Kahdeskymmenes Aura Cup oli laajan TPS-perheen juhlaviikonloppu

Mikä voisi olla innostuneelle jalkapallojuniorille hienompaa kuin pitkä päivä joukkuekavereiden kanssa kentällä ja sen laidalla? Tietenkin koko viikonloppu samanlaista herkkua.

Sitä tarjosi 20-vuotias Aura Cup. Turnaus keräsi yhteen yli 100 joukkuetta ja täytti kenttien laidat iloisesta kuhinasta. Kentillä väännettiin turnauksen voitosta tosissaan mutta iloiten, pelien välissä ilo kanavoitui yhdessä oloon – pomputtelua pienessä ringissä, pelivuorossa olleiden kavereiden kannustusta, leppoisia hetkiä aurinkovarjon alla.

Ajoittaisesta kesäsateesta huolimatta sunnuntain finaalipelit Kupittaan Veritas-stadionille jättivät yleisön mieliin ja pienten pelureiden kasvoille hehkun, jonka muistijälki ei hetkessä katoa.

Ennen kaikkea Aura Cup oli kuitenkin paitsi koko TPS-perheen rivakka voimanponnistus, myös yhteinen juhla, monenlaisten kohtaamisten tihentymä. Kymmenien muiden seurojen joukkueiden luomasta iloisesta sekamelskasta huolimatta Kupittaa oli vahvasti mustavalkoinen kahden päivän ajan.

Olennainen osa turnauskokemusta ovat pelien väliset hetket ja yhdessäolo joukkuekavereiden kanssa.
Monella TPS-ikäluokalla oli useampi peliryhmä mukana turnauksessa. Kavereiden pelatessa on lepäävien vuoro kannustaa.

Turnaus syntyy talkoolaisten hengestä

Turnaukseen osallistujille Aura Cup oli tiukka kahden päivän urakka, mutta toteutuakseen turnaus vaatii paljon pidemmän ahkeroinnin taustatöineen. Ja vaikka viimeisiä valmisteluja tehtiin koko alkuviikko, paljon askareita jäi vielä viikonlopulle.

Olennainen osa turnauksen tunnelmaa olivat lukuisat talkoolaiset, jotka mahdollistivat pelien sujumisen, kenttien valmistelun, aikataulujen toimimisen sekä tietysti tuiki tärkeän buffet-pisteen ruokahuollon.

Yksi lukemattomista talkoolaisista oli Timo Lammi, joka viihtyy Aura Cupin kenttien äärellä vuodesta toiseen. Tällä kertaa pitkän linjan tepsiläisellä ei ollut edes omaa joukkuetta mukana pelaamassa, mutta Lammi nähtiin silti kumpanakin turnauspäivänä osallistumassa talkoisiin. Esimerkiksi finaalipäivänä Kupittaan stadionin upouudelle keinonurmelle piti mittailla ja merkitä nuorempien kentät ratkaisukoitoksia varten, ne hoituivat säntillisen miehen tarkkuudella.

– Tykkään tällaisesta turnausmeiningistä. Täällä on paljon ihmisiä ja paljon tuttuja tulee vastaan. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että turnauksen pyörittämiseen tarvitaan paljon apua. Jos voin auttaa, niin miksi en sitä tekisi, Lammi perustelee mukanaoloaan.

Mutta mikä saa monet turnaukset läpi puurtaneen vapaaehtoisen lopulta vuodesta toiseen mukaan, vaikka tällä kertaa omien joukkueiden riennotkin vaativat huomiota välillä toisaalla?

– Kyllä tässä on parasta hyvä henki, ja kun ilmakin on ollut hieno, mikäs sen parempaa olisi.

TPS-junioreiden pelatessa muut perheenjäsenet ahkeroivat talkootöissä.

Kapteeni sankarina unelmien stadionilla

Minkä tahansa junioriturnauksen painavimmat kokemukset kulminoituvat aina ratkaisujen hetkiin pelikentillä. Sunnuntain Aura Cupiin oman ikimuistoisen lisänsä toi se, että useiden sarjojen finaalipelit käytiin Kupittaan muiden kenttien sijaan Veritas-stadionin komeissa puitteissa.

Kannatusjoukot toivat areenan laidalle äänekkään tunnelman ja nurmella nähdyt finaaliparit huokuivat erityistä latausta. Vaikka väsymys painoi ilmiselvästi monen pelaajan pohkeissa raskaan viikonlopun päätteeksi, riemun purkaukset – ja pettymyksen tunteet – vetivät vertoja suuren maailman koitoksille.

2013-syntyneiden kilpasarjan voitto ratkaistiin tuttujen paikallisvastustajien kesken, kun isäntäjoukkue kohtasi TuNL:n joukkueen. Tasaisen jännittyneen loppuottelun voitto ratkesi lopulta yhdellä näyttävällä osumalla.

Sen maalin viimeisteli TPS-kapteeni Lucas Salmi, jonka hymy oli syystäkin leveä palkintojenjaon jälkeen.

– Hyvältä tuntuu. Parasta viikonlopussa oli varmaan se mun maali. Pääsin ohittamaan pakin ja lauoin vasurilla yläkulmaan, mustavalkoisten sankari kuvaili urotekoaan.

TPS-juniorit ovat tottuneet aistimaan stadionin tunnelmaa edustusjoukkueen kotiotteluissa katsomon puolella tai pallopoikina kentän reunoilla. Ilmeistä ja keskusteluista oli helppoa aistia, että ensimmäinen kokemus samalla areenalla pallon kanssa oli maukas huipentuma kesälomalle.

Lucas Salmelle Aura Cup luonnollisesti maistui, koska viikonlopun kruunuksi hän pääsi nostamaan voittopokaalia joukkuetovereidensa ympäröimänä. Ympäristön vaikutusta ei tarvinnut arvuutella.

– Tämä on ollut kiva viikonloppu, kun ollaan voitettu. Ja siistiä päästä stadionille pelaamaan, uusi kenttä oli tosi hieno!

2013-syntyneiden kilpasarjan voitto ratkesi riemukkaan mustavalkoisissa tunnelmissa Lucas Salmen johdolla.

Vanhemmat ikäluokat täydentävät yhteisön tuomaroimalla

Olennainen osa onnistunutta suurturnausta ovat pelien sujuvuuden takaavat kokeneet erotuomarit ja heidän rinnallaan avainrooleissa loistaneet lukuisat nuoret pelinohjaajat. Jälkimmäiseen ryhmään mahtui suuri joukko monen ikäluokan TPS-junioreja, joiden omat Aura Cup -pelit ovat jo jääneet taakse.

Isommat juniorit täydensivätkin omalla panoksellaan TPS-yhteisön juhlaviikonlopun. Kentillä kohtasivat eri ikäluokat, sisarukset ja pelaajat entisten valmentajiensa kanssa uusissa rooleissa.

Eräs ahkerimmista pelinohjaajista oli Luca Ihanmäki. Hän tuomaroi viikonlopun aikana yhteensä 12 eri ikäluokkien ottelua. Suoritus ei ole vähäpätöinen, sillä tämän urakoinnin ohessa Ihanmäki pääsi aistimaan stadionin tunnelmaa jo lauantaina: hän oli kentällä täydet 80 minuuttia, kun Palloseuran P2009-joukkue sai poikkeuksellisesti pelata P14-Liigan kotiottelunsa VJS:ää vastaan stadionin vihreällä veralla.

Halu pelinohjaajan tehtäviin kumpuaa omista kiinnostuksen kohteista, mutta teini-ikäisellä pelimiehellä on myös arkisempi motiivi venyä yhteisen hyvän eteen.

– Pakko sanoa, että raha on iso syy, mutta en lähtisi varmaan Interin turnaukseen. Ja tästä saa hyvän merkinnän cv:hen, jos vaikka joskus jatkossa tekee hommia nuorten kanssa. Jotenkin olisi kiva olla lajin parissa, ellei riitä futariksi asti, kunnianhimoinen keskikenttäpelaaja pohti.

Mustavalkoinen Ihanmäen perhe vietti kokonaisuudessaan viikonlopun tiiviisti Aura Cupissa – kentällä tai kentän laidalla. Vanhemmat ahkeroivat toimihenkilöinä sekä talkootehtävissä, Lucan molemmat pikkuveljet puolestaan taistelivat TPS-paidassa omissa peleissään.

Luca Ihanmäen viimeisistä omista Aura Cup -peleistä on jo pari vuotta aikaa, mutta kotiturnauksen tunnelma vetää edelleen puoleensa. Erityistä mielenkiintoa riitti tietysti nuorempien veljien pelien seuraamisessa.

– Nuorempien pelejä on hauskaa nähdä. Molemmat pikkuveljet on pelaamassa. Siitä tunnistaa vähän itseään, kun katsoo heidän pelaamistaan.

Luca Ihanmäki ahkeroi koko viikonlopun pelinohjaajana, vaikka ohjelmassa oli oma sarjapelikin.

Teksti: Jani Mesikämmen
Kuvat: Tiina Pirilä

Lisää uutisia