Mikko Hyyrynen: ”TPS on mulle iso asia. Tuntui heti, että tämä on hyvä paikka olla”

Mistä jalkapalloharrastuksesi on lähtenyt?
– Isä on aikoinaan pelannut jalkapalloa Lappeenrannassa, korkeimmillaan 2. divisioonatasolla, ja sitten pikkupoikana olen pelannut isoveljen kanssa pihalla. 3,5 vuotta vanhempi isoveli potki jaloille pihalla ja siitä se on pikkuhiljaa lähtenyt ensin siirtymällä seuraan. Harrastaminen ei ole ollut pienestä asti mitenkään tavoitteellista.

Lähdit 2007 TPS:sta ja palasit viisi vuotta myöhemmin. Mikä oli syynä paluuseen ja millaista oli kiertää Suomea eri seuroissa?
– Lähteminen TPS:sta tapahtui monen asian vaikutuksesta. Koko ajan, kun olin pois, oli sellainen tunne, että jossain vaiheessa olisi hienoa palata TPS:aan. Ne vuodet olivat tietysti hienoja, mitä oli pois. Sai paljon kokemuksia ja oli itseni kannalta hyvä, että olen ollut jossain muuallakin ja kiertänyt sekä nähnyt muiden toimintaa. Kyllä se paluu oli koko ajan mielessä, että jos olisi mahdollista päästä takaisin TPS:aan jossain vaiheessa. Vaikka olen tosiaan Itä-Suomesta kotoisin, niin tämä paikka on tuntunut kodikkaalta ja kotoisalta.

Oliko TPS:ssa tapahtunut jotain muutoksia tuona aikana?
– Oikeastaan muutokset alkoivat näkyä kauden 2002 divarista Veikkausliigaan nousun jälkeen pikkuhiljaa. Toiminta muuttui koko ajan laadukkaammaksi ja tietysti resurssit kasvoivat siinä samalla. Olin pois ne kaikkein ”hulluimmat vuodet”, kun sitä rahaa laitettiin oikeasti haisemaan ja tuntui, että siinä tehtiin aika isoja ratkaisuja silloin. Sitten kun tulin takaisin, oli jo tavallaan se aalto lähdössä laskuun päin ja tulin työmiehenä takaisin. Tavallaan se, kun lähdin ja palasin, niin ehkä täällä oltiin sitten jo taas samalla tasolla ja olin tavallaan sen aallon huipun pois.

Onko entisissä Veikkausliigaseuroissasi (MYPA, FF Jaro, JJK) ollut jotain sellaista, mitä TPS:ssa voisi parantaa?
– Aikaisemmat seurani ovat kaikki tavallaan pieniä seuroja ja paikkakuntia – Jyväskylää lukuun ottamatta. Kaikki seurat olivat erilaisia, mutta joka paikassa oli paljon talkooporukkaa ja asioita tehtiin makkara ja juoma –palkalla. En tiedä, paljonko sitä on TPS:ssa. Suomessa kuitenkin mennään pienillä resursseilla, niin ehkä sitä voisi miettiä. En tosin tiedä, miten se toimii Turun kokoisessa kaupungissa. Toisaalta täällä on muuten tehty asioita laadukkaasti. Myllykoskella oli paljon rahaa paperitehtaan kautta, mikä vaikutti toimintaan. Siellä toiminta ei ehkä ollut niin kehittyvää. Jaro on pieneltä paikkakunnalta, siellä on oma tapansa toimia. Jyväskylä oli nousussa, kun menin sinne. Seurassa tapahtui paljon vielä kehittymistä, kun nousi 2. divisioonasta ylöspäin. Kaiken kaikkiaan aikaisemmista seuroistani ei ole hirveästi mitään oppia ottaa TPS:aan.

Olet pelannut vain kotimaisissa sarjoissa ja seuroissa, onko tarjouksia tullut ulkomaille? Onko ollut halukkuutta lähteä?
– Ulkomailta ei ole tullut konkreettisia tarjouksia, en osaa sanoa miksi. Silloin aikanaan TPS:ssa pelatessani tuli muutama loukkaantuminen, mikä ehkä vaikutti kehitykseen ja siihen, että jäi junnaamaan paikoilleen. En ole miettinyt, että olisiko jossain kohtaa pitänyt päästä ulkomaille. Kuten mainitsin, niin pikkupoikanakaan pelaaminen ei ollut niin tavoitteellista. Vaikka olen tehnyt asioita tosissaan ja pyrkinyt kehittymään mahdollisimman paljon, niin sellainen täysi hinku ulkomaille ei ole ollut.

Sinulla on jo pitkä ura jalkapallossa, miten pidät itsestäsi niin hyvää huolta, että tämä on ollut mahdollista?
– Siinä on varmaan monelle oppia, että huolehtii itsestään, muuten ei onnistu pelaaminen pitkään. Toki ihmiset ovat erilaisia fyysisesti – toisilla kroppa kestää enemmän ja toisilla vähemmän – toisilla loppuu ura aikaisemmin. Paljon on kyse siitä, että on tehnyt oheisharjoitukset ja lihashuollot huolellisesti, ja käyttänyt siihen omaa aikaa päivittäin. Se on varmasti vaikuttanut siihen, että on pystynyt pelaamaan näin pitkään.

Sinulla on käynnissä kymmenes kausi TPS:ssa, mitä TPS merkitsee sinulle?
– TPS on mulle iso asia. Tuntui heti, että tämä on hyvä paikka olla. TPS on tehnyt vaikutuksen seurana, ja haluan olla auttamassa TPS:aa ja tekemässä asioita TPS:n eteen. Se on mulle iso asia, että saan edustaa TPS:aa.

Olet jo jollain tasolla seuralegenda TPS:ssa ja parin viime vuoden aikana ympärillesi on noussut aikamoinen hype. Mitä ajatuksia se herättää?
– Ympärilläni oleva hype pistää hymyn suunpieliin. Se on hienoa, että saa arvostusta. Pyrin tekemään asiat niin hyvin kuin pystyn ja auttamaan seuraa. Kun tulee onnistumisia, on hienoa saada tunnustustakin, mutta välillä hymyilyttää kaikki hypetykset. Täytyy kuitenkin arvostaa kaikkea sitä, mitä saa kannattajilta, valmennukselta tai keneltä seuraihmiseltä tahansa. Kyllä se on hieno asia, kun saa arvostusta. Lämmittää vanhan mieltä.

Joka vuosi kannattajat toivovat Hyperiltä ”One more year”, miltä kausi 2017 näyttää osaltasi?
– En ole miettinyt vielä seuraavaa kautta. Katsotaan hetki ja viikko kerrallaan. Olen sanonut varmaan jo kymmenen vuotta sitten, että niin kauan on tarkoitus pelata, kun pystyy seuraa fyysisesti auttamaan. Sitten kun alkaa olla painolastina ja jäämään jalkoihin muille pelaajille, niin kannattaa jäädä sivuun. Ja niin aion siinä kohtaa tehdä. Vielä ei kuitenkaan ole mitään ongelmia, joten katsotaan.

Olet käynyt valmentajakoulutusta ja toiminut valmennustehtävissä eri joukkueissa Turussa. Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi sillä saralla?
– Valmentamisen on tarkoitus olla tulevaisuuteni, ja sitä se on ollutkin jo pitkän aikaa. Valmentaminen kiinnostaa ja aion tehdä myös sen huolellisesti ja hyvin. Mikäli se on vain mahdollista, niin siitä jonakin päivänä elantonsakin voisi saada. Tavallaan pelaaminen on vain jatkunut ja valmennus on ollut koko ajan se seuraava askel. Nyt ne ovat olleet päällekkäin ja olen tehnyt molempia. Se on antanut paljon, kun on pystynyt kehittymään sekä pelaajana että valmentajana, ja katsomaan asioita molemmista näkökulmista. Tarkoitus on, että valmentaminen on tulevaisuudessa ammattini.

Millaista uutta näkökulmaa valmentaminen on tuonut pelaamiseen?
– Olen sanonut joskus, että nuoremmat pelaajat ei hirveästi mieti, he vain pelaavat. Aloin suunnilleen 25 vuoden iässä miettimään, mitä asioita voisi tehdä paremmin ja mitä apuja olisi toivonut saaneensa nuorempana pelaajana. Se on sitä omaa ajatusta kasvattanut, ja on alkanut miettiä pelaamista eri tavalla. Toivottavasti ajatus vielä kehittyy, mutta ilman avointa mieltä ja halua kehittyä, se ei tapahdu.

Kävit syksyllä Salzburgissa tutustumassa FC Red Bull Salzburgin toimintaan. Miten päädyit sinne ja mitä sieltä tarttui mukaan?
– Reissu oli hieno kokemus. Se oli osa oppisopimusyhteistyötä ja kuului valmennuskoulutukseen. Kun suoritin UEFA A-valmentajatutkintoa, siinä oli mahdollisuus suorittaa kansainvälinen opiskelujakso ulkomailla ja sinne sai haettua apurahaa. Apurahan turvin pystyin matkan toteuttamaan, joten täytyy kiittää niitä ihmisiä, jotka sen on mahdollistanut ja saanut luotua kontaktit. Juhani Pikkarainen kun siirtyi sinne pelaamaan, niin hänen agenttinsa avulla sain yhteyden sinne. Red Bull Salzburg oli myös avoin ottamaan vastaan, mikä oli tietysti hienoa. He avasivat kaiken, mitä siellä tapahtuu ja pääsi näkemään erittäin läheltä heidän toimintaansa. Etukäteen en edes uskonut, että pääsisi niin lähelle. Eniten sieltä jäi käteen systemaattisuus ja se tapa, miten kaikki harjoittelu tuki heidän tapaansa pelata. Se oli se isoin viesti. Tosi paljon oli asioita, jotka vahvistuivat ja oli miettinytkin etukäteen. Toisaalta tuli uusiakin juttuja. Pitää osata kuitenkin suhteuttaa asiat; heillä on resurssit ja olosuhteet kunnossa. Systemaattisuus ja suunnitelmallisuus eivät vaadi sen enempää rahaa, mutta miten niitä keinoja toteutetaan, täytyy täälläkin miettiä. Todella antoisa reissu ja olen onnellinen, että pääsin siellä käymään. Sain hyviä kontakteja, ja sieltä onkin vastavuoroisesti tulossa ihmisiä tänne.

Heinäkuussa sieltä on vastaavasti tulossa ihmisiä Turkuun, mitä ohjelmaa heille on suunniteltu?
– Lähinnä tutustumista seuraan, ja yksi kotipelikin osuu vierailuun, joten pääsevät sitä katsomaan. Matka on heille myös yhdistetty lomamatka, kun heillä on sarjatauko menossa. Esitellään meidän seuran junioripuolta ja edustusjoukkueen toimintaa. Toivottavasti tämä yhteistyö poikii tulevaisuudessakin vielä jotain.

Miten olosuhteet Salzburgissa erosi Suomen jalkapallo-olosuhteisiin?
– Kävi hyvä flaksi, kun olin siellä marraskuussa, siellä oli todella kesäiset olosuhteet, 15-22 astetta lämmintä ja aurinko paistoi eli vähän kuin Suomen kesä. Yleensä siellä sataa siihen aikaan, joten kävi hyvä tuuri. Heillä on 100 miljoonan euron harjoituskeskus ja akatemia, missä on seitsemän kenttää ja kaikki mahdolliset olosuhteet eli se on ihan toinen maailma. Meilläkin on täällä hyvät olosuhteet, mutta totta kai jos olisi omat hallit ja paikat, toiminta olisi erilaista. Mutta näillä mennään. 

Poikasi Valtteri 8v ja Kristian 6v pelaavat TPS:ssa F8-joukkueessa. Oletko paljon heidän joukkueensa toiminnassa mukana?
– En ole ainakaan vielä hirveästi ollut. Heillä on omat osaavat junnuvalmentajat, jotka sitä touhua pyörittää. Toimintaa olen kuitenkin sen verran nähnyt, että pyrin vaikuttamaan siihen positiivisesti. Samalla kun seuran yhtenäistä valmennuslinjaa suunnitellaan, niin pyrin omat mielipiteeni sanomaan ja vaikuttamaan sitä kautta, että toiminta olisi mahdollisimman laadukasta. Sen enempää en kuitenkaan ole mukana, mutta muutaman kerran olen ollut vetämässä treenejä tai tuomaroimassa pelejä. Pelaillaan poikien kanssa sitten pihalla enemmän.

Millaiset olosuhteet Lappeenrannassa oli nuorena, jos vertaa poikiesi harrastamiseen nyt Turussa, ja onko vuosien aikana tullut selkeitä muutoksia?
– Ero on iso, jos mennään ajassa taaksepäin 30 vuotta Lappeenrantaan. Kyllä Turussa on ollut hyvät olosuhteet jo paljon aikaisemmin mitä Lappeenrannassa. Nekin olosuhteet siellä ovat kyllä parantuneet, siellä on tekonurmia ja halleja rakennettu sen jälkeen. Ero on kuin yöllä ja päivällä (Lappeenranta 30 vuotta sitten vs. Turku nyt), mutta nykytilanne on kuitenkin jo lähempänä toisiaan. Totta kai jos meillä olisi oma iso halli, se edesauttaisi paljon. Se on kuitenkin toisten ihmisten käsissä ja rahojen takana, joten tässä kohtaa se on utopiaa ja haavetta. Toivoisin, että toiminta voisi mennä sen suhteen eteenpäin – ehkä jonakin päivänä sekin tulee toteutumaan. 

Olet asunut nyt jo Turun seudulla vuosia. Onko Varsinais-Suomi muodostunut kodiksi vai kaipaatko vielä Saimaan rannoille?
– Saimaa on hieno järvi. Tästä on joskus väitelty, kumpi on hienompi: meren saaristo vai järvi. Saimaa on niin iso järvi, että se on melkein kuin meren saaristo, toki makea vesi antaa oman lisänsä. Mutta en sinällään sinne kaipaa, vaikka toki siellä on lapsuus ja nuoruus vietetty ja siellä on ne tietyt muistot. Nyt ollaan kuitenkin täällä ja on ollut tosi hyvä olla Varsinais-Suomessa ja olen todella paljon tykännyt. Ei ole valittamista.

Vaimosi Saara on joukkueen fysioterapeutti. Puhutaanko kotona paljon futiksesta / joukkueen asioista?
– Liian paljon. Välillä tulee juttuja, mitä käydään läpi. Pyrin kyllä siihen, ettei niin paljoa puhuttaisi. Toisaalta siinä on myös se etu, että saadaan nopeasti asiat etenemään, jos vaikka jollakin pelaajalla on ongelmia. Mutta liian paljon puhutaan. Voisi pitää sen vapaa-ajan vapaa-aikana ja työasiat työasioina.

Kuinka paljon teillä on yhteistä vapaa-aikaa ja miten vietätte sitä perheen kanssa?
– Lapset vievät aikaa, joten kyllä se kaikki aika menee perheen parissa. Toissa vuosi oli hullu vuosi, kun olin joka paikassa ja suoritin samalla opiskelujuttuja, se oli ihan päätöntä. Tällä hetkellä ajankäyttö menee suht järkevästi, mutta perheen kanssa menee kaikki aika. Kohta lapset ovatkin jo niin isoja, ettei niiden kanssa tarvitse enää olla. Saaran ja mun menot tapahtuvat jalkapallon ympärillä, joten siinä on tietyt ongelmansa. Onneksi isovanhemmilta saa apua tarvittaessa, mikä on tosi hyvä asia.   

Toimitus: Elina Salo ja Karoliina Lindstedt
Kuva: Tiina Pirilä

Lisää uutisia