Jalkapallon analysoimisessa on ongelmansa. Jos muodostat mielipiteesi ennen ottelua tai aikaisessa vaiheessa, havaitset vain huomiotasi tukevat tapahtumat. Niin ihmisen mieli toimii, muussakin kuin jalkapallossa.
Yksi ylläkuvatun kaltaisista tilanteista on uskomus siitä, että seuran entiset pelaajat tekevät aina maalin pelatessaan edellistä joukkuettaan vastaan. Nopeasti mieleen muistuu tapauksia, jossa pelaaja on tehnyt maalin edellistä seuraansa vastaan. Mario Götze Bayern-paidassa palatessaan entiselle kotistadionilleen, Robin van Persie muistaakseni ensimmäisessä kohtaamisessaan Arsenalia vastaan ManU-paidassa. Petteri Pennanen Turussa TPS:aa vastaan.
Nopealla googlettelulla ei yllättäen löydy tutkimustietoa siitä, tekevätkö entiset pelaajat useammin maalin edellistä seuraansa vastaan vai tuntuuko vain siltä, koska maali on jalkapallossa niin paljon muistettavampi ja merkittävämpi tapahtuma kuin se, että maalia ei synny. Sen sijaan löytyy toistakymmentä juttua siitä, pitäisikö pelaajien tuulettaa vai jättää tuulettamatta entistä seuraansa vastaan tehtyä maalia.
Kyseessä on vaikea asia. Toisaalta pelissä eläminen ja tärkeän maalin tekeminen tuottavat sellaisen adrenaliinipurkauksen, että tuulettaminen on vain vaistonvaraista omasta ja joukkueen onnistumisesta nauttimista. Toisaalta taas tuulettaminen entisten joukkuekaverien edessä entisellä kotistadionilla tuntunee epäkunnioittavalta oman menestyksen toisten naamaan hieromiselta.
Omat kokemukseni ilmiöstä rajoittuvat KaaPo-paidassa iskettyyn tasoitusmaaliin Åbo IFK:n verkkoon toissa talven harjoituspelissä. En tuulettanut, joskin kyseessä ei muutenkaan ollut kovin merkityksellinen tapahtuma, kavennusmaali merkityksettömässä treenipelissä 4-8 katsojan edessä.
Mielipiteeni kallistuukin tuulettamatta jättämisen kannalle. Kun Veikkausliigan ja monen muun jalkapallosarjan tunnus nyt kerran on tuo suomennettavaksi mahdoton ”Respect”, niin tuossa eleessä sitä ainakin on. Vaikeaa on ainakin itselleni ymmärtää niitä, jotka suivaantuvat kovasti jos joku jättää tuulettamatta.
Yksi mieleenpainuvimpia penkkiurheilukokemuksiani on Celtic-Barcelona, jossa vanhalle kotistadionilleen Barcelona-paidassa palannut ruotsalaistähti Henrik Larsson iski pallon skotlantilaisten verkkoon. Larsson ei tuulettanut, vaan enemmänkin liikuttui kyyneliin. Stadion osoitti suosiotaan sillä ihokarvat pystyyn nostavalla tavalla, ja ihmiset nostivat levitettyjen käsiensä väliin huiveja, jossa luki ”Henrik Larsson – Prince of Paradise”. Jalkapalloon pelinä olin rakastunut jo joskus rautaysin kokoisena, tämä on yksi niistä hetkistä jolloin pääsin kärryille siitä, mistä jalkapallon lajikulttuurissa on kyse.
Miksi pelaajat sitten hypoteettisesti sanoen tekisivät enemmän maaleja vanhoja seurojansa vastaan? Ehkä kyseessä on samanlainen tilanne kuin nykypäivän rangaistupotkukilpailuissa, joissa maalivahdin saatavilla on ampujien edellisen viiden rankkarin tilasto. Maalivahti tietää, mihin pelaaja ampuu, mutta toisaalta pelaaja tietää että maalivahti tietää. Ja niin edespäin. Samalla tavalla puolustaja voi tietää entisestä joukkuekaveristaan, että ”se tekee aina laukaisuharhautuksen”, ja kun hyökkääjä tietää puolustajan tietävän on kierre valmis.
Lisäksi jotkut ovat vaan taitavampia unohtamaan ystävyyden 90 minuutin ajaksi. Muistan kun pelasin joskus merkityksetöntä B-junioreiden ykkösdivari-ottelua HJK:ta vastaan. Samassa juniorimaajoukkueessa pelannut Sakari Mattila kysyi muina miehinä saadessamme sivuvaparin mihin pallo tulee. Vastasin enempiä ajattelematta että varmaan takatolpalle heitetään. Mattila huusi saman tien kovaan ääneen että ”tulee takatolpalle”. Ehkä siinä on osasyy sille, miksi Mattila pelaa Norjan pääsarjassa ja allekirjoittanut spämmii twitterissä.
Miksi tällainen aihe kolumnille? Tietenkin, koska tänään mustavalkoisen sydämen omaava Juho Lähde saapuu Veritakselle Nottajoelta vierasjoukkueen bussissa. Silläkin uhalla, että kuulostan HIFK:n ottelumainokselta, kai Kyösti tiedät mitä koiralle tapahtuu kun se puree isäntäänsä?
*****
Jesse Saarinen @jessesaarine
Kirjoittaja on TPS-kasvatti, entinen liigapelaaja, nykyinen KaaPo:n juniorivalmentaja, luokanopettajaopiskelija ja TPS:n kausikorttilainen.
