100 vuotta Tepsiä: 1920-luku – TPS:n perustaminen ja ensimmäinen mestaruus

18.05.2022 15:40

Sata vuotta Tepsiä -juttusarjassa käydään läpi Turun Palloseuran historiaa vuosikymmen kerrallaan. Tepsin hienon satavuotisen historian juhlinta huipentuu TPS Jalkapallon osalta tasan kuukauden kuluttua, lauantaina 18. kesäkuuta, pelattavaan otteluun TPS – KPV. Liput juhlapeliin voit ostaa Tiketin sivuilta.

Turun Sanomien urheiluosastolla oli keskiviikkona 4.10.1922 uutinen, jonka otsikosta saattoi päätellä, mikä tapahtuneessa oli huomionarvoisinta. ”Suomalainen jalkapalloseura Turkuun” ilmoitti otsikko, jonka alla kerrottiin samana päivänä järjestettävästä perustavasta kokouksesta. Tapaaminen asiasta pidettäisiin illalla kello 18.30 Kahvi-Salongit-kahvilassa osoitteessa Eerikinkatu 17, nykyisen keskuskorttelin eteläkulmassa panimoravintola Koulua vastapäätä.

Jo tässä TPS:n ensiesiintymisessä Turun Sanomien sivuilla saattoi nähdä esimakua siitä lämpimästä suhtautumisesta seuraan, joka lehden asennetta myöhempinäkin vuosikymmeninä usein leimasi. ”Tietysti kaikki kaupunkimme suomalaiset jalkapalloilijat ja jalkapalloilun ystävät rientävät tähän urheiluelämällemme tärkeään kokoukseen”, lehti kehotti. Seuraavana päivänä lehti julkaisi kokoukseen osallistuneen toimittajan tarkan selostuksen ”erikoisen palloseuran” perustamisesta.

”Kokoushuone tuli tupaten täyteen miestä, sekä nuorta että vanhempaa polvea”, kuvasi lehti perustamisen saamaa innostunutta vastaanottoa. Paikalla oli paljon väkeä niin Turun Urheiluliitosta kuin Riennostakin aina johtokuntia myöten. Avauspuheenvuoron piti johtaja Hugo Louhela, jonka jälkeen puheenjohtajaksi valittiin tehtailija, Turun Urheiluliiton puheenjohtaja Eero Sorjonen ja sihteeriksi toimittaja Eino Suova.

Ruotsinkielinen Åbo IFK hallitsi turkulaista jalkapallokenttää vuosisadan alussa voittaen Suomen mestaruuden vuosina 1910 ja 1920. Kahvi-Salongeissa pidetyssä tapaamisessa päätettiin perustaa Turkuun suomenkielinen palloseura. Sääntöjä laatimaan valittiin kolmimiehinen toimikunta, johon valittiin konttoristit Uuno Mäki ja Arvo Karanko sekä lyseolainen Vieno Nikander. He saivat tehtäväkseen tehdä esityksen seuran nimestä. Osallistujia pyydettiin miettimään seuralle ”sattuvaa ja iskevää nimeä”.

Kokous, jossa seuran säännöt hyväksyttiin ja nimi päätettiin, pidettiin 24.10.1922. Nimiehdotuksia oli seitsemän: Turun Palloseura, Turun Pallonuija, Turun Palloveikot, Turunmaan Palloilijat, Turun Pallomiehet, Turun Jalkapalloklubi sekä Turun Pallo- ja Bandyseura. Viimeisellä äänestyskierroksella valinta tehtiin kahden nimen välillä, Turun Palloseuran ja Turun Pallomiesten.

Turun Palloseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uuno Mäki, jolla oli paikallaolijoista mittavin kokemus ja tietämys jalkapallosta, sillä hän oli johtanut Turun Urheiluliiton palloilujaostoa, käynyt Suomen Palloliiton valmentaja- ja erotuomarikurssit sekä pelannut itse maalivahtina ja toiminut joukkueensa kapteenina. TPS sai Mäestä juuri haluamansa kaltaisen intohimoisen ja omistautuneen puheenjohtajan. Hän johti TPS:ää seuraavat 19 vuotta aina toukokuussa 1941 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

Kahvisalongit ja Uuno MäkiKuvassa näkyvällä paikalla sijaitsi aikanaan kahvila nimeltä Kahvi-Salongit. Tuossa kahvilassa pidettiin sata vuotta sitten kokous, jossa päätettiin perustaa Turkuun suomenkielinen jalkapalloseura, Turun Palloseura. Tepsin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uuno Mäki.

Tästä alkaa menestyksen tie

Suomen Palloliitto perustettiin vuonna 1907. Jalkapallon Suomen mestaruudesta on mitelty vuodesta 1908 lähtien. Kaksi ensimmäistä mestaruutta meni Helsinkiin, mutta jo vuonna 1910 Suomen mestariksi kruunattiin ÅIFK. Turun sen ajan ykkösjoukkue vei jo toisen mestaruutensa vuonna 1920. Ruotsinkielinen ÅIFK hallitsi turkulaista jalkapallokenttää, kun suomenkielisellä puolella ei riittävän vahvaa ja yhtenäistä haastajaa ollut. Kielikysymys jakoi turkulaisen jalkapalloilun jyrkästi kahteen eri leiriin.

TPS:n tuleva kunniapuheenjohtaja, rovasti Jalmari Suomela sai kokea kielikamppailun rajuuden käytännön tasolla. Suomea äidinkielenään puhunut Suomela muutti Helsingistä Turkuun vuonna 1919 ja oli aikeissa liittyä ÅIFK:n jääpallojoukkueeseen.

– Kaikki oli jo ihan valmista, mutta sitten ilmeni ylitsepääsemätön este. Äidinkieleni ei ollut ruotsi ja jäseneksi pääsy oli mahdotonta, Suomela muisteli.

– Ruotsinkieliset olivat todella vahvoja Turussa. ÅIFK esimerkiksi voitti aina Riennon. Suomenkielisten keskuudessa tuli vaan sellainen vahva tunne, että nyt yhdistetään voimat ja vedetään ruotsinkielisiä pelikentällä turpaan, kertoo Heikki Mäki, TPS:n ensimmäisen puheenjohtajan Uuno Mäen poika.

Kun Turun Riennon ja Turun Urheiluliiton palloilumiehet saivat uuden palloiluseuran perustamisprosessin käyntiin 4. lokakuuta 1922, olivat innokkaimmat haastamassa ÅIFK:ta pelikentälle heti. Suomenkielisten turkulaispelaajien kovasta innosta kertoo, että ”Yhdistetty suomalaisten joukkue” saikin sovittua avausottelunsa jo ennen kuin uutta seuraa oli virallisesti edes perustettu. Yhdistetyt joutuivat avauspelissään turvautumaan TuUL:n mustakeltaiseen peliasuun, kun ÅIFK kaatui Turun Urheilupuistossa 15. lokakuuta lukemin 2–1. Yhdistetyn joukkueen ensimmäisen maalin viimeisteli ottelun 26. minuutin kohdalla Vilho Veckman. Koska yhdistynyt joukkue tosiasiallisesti oli virallista vaille valmis Turun Palloseura, on tämä maali laskettu aikakirjoissa TPS:n kaikkien aikojen ensimmäiseksi maaliksi.

– Ensimmäisessä pelissä oli kuusi Turun Urheiluliiton ja viisi Turun Riennon pelaajaa. Siitä pelistä lähtien on pidetty yllä myös Mustia kirjoja. Koska maalintekijöitä ei silloin kirjattu, ei niitä ole kirjoissa myöhemminkään. Kaikki Mustien kirjojen päivittäjät eivät ole edes tiedossa. Edustusjoukkueen huoltaja Risto Lindman piti huolta näistä 31 vuotta ja itse päivitin niitä 1990-luvun alusta vuoteen 2014 asti. Nyt nuoremmat ovat luvanneet pitää perinteestä kiinni, Heikki Mäki kiittelee.

TPS:n ensimmäisen puheenjohtajan Uuno Mäen poika Heikki on nähnyt seuran pelejä paikan päällä 1930-luvun lopulta näihin päiviin asti. Heikki Mäki on saanut Turun Palloseura ry:n ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan elämänurapalkinnon. Hän on seurannut TPS:ää aitiopaikalta vuosikymmenten ajan fanina, urheilutoimittajana ja seuran tiedottajana. Heikki Mäki päivitti vuosikymmenten ajan TPS:n tarunhohtoisia Mustia kirjoja. Hän kertoo Mustista kirjoista lisää oheisella vuonna 2014 kuvatulla videolla.

Palloseura ampaisee suoraan huipulle

Vuoden 1923 maaliskuussa Turun Palloseuran joukkue teki ensiesiintymisensä mustavalkopystyraidallisissa pelipaidoissa ja valkoisissa housuissa, Arvo Kanervan suunnittelema ikoninen pallologo rintapielessä. Syntyi perinne, joka on jatkunut jo sadan vuoden ajan.

– TPS:n jalkapallojoukkue on pelannut raitapaidoissa aina ja uskon, että tulee myös pelaamaan. Jopa HJK meni rikkomaan omat perinteensä 1970-luvulla, mutta palasi omiin raitapaitoihinsa 1980-luvun puolella, Heikki Mäki muistuttaa ylpeänä.

– Tepsin ensimmäinen reissupeli suuntautui Tampereelle, jossa paikallinen TaPa eli Tampereen Palloilijat kaatui maalein 3–2. TPS:n ensimmäinen kansainvälinen ottelu pelattiin saksalaisristeilijä Asconan miehistöä vastaan. Tuloksena oli komea 11–1-voitto, Mäki tarkistaa Mustista kirjoista.

Suomen mestaruus ratkaistiin vuosina 1907–1929 cup-muotoisella kilpailulla ennen sarjajärjestelmään siirtymistä vuonna 1930. TPS tuli suoraan kansalliselle huipputasolle ja osoitti heti olevansa varteenotettava kandidaatti mestaruustaistossa.

Kaudella 1923 TPS kaatoi menestystä aiempina vuosina niittäneet ja SM-finaaleissakin esiintyneet Viipurin Reippaan ja HIFK:n Turussa selvästi. Sen jälkeen joukkue matkusti GBK:n vieraaksi Kokkolaan ja sieltäkin heltisi voitto. Välierissä TPS sai vastaansa TaPa:n ja voitti 3–1. Näin raitapaidat etenivät jo ensimmäisenä varsinaisena toimintavuoteenaan mestaruusloppuotteluun, mikä oli temppu, jossa ei mikään toinen suomalaisseura ole koskaan onnistunut. Vastaan asettui helsinkiläinen HJK, viiden mestaruuden suomalaisen jalkapalloilun silloinen ja myöhempi mahtiseura. Suomen mestaruus heti alkajaisiksi olisikin ollut melkoinen jymypaukku, mutta Palloseura taisteli kunniakkaasti ja hävisi 1–3. On lähes hämmentävää, kuinka nopeasti TPS ampaisi valtakunnan huipulle.

”Turun Palloseuran ensiesiintyminen Helsingissä oli onnistunut. Koko joukkueessa on nuorta voimakasta ainesta ja olemme vakuutettuja, että syksyn mestaruuskuuri on antanut joukkueelle hyvää opetusta”, jopa Helsingin Sanomat kirjoitti.

Vajaan vuoden vanha Turun Palloseura oli piirtänyt näin ensimmäiset nappulanjälkensä suomalaiselle jalkapallokartalle. Se oli tullut jäädäkseen. TPS:n ensimmäinen kausi oli mannaa myös seuran nuorelle johtokunnalle. Kaikki merkit viittasivat siihen, että Turun Urheiluliiton ja Riennon välinen fuusio oli onnistunut päätös.

Helsinkiläisten haastaja

TPS nousi ensimmäisen kilpailukautensa jälkeen Suomen parhaiden seurojen joukkoon. Se oli nyt samassa kastissa kuin helsinkiläiset HPS, HIFK, KIF, HJK, ÅIFK sekä Viipurin Reipas. Hieno avauskausi ei jäänyt yhden vuoden suonenvedoksi, vaan joukkue menestyi erinomaisesti koko 1920-luvun ajan. Vain kaudet 1924 ja 1927 sujuivat vähän heikommin.

Vuonna 1924 sisuuntunut ÅIFK palautti suomenkieliset serkkunsa maan pinnalle. ÅIFK tuli Suomen mestaruuscupin otteluun huippuunsa latautuneena, pesi Palloseuran tylysti 4–0 ja jatkoi historiansa kolmanteen Suomen mestaruuteen asti. Sen koommin ÅIFK ei olekaan mestaruuksia enää voittanut lukuun ottamatta Suomen Cupin voittoa 41 vuotta myöhemmin lokakuussa 1965, jolloin Helsingin olympiastadionilla finaalissa kaatui sopivasti juuri TPS.

– ÅIFK vastustajana ja yleensäkin nämä kieliin liittyvät asiat herättivät niin paljon tunteita, että jopa Mustissa kirjoissa ÅIFK oli ensimmäisinä vuosina merkitty muotoon TIFK, eli Turun IFK, Mäki myhäilee.

Seuran toisen toimintavuoden merkittävin merkkipaalu olikin ensimmäinen ulkomaille suuntautunut pelireissu. TPS matkusti yli Suomenlahden Viroon ja pelasi siellä kaksi ottelua. Kansainväliset kontaktit jatkuivat myös seuraavana vuotena Ruotsissa. TPS pelasi Tukholman olympiastadionilla 2–2-tasapelin Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelannutta Sundbybergs IK:ta vastaan ja herätti paikallisen Dagens Nyheter -lehden arvioimaan myös vieraiden esitystä.

”Joukkue teki varsin hyvän vaikutuksen matkan rasituksista ja trooppisesta kuumuudesta huolimatta. Pelaajat ovat voimakasrakenteisia, nopeita ja hanakoita maalin edessä. Pallonkäsittelyssä he eivät olleet mestareita, mutta korvasivat puutteensa nopeudella ja voimalla”, DN summasi.

TPS:n hopeamitalisaldo kasvoi kahdella vuosina 1925 ja 1926. Palloseura haastoi helsinkiläiset peräkkäisten vuosien loppuotteluissa, ensin HJK:n ja sen jälkeen HPS:n. TPS oli jo selvästi Helsingin ulkopuolisen Suomen paras joukkue, mutta stadilaisia se ei pystynyt lyömään. HJK:ta vastaan se pisti kunnolla hanttiin, mutta helsinkiläinen kaimaseura vei vuoden 1926 finaalin selvin 5–2-lukemin.

”TPS vei ottelun avausjaksoa mielin määrin, mutta maalit jäivät puuttumaan. Toisella puoliajalla Klubi jyräsi kuitenkin kolme maalia oli jo tukevasti matkalla mestaruuteen. Tepsi kuitenkin heräsi lopussa taistelemaan ja kavensi jo tilanteeksi 3–2. Loppu oli mustavalkoisten myllytystä, mutta pelikello pelasti HJK:n”, raportoi Helsingin Sanomat vuoden 1925 finaalista.

Vuoden 1926 finaalista tuli kuitenkin piiskaa ja se herätti ärtymystä TPS-leirissä. Syynä oli se, että Helsingin Sanomat rinnasti TPS:n pelityylin ilkein sanakääntein ÅIFK:n ”potkaise ja juokse” -perintöön.

– Pääkaupungin ja Turun vastakkainasettelua lisäsi myös maajoukkuevalintojen Helsinki-keskeisyys. Vuonna 1925 nähtiin ensimmäisen kerran sellainen ihme, että Turun Palloseuran pelaajia valittiin myös maajoukkueen paitaan, Vieno Nikander ja Untamo Kulmala, Heikki Mäki muistuttaa.

TPS:n edustusjoukkueeseen nousi peräkkäisinä kausina kaksi sellaista pelaajaa, jotka molemmat jättivät pysyvän jäljen seurahistoriaan. Ilmari Oksasen pelaajaura alkoi 25.7.1926 ja se päättyi vasta lokakuussa 1947. Oksasen pelasi seurassa 22 kauden aikana pelkästään 353 jalkapallo-ottelua, mutta myös yli sata jääpallomatsia ja kymmenittäin myös käsipallo- ja jääkiekko-otteluita.

Paljon ei jäänyt jälkeen vuotta myöhemmin joukkueeseen liittynyt Lauri Lehtinen. Hän pelasi lopulta yhteensä 280 jalkapallo-ottelua TPS-paidassa. Eivätkä he vain pelanneet, vaan olivat mustavalkoisten kantavia voimia myös seuran taustavoimissa. Todellisia seuralegendoja molemmat.

Turun Urheilupuisto on turkulaisen jalkapallon alkuperäinen koti. Urheilupuistossa pelattiin TPS:n seurahistorian ensimmäiseksi otteluksi laskettava peli Yhdistetyn suomalaisten joukkueen ja Åbo IFK:n välillä. Oheisella videolla Heikki Möttönen kertoo lisää tarinoita Turun Urheilupuiston historiasta.

Ensimmäinen on aina ensimmäinen

Vuosi 1928 muistetaan Turun Palloseuran seurahistorian ensimmäisenä mestaruusvuotena. Ensimmäinen on aina ensimmäinen ja sillä on erityinen arvonsa. TPS oli päässyt yrittämään mestaruutta jo kolme kertaa, mutta aina se oli tyssännyt loppuottelussa helsinkiläiseen vastustajaan. Tällä kertaa mestaruusjahti alkoi Turussa kahden ottelun voimin. Ensin kaatui ÅIFK 3–0 ja heti perään Makkabe 1–0. TPS:llä oli näin välieräpaikka jo taskussa, vaikka kumpikaan vastustaja ei tullut kotoisia Aurajoen rantoja kauempaa.

Välierissä vastaan juoksi edelliskauden loppuottelupiinaaja HPS. Aina vaaralliset helsinkiläiset johtivat lähes koko ottelua, mutta mustavalkoinen Palloseura onnistui kääntämään pelin lopussa 4–3-loppulukemiin. Finaalissa vastaan asettui syyskuun viimeisenä päivänä tuttu HIFK. TPS:n johtokunta oli tehnyt Uuno Mäen johdolla valtavan työn, että finaaliottelu pelattiin iänikuisen Helsingin sijaan Turussa.

Tunnelma oli pelipäivänä katossa, Urheilupuiston vanhan hiekkakentän reunoilla tungeksi ennätysyleisö, 2000 maksanutta katsojaa. TPS:n unelma oli valumassa taas jo hyvää vauhtia sivu suun, kun HIFK karkasi avausjaksolla johtoon. Palloseura kokosi kuitenkin itsensä toisella puolikkaalla ja Helge Aalto puski tasoituksen. Se oli myös ottelun lopputulos. Edessä oli uusintaottelu Helsingissä viikon päästä.

– Isoin ponnistuksin se finaali saatiin vihdoinkin Turkuun. Sen tiedän, että sen eteen tehtiin silloin todella paljon töitä. Mutta joutuihan joukkue sitä uusintaottelua pelaamaan loppujen lopuksi sitten taas kuitenkin Helsinkiin, Heikki Mäki ironisoi.

Pallokentän lippukassa lauloi iloisesti, kun uusintaottelu houkutteli peräti 5000 katsojaa. Myös turkulaiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikenteeseen. Jo valmiiksi pääkaupungista löytyi äänekkäiden etäkannattajien ryhmä, joka koostui Helsingin yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan jäsenistä.

– TPS:llä oli junassa kolme omaa vaunua, koska innokkaita kannattajia oli jo silloin niin paljon, TPS:n luottopelaaja Yrjö Tuomi muisteli.

TPS väänsi uusintapelistä 3–2-voiton Voitto Vesterin tuplaosumilla ja Arvo Kanervan tekemällä voittomaalilla. TPS:n taisteluilme kulminoitui Helge Aaltoon ja Yrjö Suontaustaan. Aalto kannettiin pelin jälkeen sairaalaan tajunnan rajamailla, eikä hän tiennyt edes ottelun lopputulosta. Suontausta pelasi Turun-ottelun jäljiltä käsi paketissa. Urheilulehti puki pääkaupunkilaisten jalkapallopiirien järkytyksen sanoiksi kissankokoisin kirjaimin otsikoimalla: ”Mestaruus maaseudulle!”

Kuvassa jalkapallon Suomen mestaruuden vuonna 1928 voittanut Turun Palloseuran joukkue. Edessä vasemmalta Ilmari Oksanen, Voitto Vester ja Viljo Lindroos. Takana vasemmalta Vieno Nikander, Lauri Lehtinen, Yrjö Tuomi, Atte Aitero, Pentti Veroma, Arvo Kanerva, Yrjö Suontausta sekä Helge Aalto.

Aikakauden tepsiläiset Kunniagalleriassa

TPS Jalkapallon Kunniagallerian ensimmäiset jäsenet nimettiin vuonna 2019. Kunniagallerian viisi ensimmäistä jäsentä antoivat oman merkittävän panoksensa Tepsille 1920-luvulla.

Jäsen nro 1: Uuno Mäki (2.2.1892 – 5.5.1941)

TPS:n ensimmäinen puheenjohtaja Uuno Mäki oli perustamassa uutta turkulaista suomenkielistä yhdistettyä palloiluseuraa, jonka perustamispäiväksi tuli tiistai 24.10.1922. Uuno Mäki toimi seuran ensimmäisenä puheenjohtajana aina vuoden 1941 kuolemaansa asti. 

Jäsen nro 2:  Yrjö Suontausta (9.12.1901 – 11.5.1952)

Yrjö Suontausta pelasi vuosina 1923–1929 yhteensä 96 ottelua TPS:n paidassa. Hän kuului vuoden 1928 mestarijoukkueeseen, joukkueen kapteenina. Hän oli TPS:n johtokunnan jäsen 14 vuotta. Hän toimi TPS:n puheenjohtajana heti Uuno Mäen jälkeen vuosina 1942–1947. Suontausta toimi vuodet 1945–1947 Edistyspuolueen kansanedustajan sekä myöhemmin korkeimman oikeuden jäsenenä. 

Jäsen nro 3: Helge Aalto (4.8.1906 – 5.3.1976)

Helge Aalto pelasi TPS:ssä vuosina 1924–1930 yhteensä 92 ottelua. Kuului Turun Palloseuran ensimmäiseen jalkapallon Suomen mestarijoukkueeseen vuonna 1928. Hän toimi pelaajauransa jälkeen seurasihteerinä vuodet 1949–1950 ja seuran puheenjohtajana vuosina 1955–1957. Helge Aalto kuului seuran johtokuntaan 13 vuoden ajan. 

Jäsen nro 4: Ilmari Oksanen (24.12.1906 – 31.1.1977)

Ilmari Oksanen liittyi TPS:ään vuonna 1923. Hän pelasi seuran edustusjoukkueesa 353 ottelua 22 kauden aikana vuosina 1926–1947. Jalkapallon Suomen mestaruutta hän oli voittamassa Tepsissä vuosina 1928, 1939 ja 1941. Hän toimi joukkueen kapteenina 18 kauden ajan vuodesta 1929. Oksanen pelasi seurassa myös yli 100 jääpallo-ottelua ja kymmeniä käsipallo- ja jääkiekko-otteluita TPS:n riveissä. Oksianen oli mukana voittamassa käsipallon SM-kultaa vuonna 1944. Oksanen toimi uransa jälkeen seuran johtokunnassa ennätykselliset 40 vuotta. 

Jäsen nro 5: Lauri Lehtinen (11.3.1909 – 30.9.1991)

Lauri Lehtinen pelasi TPS:n edustusjoukkueessa vuosina 1927–1948 yhteensä 280 ottelua. Suomen mestaruutta hän oli voittamassa Tepsissä vuosina 1928, 1939 ja 1941. Hän viimeisteli 99 maalia SM-sarjassa. Lehtinen viimeisteli Suomen paidassa knallitempun Ruotsin verkkoon vuonna 1930. Lehtinen toimi TPS:n seurasihteerinä 1931–1948, sen jälkeen puheenjohtajana 1949–1950 ja myöhemmin myös seuran tilintarkastajana.


Teksti on lainattu Heikki Möttösen, Markku Jokisipilän ja Jussi Leppäsyrjän kirjoittamasta TPS:n 100-vuotishistoriikista Mustavalkoinen vuosisata – Turun Palloseura 1922–2022.