Komean Veikkausliigauran pelannut TPS-ikoni Jarno Heinikangas päätti ripustaa menneen kauden jälkeen nappulakenkänsä naulaan. Haikeat jäähyväiset mies jätti kotiyleisölle kauden viimeisessä paikallisottelussa 26.10.
Monivuotinen TPS-kapteeni jättää pelikentät tyytyväisin mielin, vaikka viimeisen kauden menestys jääkin hieman harmittamaan.
– Kaudesta jäi hieman katkera maku, kun ei saatu mitalia. Taisteltiin loppuun asti, mutta kämmättiin RoPS-ottelu ja mitä muita pelejä siinä nyt olikaan, joista piti saada pinnat. Itselle viimeinen kausi oli kuitenkin ehjä. Olin yhden ottelun pelikiellossa ja viimeinen peli oli sitten vain muodollisuus, kun en ollut mukana. Tyytyväisenä voin lopettaa. Hemmetin paljon vaihtui joukkue viime kaudesta, niin ihan hyvän arvosanan kaudesta kuitenkin antaisin. Hyvät fiilikset tästä kaikesta jäi, Jallu kertoo Veikkausliigan verkkosivuilla.
Heinikangas pelasi liigaurallaan 283 ottelua FC Jazzissa, FC Lahdessa ja TPS:ssa. Ura päättyi miehen oman tahdon mukaan Turun derbyyn.
– Totta kai tässä on pitkä ura takana ja koko ikänsä kun on pelannut futista, niin en odottanutkaan, että se tuntuisi pelkästään hyvältä. Sain viimeiseen asti pelata terveenä ja siitä jäi kyllä paras fiilis, kun viimeinen peli oli Interiä vastaan mahtavassa derbyssä 6000 katsojan edessä. Se on hienoin mahdollinen ottelu lopettaa uransa ja niin olin sen ajatellutkin, Heinikangas sanoo.
Jallun viimeinen ottelu oli myös miehen 200. peli TPS-paidassa.
– Hienot asiat jäävät päällimmäisenä mieleen. Tietyllä tavalla on aika haikea fiilis. Pelikavareita ja hienoja matseja jää kaipaamaan sekä tietenkin voittamisen fiilistä. Ihan oikea aika tämä on kuitenkin siirtyä sivuun ja antaa nuorempien hoitaa jatkossa hommat. Itselleni on ihan selkeää, mitä tässä alan tekemään.
Heinikangas debytoi liigatasolla FC Jazzissa vuonna 1997. FC Lahdessa hänen liigauransa lähti todellä käyntiin ja TPS:ssa mies nousi parhaalle tasolleen.
– Ei sitä erikseen tarvitse sanoa TPS:sta. Käytännössä katsoen liigaurani alkoi kunnolla Lahdessa. Kaksi ensimmäistä kautta sain hyvin vastuuta, kun Pyykölän Jari oli valmentajana. Olisi siellä ollut kiva pelata pidempäänkin, Heinikangas miettii.
– Siirto TPS:aan oli se milloin urani todella alkoi. Sitä löysi oman juttunsa futiksessa, kasvoi ja mietti miten sitä pystyisi omilla vahvuuksilla pelata. Henkisesti tuntui, että Turku on oikea paikka asua ja elää ja pelata futista. Siksi jään Turkuun myös jatkossa. TPS on ehdottomasti urani tärkein seura ja hienoimmat muistot liittyvät TPS:aan, Heinikangas kehuu.
Kovaluinen toppari nousi TPS:ssa Veikkausliigan eliittiin ja seuraikoniksi. Usean vuoden hän kantoi myös kapteeninnauhaa.
– Kyllä se varmasti kertoo siitä, että tietynlaista johtajuutta on jonkin verran. Olen aina yrittänyt olla sellainen periksiantamaton ja esimerkillä ohjata joukkuetta ja nuorempia. Kokemuksen myötä pystyn valmentajien kanssa tulemaan hyvin toimeen. Sen takia olen varmaan pysynyt kapteenina, vaikka koutsit on vaihtuneet. Ehkä se on myös persoonassa, kun olen aika vahva persoona. Sitä voi vaikka vaimolta kysyä, Jallu naurahtaa.
