Albijon Muzaci oli TPS:n viime kauden läpimurtopelaaja. Kakkosen tasolta SalPasta ponnistanut hyökkääjä iski seitsemän maalia. Hän tekee ensiesiintymisensä pääsarjatasolla heinäkuussa starttaavalla Veikkausliiga-kaudella 2020. Millaisen matkan ”Albi” on kulkenut päästäkseen tähän pisteeseen?
Albijon Muzaci syntyi Kosovossa 11. kesäkuuta 1996. Albijonin perhe muutti Suomeen, kun hän oli neljän kuukauden ikäinen. Muzaci innostui jo nuorena jalkapallosta. Futista oli kiva pelata ja pallo pysyi hyvin nuoren pojan jalassa.
Muzaci tunnetaan fyysisenä pelaajana. Sellainen hän oli jo juniorina. Rohkea pelityyli ja hyvä fysiikka mahdollistivat sen, että hän pääsi toisinaan pelaamaan kaksi vuotta vanhemman isoveljensä joukkueessa.
– Hovirinnan Nappuloiden valmentaja sanoi isälleni tykkäävänsä pelityylistäni. Olin valmentajan mukaan aggressiivinen ja röyhkeä pelaaja, joka meni täysillä jokaiseen tilanteeseen, Muzaci kertoo.
Nappulaliigan vuosien jälkeen Muzaci jatkoi jalkapalloharrastustaan Kaarinan Poikien joukkueessa. Juniorivuosilta KaaPosta on jäänyt mieleen erityisesti valtakunnallisen C-juniorien Kai Pahlman -turnauksen voitto.
Teinivuosinaan Muzaci ehti jo kertaalleen lopettaa jalkapalloharrastuksensa.
– Meidän joukkueemme vähän hajosi silloin. Itse lopetin jalkapallon, sillä kiinnostukseni ja motivaationi lajia kohtaan oli hävinnyt. Kaverit kiinnostivat enemmän, eivätkä he oikein pelanneet futista, Muzaci muistelee.
Paluu futiksen pariin Åbo IFK:ssa
Puoli vuotta myöhemmin Åbo IFK:n valmentaja Tom Powers otti yhteyttä Muzaciin. Powersin mukaan seuran A-nuorten joukkue tarvitsi vahvistuksia. Hän oli kuullut, että Muzaci oli aikanaan osoittanut olevansa hyvä pelaaja.
– Tom sanoi, ettei minun tarvitsisi maksaa mitään, jos tulisin Åbon A-nuorten mukaan treenaamaan ja pelaamaan. Ajattelin että noh, miksipä ei. Siellä oli pari minulle tuttua pelaajaa.
– Liityin Åbo IFK:n A-nuorten treenirinkiin. Uusi kausi alkoi, ja kaikki meni hyvin. Tuli paljon onnistumisia ja maaleja. Kiinnostukseni futista kohtaan heräsi uudelleen, Muzaci kertoo.
Kun Powers lopetti Åbo IFK:n valmentamisen, suuntasi 17-vuotias Muzaci Saloon. Ensimmäiset miesten pelinsä hän sai tililleen kaudella 2014 Kakkosessa Salon Palloilijoissa.
– Alku oli hieman hankala, kun miesten peleistä ei ollut aiempaa kokemusta. Kyllä se siitä kuitenkin lähti ja peli alkoi kulkea.
Kahden SalPassa vietetyn kauden jälkeen Muzacin tie vei Poriin ja sarjaporrasta ylemmäs Jazzin joukkueeseen. Jazzissa Muzaci pelasi yhdeksän peliä ilman maaleja. Läpimurtoa Ykkösen tasolle ei vielä tuolloin tullut.
– Luulen, että joukkue ei ollut siinä tilanteessa minulle paras. Ympäristö oli uusi. Muutin yksin Poriin asumaan. Olin juuri siirtynyt Kakkosesta Ykköseen. Taso koveni. En päässyt joukkueeseen oikein messiin, eikä peliminuuttejakaan tullut kauheasti, Muzaci analysoi.
Läpimurron tekemistä ei helpottanut se, että Jazz lähti jokaiseen peliinsä altavastaajana. Joukkue putosikin kauden päätteeksi sarjaporrasta alemmas.
Muzaci siirtyi elokuussa kesken kauden Jazzista takaisin SalPaan. Pelituntuma löytyi ja vastuuta tuli, joten Muzaci jatkoi sinivalkoisten salolaisten riveissä kaudet 2017 ja 2018.
Pikkaraisella tärkeä rooli kehityksessä
Tommi Pikkarainen nimitettiin SalPan päävalmentajaksi kaudelle 2018. Sillä oli iso merkitys Muzacin urakehitykselle. Pikkaraisen pelitapa tuki Muzacin vahvuuksia jalkapalloilijana, sillä hyökkääjä on aina tykännyt aggressiivisen prässipelin pelaamisesta.
Muzaci pelasi Pikkaraisen valmennuksessa uransa parhaan kauden pyssyttäen kahdeksan maalia SalPalle. Kauden päätyttyä Pikkarainen siirtyi Turun Palloseuran päävalmentajaksi. Perässä seurasi Muzaci.
– Emme käyneet mitään erityisiä keskusteluja kautta 2019 koskien. Tommi tiesi, millainen pelaaja olen. Hän oli kiinnostunut ottamaan minut mukaansa Tepsiin koettamaan, miten onnistun. Jos kaikki menisi hyvin, niin saisin sopimuksen ja jatkaisimme samaa projektia täällä, Muzaci kertoo.
Muzaci antoi vakuuttavat näytöt loppuvuoden harjoitusjaksolla TPS:ssä ja sai sopimuksen. Onnistuneen kauden 2019 pohja rakennettiin talven aikana. Muzaci sai ensimmäistä kertaa harjoitella talvikauden ilman isompia loukkaantumisia. Lisäksi hän lopetti työnsä pulverimaalarina. Muzacista tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että jalkapallosta voisi tulla enemmänkin kuin harrastus.
– Kun pelasin SalPassa, kävin samalla töissä. Se oli vähän raskasta. Silloin se vielä onnistui, kun treenejä oli kolmesta neljään kertaan viikossa. Kun tulin Tepsiin, niin treenejä alkoi olla välillä pari kertaa päivässä. Ajattelin, että on fiksumpaa lopettaa työt, keskittyä jalkapalloon ja katsoa, mitä tästä tulee. Halusin panostaa futikseen täysillä.
Muzaci on työskennellyt Pikkaraisen kanssa nyt reilun kahden vuoden ajan. Muzacin mukaan hänen kehityksensä on vasta Pikkaraisen valmennuksessa toden teolla alkanut.
– Tuntuu siltä, että kehityn koko ajan, eikä kehitys ole ihan heti loppumassa.
– Elämäntyylini on vähän muuttunut täällä Tepsissä. Nyt kun on enemmän treenejä, niin ei ehdi tehdä niin paljon kaikkea muuta, sillä treenaamiseen menee aikaa. Minulla on hyvä olla. Se kantaa kentän puolelle, Muzaci miettii.
Tavoitteena siirtää Ykkösen maalimäärä Veikkausliigaan
TPS:llä on nyt riveissään kymmenen hyökkäyspään pelaajaa. Se pakottaa Muzacin mukaan jokaisen tekemään parhaansa treeneissä, jotta voi näyttää valmentajalle olevansa peliajan ja avauksen paikan arvoinen.
Muzacin menoa harjoituskaudella ovat jarruttaneet kylkivamma ja polvivaivat, mutta nyt hän on pelikunnossa ja odottaa innolla ensimmäisiä pelejään Veikkausliigassa. Tavoitteena hyökkääjällä on tehdä vähintään yhtä monta maalia kuin viime kaudella Ykkösessä.
– Uskon, että maaleja tulee vielä enemmän kuin viime kaudella. Viime kaudella minulla oli paikkoja tehdä enemmänkin kuin seitsemän maalia, mutta viimeistely ei ollut aina kunnossa. Maalintekoa on nyt harjoituskauden aikana hiottu.
Muzacilla riittää luottoa myös joukkuekavereihin.
– Meillä on hyviä, pelitapaamme tukevia pelaajia. Puolustamme kovaa ja prässäämme aggressiivisesti.
– Voimme lähteä hyvillä mielin tulevaan kauteen, Muzaci sanoo.
Teksti: Aleksi Ristimäki
Kuvat: Tiina Pirilä, Albijon Muzacin kotialbumi
