Uudessa juttusarjassa tutustutaan Turun Palloseuraan liittyviin henkilöihin ja tarinoihin. Juttusarjan ensimmäisessä osassa tarinansa kertoo kasvattajaseuraansa palannut keskikenttäpelaaja Juho Lähde.
Reilut kuusi vuotta sitten Juho Lähteen ja hänen kasvattajaseuransa FC TPS:n tiet erkanivat. Kausi 2013 oli ollut huono niin Palloseuralle kuin Lähteellekin. Mestaruutta tavoittelemaan lähtenyt joukkue jäi Veikkausliigassa kahdeksanneksi, eikä taloudellisella puolella mennyt hyvin. Vasemman laitapuolustajan tontilla pelanneen Lähteen peli ei kulkenut pelipaikalla, joka ei ollut se kaikkein omin.
Kauden jälkeen Lähde teki sopimuksen Seinäjoen Jalkapallokerhon kanssa. Sopimusta allekirjoittaessaan hän tunsi haikeutta, mutta ajatteli jo tuolloin palaavansa jonain päivänä takaisin mustavalkoiseen turkulaisseuraan, jos asiat loksahtavat kohdalleen. Syksyllä 2019 ne loksahtivat. Lähde teki kaksivuotisen sopimuksen TPS:n kanssa.
TPS:ään palaa ihmisenä erilainen Juho Lähde. Toimiminen Vaasan ympäristöseuran hallituksessa, hallintotieteiden opiskelu Vaasan yliopistossa ja kirjallisuuteen syventyminen osana kaveriporukan lukupiiriä ovat avartaneet maailmankuvaa.
– Arvomaailmassani on aika paljon eroja. Olen tullut tietoisemmaksi monista asioista, mitä ympäristössä tapahtuu. Muutenkin olen enemmän valveutunut sen suhteen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, Lähde sanoo.
Lähde arvelee, että hänen elämänsä ja identiteettinsä olisivat todennäköisesti aivan erilaisia, jos hän ei olisi koskaan ajautunut jalkapallon pariin. Jalkapallosta tuli hänelle elämäntapa. Monet hänen lähimmistä ystävistään ovat nykyisiä tai entisiä pelikavereita.
– Jalkapallo on omanlaisensa iso kupla – hyvällä tavalla. Ystävyyssuhteet säilyvät, vaikkei enää pelattaisi samassa joukkueessa.
– Jalkapallon kansainvälisyys on avannut silmiä. Olisi outoa, jos tällaisen kokemuksen kautta voisi olla esimerkiksi rasisti. Jalkapallossa ei voi ajatella, että enpäs syötä tuolle, koska se ajattelee eri tavalla.
Lähteen mukaan jalkapallon suurin voima on se, että se yhdistää ihmisiä. Ihmiset ympäri maailman tietävät, mitä jalkapallo on. Jalkapallo on suoja kaikelta muulta, mutta samalla sitä käytetään raa’asti hyväksi, koska sen kautta saa rahaa ja valtaa.
– Tulevaisuudessa jalkapallon pitäisi olla vielä enemmän muutoksen voimanlähde yhteiskunnassa. Nykyään kaikille tulee kansainvälisen huippujalkapallon pelin ulkopuolisista asioista mieleen korruptio. En tiedä, tuleeko ihmisille enää mieleen, että tätä hienoa lajia on kiva pelata, Lähde pohtii.
Juhosta tuli ”Kyösti” ja kannattajien suosikkipelaaja
Juho Lähteen lapsuus oli liikunnallinen. Hän pelasi naapuruston lasten kanssa monenlaisia pihapelejä Turun Suikkilassa. Ensimmäisiin jalkapalloharjoituksiinsa Juho osallistui 5-vuotiaana. Hän muistaa käyneensä katsomassa TPS:n pelejä Turun Kupittaalla vuosituhannen vaihteessa. Erityisen vaikutuksen nuoreen futaajaan tekivät Saku Puhakainen ja Marco Casagrande.
Turun Palloseuran toimintaan Lähde lähti mukaan Nappulaliigan jälkeen 12-vuotiaana, kun suurin osa jalkapalloilevista kavereista siirtyi myös seuran toiminnan pariin. Jos asiat olisivat menneet toisin, voitaisiin tämä juttu julkaista TPS-salibandyn kotisivuilla. Useita vuosia kestänyt salibandyharrastus jäi taakse 14-vuotiaana, kun harjoituksia alkoi olla liikaa ja oli tehtävä lajivalinta. Se kohdistui hauskemmalta lajilta tuntuneeseen jalkapalloon.
FC TPS:n miesten edustusjoukkueessa Lähde debytoi kauden 2008 lopulla sen jälkeen kun Martti Kuusela oli vapautettu päävalmentajan tehtävästä. Valmennusvastuun saaneet John Allen ja Marko Rajamäki ottivat edustuksen rinkiin lupaavia nuoria pelaajia seuran A-nuorista.
– 17-vuotiasta nuorukaista jännitti ensimmäinen Veikkausliiga-peli kamalasti. En ollut vetänyt edustusjoukkueessa yksiäkään harjoituksia. Pelissä sain tililleni yhden syöttöpisteen ja lisäksi aiheutin vastustajalle rankkarin. Se oli tapahtumarikas aloitus, Lähde muistelee.
Debyytistä huolimatta seuraava kausi ei vielä tuonut suurta vastuuta edustusjoukkueessa. Sen sijaan se toi lempinimen ”Kyösti”.
– Pasi Rautiainen tuli silloin valmentajaksi, ja aloitimme harjoittelun joulukuussa. Joulu-, tammi- ja helmikuun ajan Pasi kutsui minua Kyöstiksi. Ihmettelimme, että mikä juttu tämä on. Pasi kertoi, että hänellä oli joskus ollut joukkueessaan Kyösti-niminen pelaaja. Kukaan ei oikein ottanut selvää, että missä joukkueessa ja oliko sen Kyöstin sukunimi edes Lähde. Joku sitten sanoi Pasille, että tämän meidän ”Kyöstin” nimi on Juho, ja Pasi rupesikin sitten kutsumaan minua Juhoksi. Kaikki muut rupesivat tosin kutsumaan minua Kyöstiksi.
Kyösti pelasi valtaosan kaudesta 2009 Kakkosta Åbo IFK:n riveissä. Vuosi oli hänelle henkisesti tärkeä. Nuori mies tajusi, että ilman äärimmäisen kovaa työntekoa lisäminuutteja TPS:n edustusjoukkueessa ei heruisi.
– Tietynlainen uhmakkuus kuuluu nuoruuteen, mutta se ei saa olla pois siitä, että pitää olla valmis tekemään töitä ja kestämään vastoinkäymisiä. Se liittyy koko elämään, mutta varsinkin jalkapalloon, joka on erittäin raaka ammatti, myös Suomessa. Parhaat pelaavat ja muut eivät pelaa.
Vuosi 2010 toi tilille saavutuksen, jonka arvon Lähde on vasta kokeneempana pelimiehenä oikeasti tajunnut. TPS voitti Suomen Cupin. Finaalissa kaatui kotikentällään pelannut Helsingin Jalkapalloklubi Mika Ääritalon ja Riku Riskin maaleilla 2–0.
– Cupin voitto tuli uralla niin aikaisin, että sen jälkeen on miettinyt, kuinka vaikeaa se on voittaa. Se oli vielä vaikeampaa Suomen Cupin ollessa cup-muotoinen, koska homma oli kerrasta poikki, ihan sama kuka tuli vastaan. Ei tuollaisia voittoja osu uralle montaa.
Seuraavien kolmen kauden ajan Lähde kuului TPS:n runkopelaajiin. Hänet opittiin tuntemaan periksiantamattomuuden perikuvana, joka uskaltaa näyttää tunteensa viheriöllä. Lähde sai TPS-kannattajien kunniapalkinnon vuosina 2011 ja 2012.
– Vaikken ole mikään henkilökohtaisten palkintojen ystävä, niin tuo palkinto on sellainen, jota arvostan. Se tuntuu hienolta henkilökohtaisesti, vaikka puhutaan joukkuelajista. On hienoa, jos pystyy näyttämään kentällä, mitä seura itselle merkitsee – ja jos sen muutkin huomaavat, niin sitä hienompaa se on, Lähde sanoo.
Jalkapallon raadollisuutta Seinäjoella, uusia ärsykkeitä Vaasassa
Uusi haaste odotti Lähdettä Seinäjoella. Nousijajoukkue Seinäjoen Jalkapallokerhon päävalmentajana toimi Simo Valakari. Sama mies, joka oli pelannut viimeiset pelivuotensa Turun Palloseuran keskikentällä pelinumero 5 selässään. Mies, jota Juho Lähde piti ”niin hemmetin hyvänä pelaajana”, että käyttää itse nykyisin pelinumeroa 5.
Sarjanousija sijoittui Veikkausliigassa toiseksi, edellään vain ylivoimainen HJK. Lähteen kasvattajaseura TPS:n kohtalona puolestaan oli pudota Ykköseen. SJK ja TPS kohtasivat syyskuussa sarjan viidenneksi viimeisellä kierroksella. SJK vei pelin lukemin 2–1. Seinäjokisten ensimmäisen maalin iski Juho Lähde.
– Se oli ensimmäinen maali, jonka tein Tepsiä vastaan. En tuulettanut maalia lainkaan. Se taisi olla se peli, jonka myötä Tepsin putoaminen oli 99 prosenttisen varmaa. Pelin jälkeen oli sekava fiilis, Lähde kuvailee.
Kausi 2015 näytti Lähteelle jalkapallon raadollisuuden. SJK:lla oli kasassa huippujoukkue, eikä Lähde saanut pelata kuin hajaminuutteja. Elokuussa hän siirtyikin lainasopimuksella Vaasan Palloseuraan.
VPS-pesti ei jäänyt vain lyhyeksi lainapestiksi, vaan Lähde pelasi seurassa kauden 2019 loppuun asti. Vaikka SJK marssi lopulta kaudella 2015 mestaruuteen, ei Lähdettä harmita, ettei hän ollut sitä vaihtopelaajana voittamassa. Peliajan saaminen oli uran kannalta arvokkaampaa.
– Kausi 2016 VPS:ssä merkitsi minulle uran elpymistä. Sain uusia ärsykkeitä Petri Vuorisen ja Jani Sarajärven harjoittelukulttuurin ja ajatusten myötä.
Lähteen VPS-aikakausi päättyi karulla tavalla, kun joukkue putosi Veikkausliigasta viime kauden päätteeksi. Vastaavaa kautta Lähde ei halua enää kokea. Hänen mukaansa oli sääli, että päävalmentaja Vuorisen vuosien hyvä työ jouduttiin heittämään hukkaan. VPS ei voittanut 14 ensimmäisestä ottelustaan ainuttakaan, ja Vuorinen sai lähteä.
– Se on aika epäinhimillistä, miten ihmisiä joudutaan joissain tilanteissa kohtelemaan. Jos peliä ei saada kulkemaan, valmentaja saa lähteä. Kyllä siinä aika hiljaisia poikia oltiin, kun Petri tuli ilmoittamaan, että hän on saanut potkut. Hänen tilalleen tullut Christian Sund antoi seuraavan päivän vapaaksi, Lähde kertoo.
227 Veikkausliiga-ottelun konkari
Vaikka Lähde pelasi muualla kuusi vuotta, ei hän koskaan lakannut seuraamasta kasvattiseuransa edesottamuksia. Keväällä 2016 korviin kantautunut uutinen FC TPS:n joukkorahoituskampanjasta oli sokki. Monen muun TPS-kasvatin tavoin Lähde osti TPS:n osakkeita.
– Kyllä siitä silloin kaverien kanssa aika paljon Whatsappissa keskusteltiin, että on surullista, että tilanne oli ajautunut siihen. En missään kohtaa halunnut uskoa, että TPS:n tarina loppuisi, vaikka ilmeisesti se oli aika lähellä.
Lähteen Veikkausliiga-debyytistä tulee kuluneeksi 12 vuotta. Peli asettaa nykyisin pelaajille erilaisia haasteita kuin tuolloin. Lähteen analyysin mukaan juoksumatkat eivät ole metreissä lisääntyneet, mutta räjähtävyydestä on tullut aiempaa tärkeämpää ja nopeita spurtteja joutuu pelin aikana tekemään enemmän.
Juho Lähde lähti TPS:stä nuorena poikana. Pohjanmaan-kierrokselta seuraan palaa 227 Veikkausliiga-ottelun kokenut konkari, joka on pelannut pääsarjatasolla kaikilla pelipaikoilla paitsi topparina ja maalivahtina. Juniorina Lähde mielsi itsensä enemmän taitopelaajaksi, mutta nykyisin 28-vuotias pelimies määrittelee vahvuuksikseen suhteessa muihin kestävyysominaisuutensa, periksiantamattomuutensa ja monipuolisuutensa.
– Pelkästään se, että on tullut takaisin kotiseuraan, ei riitä. Minun pitää pystyä tuomaan lisäarvoa joukkueelle ja osoittamaan johtajuutta, Lähde päättää.
Teksti: Aleksi Ristimäki
Kuvat: Aleksi Ristimäki, Tiina Pirilä ja Juho Lähteen kotialbumi
