vuonna 1995.
– TPS oli syy sille, että aikoinaan muutin Turkuun. Pelivuosinani TPS oli iso seura ja sitä se on edelleen. Oli upea mahdollisuus päästä aloittamaan valmennusura juuri Palloseurassa. Pääsin valmentamaan hyvin erilaisten valmentajien kanssa ja sain mahdollisuuden oppia. 2008 sain vielä mahdollisuuden toimia Tepsin päävalmentajana. Tämän jälkeen siirryin vielä joukkueen akatemia- ja junioritoiminnan puolelle valmentajaksi. Näiden vuosien aikana sain valmentaa monia nykyisiä tähtiä. Tepsissä vietetty aika on itselleni todella tärkeää.
Allenin muita merkittäviä rooleja valmentajana olivat esimerkiksi Rovaniemen Palloseuran nosto Veikkausliigaan ja FC Interin päävalmentajan pesti kaudella 2018.
– RoPS:n nousukausi oli todella hieno vuosi. Meillä oli kasassa hieno joukkue ja kovan työn jälkeen saatiin palkkioksi nousu Veikkausliigaan. Myös Inter oli hieno kokemus, mutta hyvin erilainen, kuin Rovaniemellä. Rovaniemellä olin alusta asti päävalmentaja, mutta Interissä olin kauden alussa apuvalmentaja, mutta nousin päävalmentajaksi kesken kauden. Tämä tarkoitti, että piti kesken kauden omaksua erilainen rooli joukkueessa. Kaikesta huolimatta kokemus oli hieno.
Vaikka Allenilla on paljon kokemusta valmentaja, on Kansallinen Liiga hänelle uusi kokemus, sillä hän valmentaa nyt ensimmäisestä kertaa naisten joukkuetta. Hän näkee valmennuksessa paljon tuttua, mutta myös eroja.
– Pohjimmiltaan valmennuksessa ei ole isoja eroja, sillä laji on kuitenkin sama ja samoihin asioihin täytyy kiinnittää huomiota. Suurin ero on pelin tasossa. Suurin osa Kansallisen Liigan pelaajista ei kaikesta huolimatta ole varsinaiselta ammatiltaan jalkapalloilija ja tämä on asia, jota minun pitää muistuttaa itsellenikin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pelaajat päästettäisiin helpolla. Jos näen pelaajien tekevän virheitä, niin puutun niihin ja kerron pelaajille, miten asia tehdään oikein. Se on tärkeä osa opettamista ja oppimista.
Monipuolisen uransa kautta voisi sanoa, että Allen on iso nimi Kansalliseen Liigaan. Allen ei kuitenkaan lähde nostamaan itseään jalustalle.
– Täytyy muistaa, että tämä on ensimmäinen kauteni naisten jalkapallossa ja olen ollut joukkueen kanssa tekemisissä vasta hetken. Toivon kuitenkin, että pystyn omalla kokemuksellani auttamaan ja tukemaan valmennustiimiä. Tärkeintä on kuitenkin se, että pystyn kehittämään pelaajia entistä paremmaksi, jotta saadaan kaudesta toivottu tulos.
Palloseuran kausi Kansallisessa Liigassa ei ole ollut helppo, sillä seitsemästä ensimmäisestä ottelusta tuli seitsemän tappiota. Allenin mukaan nyt ei kuitenkaan lähdetä etsimään syyllisiä, vaan asioita lähdetään ratkomaan yhdessä.
– Joka kaudella on joukkueita, joilla menee hyvin ja niitä, joilla on vaikeaa. Tällä hetkellä me valitettavasti olemme Kansallisessa Liigassa se joukkue, jolla on ollut vaikeaa. Asiaa voi katsoa monelta eri kantilta kun etsii syitä sille, miksi kausi on ollut vaikea. Emme kuitenkaan lähde etsimään ”syyllisiä”, tai keksi selityksiä, vaan lähdemme yhdessä pohtimaan ratkaisuja, jolla vaikeasta tilanteesta päästään pois. Juuri se on tärkeintä, että vaikeinakin aikoina toimitaan yhdessä niin valmennustiimin, kuin joukkueenkin kesken.
Tulevaisuudesta kysyttäessä Allenilla on selkeät tavoitteet, mutta ilmassa on myös paljon kysymysmerkkejä.
– Omana tavoitteenani on palata täysiaikaiseksi valmentajaksi ja ensisijainen tavoitteeni on päästä jälleen miesten joukkueen valmentajaksi. Korona on toki vaikeuttanut asiaa todella paljon, joten mikään ei ole selvää. Vaikka tavoittelenkin paikkaa miesten joukkueesta, olen nauttinut valmennuksesta myös nuorten puolella ja vaikka tämä kausi onkin ollut vaikea, olen nauttinut ajastani TPS:n naisten edustusjoukkueessa. Toivon vain, että itselläni olisi ollut enemmän aikaa valmistautua kauteen.
Mutta mitä ajatuksia Rantala ja Allen herättävät joukkueen päävalmentaja Sami Haltiassa?
– Jari ja John ovat molemmat ihan huipputyyppejä! Täytyy muistaa, että tässä kaikessa lähdetään liikkeelle siitä, että tehdään töitä ihmisten kanssa joten on todella tärkeää, että tullaan hyvin toimeen.
Rantalan kohdalla Haltia kokee, että ne asiat, joita häneltä keväällä odotettiin, ovat vaikeasta kaudesta huolimatta toteutuneet hyvin.
– Jarilla on kova tietämys jalkapallosta niin kansallisella, kuin kansainvälisellä tasolla. Hän tietää, mitkä ovat vaatimustasot ja mitä pelaajalta pitää vaatia. Hän tietää, mihin pitää kiinnittää huomiota, jotta saadaan jokaisen pelaajan taidot esille. Jarilta saa jokaisessa pelissä hyviä huomioita siitä mitä pelissä tapahtuu ja miksi. Nämä ovat juuri niitä asioita, joista Jarin kanssa puhuttiin, kun sopimus tehtiin. Jarilla on myös oman taustansa kautta kattava tieto nuorista pelaajista ihan ympäri Suomen ja nuorten pelaajien kehityspolku on hänelle selkeänä tiedossa.
Allenin kohdalla Haltia nostaa esiin hänen rautaista osaamista ja tietoa jalkapallon parissa.
– John on todellinen jalkapallon rautainen ammattilainen. Hän ymmärtää jalkapallon jokaista osa-aluetta todella hyvin. Oli kyseessä pelaamisen, tai harjoittelun vaatimustaso, niin Johnilta löytyy tietoa ja todella hyviä harjoitteita oikeisiin paikkoihin. John on niin monessa liemessä keitetty, että hän osaa tuoda apua oikeastaan jokaisella osa-alueella. Johnin kanssa on helppoa miettiä sopivia harjoitteita peliä kohti ja häneltä saa hyviä analyyseja siitä, miten pitää harjoitella, jotta päästään eteenpäin. Voisi sanoa, että hänen harjoituspankkinsa on todella iso. John myös tietää, että vaikka nyt on vaikeaa, niin ei pidä höntyillä, vaan keskitytään omaan tekemiseen ja mennään treeni kerrallaan eteenpäin.