Veikkausliigan tuore puheenjohtaja Lasse Lehtinen tervehti Veikkausliigaseuroja tuoreen valintansa tiimoilta ja lähetti seuräväelle seuraavia terveisiä:
”Nuorempana briljeerasin sanomalla, että harrastan vain yhtä urheilulajia, joka oli hyppylaji, nimittäin urheilusivujen yli hyppäämistä. Syykin oli ilmeinen, näin jälkikäteen ajateltuna, lapsuuden trauma. Koulun urheilu- ja voimistelunopetus sujui reippaassa suojeluskuntahengessä. Siinä oli simputuksen ja sulkeisen meininki, joka ei koulupoikaa puhutellut.
Kuopiossa jalkapallo oli erityisen tärkeässä asemassa. Kuopion lyseo voitti viisi kertaa peräkkäin oppikoulujen Suomen mestaruuden. Joukkueessa pelasi yhtenä vuonna kuusi mestaruussarjatason pelaajaa. Niinpä jalkapalloilijat saivat jäädä samalle luokalle kolmekin kertaa ilman, että heidät erotettiin koulusta.
Oman jalkapallourani huipulla olin, kun sain kerran istua lyseon joukkueen vaihtopenkillä. Kentällä kykyjäni ei kaivattu. Vaikka juoksin satasen (puku päällä ja paljain jaloin) aikaan 12,6, en päässyt myöskään edustamaan koulua yleisurheilukisoissa. Itsetuntoni sai kolauksen ja niin siirryin vuosikausiksi kokonaan kulttuuriharrastusten pariin.
Kaikki muuttui, kun nappula- ja juniorijalkapallo tuli perheemme viikko-ohjelmiin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Vuosi vuodelta kunnioitukseni kymmeniätuhansia vapaaehtoisia talkooihmisiä kohtaan on kasvanut.
Olen loppuikäni kiitollinen niille miehille ja naisille, valmentajille, huoltajille ja joukkueenjohtajille, jotka ovat osallistuneet lapseni kasvattamiseen saamatta siitä mitään merkittävää taloudellista korvausta.
Liigajoukkueiden menestyksen pohjalla on yleensä laaja juniorityö. Menestys liigassa ja kansainvälisillä kentillä saa yhä uudet polvet kiinnostumaan lajista. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Menestyvät nimekkäät joukkueet ovat myös omille paikkakunnilleen tärkeitä symbolitekijöitä.
Ymmärrystä ja yhteistyötä, josta yhteiskuntiin syntyy lisää sosiaalista liimaa, tarvitaan molemmin puolin.”
Lasse Lehtinen
