Viime kaudella lähinnä hyökkäävän keskikentän paikalla nähdyn Santeri Peltolan uusi rooli on tällä kaudella herättänyt ihmetystä ja ihastusta. Ihmetystä se herätti MP-otteluiden kokoonpanojen ulostulosta ottelun alkuun asti, sen jälkeen reaktio on ollut ottelusta toiseen ihastus. Haka-ottelun TPS TV -lähetyksessä keskustelimme selostaja Markku Silvennoisen kanssa Peltolan kautta puolustavan keskikenttäpelaajan roolin muutoksesta. Vanhan roolin arkkityypiksi Silvennoinen nosti tanskalaisen Thomas Gravesenin.
Gravesenin Real Madrid –urasta ainakin oli YouTubessa hulvaton kooste, jonka ehdoton kohokohta oli se, kun muurin kulmamiehenä ollut juutti ei saanut muita muurissa-seisojia tottelemaan maalivahti Iker Casillaksen ohjeita, ja tästä suivaantuneena siirsi työntäen koko neljän miehen muurin pari metriä toivottuun suuntaan.
Peltolasta ei olisi siirtämään muuria käsivoimin, mutta monessa muussa asiassa hän on Jarno Heinikankaan hiusmuotia rokannutta tanskalaista etevämpi. Parasta Peltolassa on kyky säilyttää joukkueen pallonhallinta. Tämä ei tarkoita pelkästään omille syöttämistä, vaan on monimutkaisempi homma.
Usein kun pelaaja pelaa pelissä, jossa tempo on kovempi kuin mihin hän on tottunut, tulee omasta henkilökohtaisesta pelistä selviytymistä. Tilanteet tulevat eteen ennen kuin olet ehtinyt ennakoida niitä, etkä ehdi tehdä riittävästi havaintoja tilanteesta tunnistaaksesi sen oikein ja tehdäksesi sen mukaan peliä parhaiten joukkueesi kannalta edistävän ratkaisun. Et pääse siksi ikinä ”pelin päälle”, ohjailemaan ja rytmittämään peliä, vaan peli heittää eteesi erilaisia tilanteita joista yrität selvitä menettämättä palloa vastustajalle. Tällainen taitojensa ylärajoilla pelaava pelaaja voi parhaimmillaankin vain pelata palloa omille, eli sysätä sitä paineen alla olevalle joukkuekaverille tai pelata peliä alaspäin kun olisi mahdollisuus edetä.
Santeri Peltola on jatkuvasti pelin päällä, hänellä on homma kontrollissa. Hän varmistaa, ettei pelaa palloa pelaajalle jolla on välitön prässi päällä tai nolla syöttövaihtoehtoa. Hänellä on malttia pitää palloa hetki, katsoa mihin tilaa avautuu ja sitten tarvittaessa kääntää peliä. Kun Peltola käveli Haka-ottelussa selostamon alta pukukoppiin puoliajalla, olin melko varma, ettei hänellä edes ollut hiki.
Jotta pallollinen pelaaja pystyy valitsemaan parhaan mahdollisen vaihtoehdon, pitää hänellä olla vaihtoehtoja. Siksi Peltola on vain niin hyvä, kuin pelaajat hänen ympärillään mahdollistavat hänen olevan. Muutaman kerran kun vaihtoehtoja ei ole ollut, on Peltola odottanut niitä pallo jalassa hieman liian kauan ja ollut vähintään lähellä menettää pallon. Välillä näyttää siltä, että Peltola mieluummin menettää pallon itse kuin syöttää sen joukkuekaverille tekemättömään paikkaan. Tämä on yksi osa sitä, kuinka hyvät pelaajat saavat muut ympärillään näyttämään paremmilta. Ehkä osittain tämän takia peli ei myöskään toiminut ylempänä yhtä hienosti, koska vaihtoehtoja oli liikkeiden puutteen takia ajoittain vähemmän, ja koska aikaa odottaa niitä pallo jalassa oli koko ajan vähemmän.
Puolustavan keskikenttäpelaajan tehtäviin liittyy etuliitteen mukaisesti olennaisesti puolustuspeli. Mitä pidempään joukkueen pallonhallinta jatkuu, sitä paremmasta kenttätasapainosta, ja sitä paremmalta alueelta se pääsee puolustamisensa aloittamaan. Näin ollen Peltolan kyky jatkaa pallonhallintaa on myös hänen paras vahvuutensa puolustussuuntaan. Keskikentän pohjapelaajan päätehtävä on suojella puolustuslinjan edustaa. Se onnistuu parhaiten, kun jokainen alue edessä on miehitetty ja pallolliseen pelaajaan saadaan mahdollisimman pian prässi. Sen jälkeen keskikentän pohjalta on kiva ohjailla edessä olevia kavereita peittämään muut syöttölinjat pois, jättää pisin ja vaikein auki ja käydä itse napsaisemassa kypsä hedelmä vastustajan etupuolelta poikki.
Tarkoitus ei ole kauniisti kierrellen sanoa, ettei Peltolalla ole puolustussuuntaan hyviä ominaisuuksia. Päinvastoin, ja Gravesenin ajoista poiketen luita tärisyttävä liukutaklaus ei enää ole listassa kovin korkealla. Kaiken kaikkiaan kyky lukea peliä ja maltti olla oikea-aikainen on kultaa nykyajan keskikentän pohjapelaajalle, tämän voi todeta seuraamalla keskikentän pohjalle ryntäilemään laitettavia toppareita jotka ovat ”kovia kamppailemaan”. Peltola on tärkeä osa hyökkäyspeliä, mutta vielä tärkeämpi osa TPS:n nollaputkea.
*****
Jesse Saarinen @jessesaarine
Kirjoittaja on TPS-kasvatti, entinen liigapelaaja, nykyinen KaaPo:n juniorivalmentaja, luokanopettajaopiskelija ja TPS:n kausikorttilainen.
