TPS:n kapteeni Mira Uronen ja joukkueeseen täksi kaudeksi liittynyt Laura Kattelus pitivät matkapäiväkirjaa joukkueen Marbellan leiristä. TPS leireili Espanjassa viime viikon maanantaista lauantaihin asti. Leirin loppupuolella joukkue lanseerasi kauden 2018 sloganinsa, joka kuuluu ”Tää on parasta just nyt”. Hauskoja lukuhetkiä!
Maanantai 26.2.
Lähdimme kopilta klo 16:00 ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Matkan DJ, eli Inkeri ”Inkku” Niemi johdatti joukot leirifiilikseen Jari Sillanpään avustamana: ”Nyt tai ei koskaan menen aurinkoon… lennän etelään, lennän etelään…”. Yhden matkalaukun epätoivoisen etsinnän päätteeksi saavuimme innokkaina mutta väsyneinä hotellille. Matkalaukkua odotellessa aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, sillä Tiia ”Tiia” Savolainen viihdytti joukkoja freestyle-tanssiliikkeillä. Kommuunin kaksikko, Inkku sekä Netta ”Henu” Laasio, tästä hilpeästä kevennyksestä huolimatta leiriytyivät matkalaukkuhihnan juurelle lepäämään pehmeiden toppatakkiensa päälle. Kylmäpäisenä matkaajana Jenni ”Rannus” Rannus oli saanut lainattua itselleen seuraavan aamun treenivaatteet jo ennen hotellille saapumista, vaikkei omaa matkalaukkua saapunutkaan perille. Yöpalalla nautimme paikallisia herkkuja (mm. kinkkurullia, salaattia, hedelmiä) Matilda ”Mantu” Nurmen esittäessä vanhoja putoussketsejä.
Tiistai 27.2.
Aamupalan jälkeen suuntasimme aamun harjoituksiin, jossa Janinan avustuksella heräteltiin kroppaa matkustuksen jäljiltä. Sakoilta ei vältytty ensimmäisenäkään päivänä, kun Janina ”Janzku” Palmroos ilmaantui treenibussiin tukka hulmuten. Janinalla on vastuulla matkalla niin fyysinen puoli, henkinen huolto kuin myös joukkueenjohtajan ja huoltajan pestit. Onneksi nuoresta joukkueesta löytyy junioreita jakamaan huoltajan vastuuta tarvittaessa. Lupsakkaa leirifiilistä kuvasi myös joukkueen ilopillerin, Saija ”Sammakko” Östlundin, yllättäminen hymyilemästä vuorille päin.
Harjoitusten jälkeen vuorossa oli lounas. Paikallisten käsitys lounaasta poikkeaa jokseenkin suomalaisten urheilijoiden lounas-näkemyksistä.. Hyvällä halulla söimme kolmen ruokalajin kattauksen mieli latautuneena jo iltapäivän koitoksiin. Lounaan perään valmennuksen kokoamina keräännyimme pohtimaan joukkueemme arvoja ja tavoitteita. Ideoimme myös tulevalle kaudelle yhteisen sloganin. Palaverin päätteeksi ehdimme nopeasti navigoimaan läheiseen supermarkettiin, josta mukaan tarttui banaaneja ja vettä ennen seuraavaa harjoitusta.
Illan harjoituksiin lähdettäessä porukka löysi tiensä bussiin tällä kertaa sujuvasti. Harjoituskeli muistutti Suomen kesää: sateista ja +15 astetta. Harjoituksissa hiottiin linjojen välistä yhteistyötä ja pelin avaamista. Harjoituksen jälkeen jokaisella oli tavoitteena maailmanennätys suihkussa käynnin nopeudessa, sillä nälkä oli taas valtaisa. Meillä oli tarkoituksena etsiä itse päivällisemme, ja täytimmekin rannan ravintoloita pienissä porukoissa peräjälkeen, kukin isoa pasta-annosta metsästäessä. Päivällisen anti miellytti jopa rajoittuneina ruokailijoina tunnettuja Netta ”Netta” Hannulaa ja Frida ”Frida” Lähteenmäkeä. Illallisen jälkeen suuntasimme hotellille, jossa uni voitti uupuneet matkaajat nopeasti. Laura ”Late” Kattelus pääsi pehmeisiin lakanoihin joukkueen senioria Mira ”Mimmu” Urosta nopeammin, joka palautuakseen tunnettuna välineurheilijana hyödynsi keinoja tennispallosta pilatesrullaan saadakseen raajansa vetreämmäksi.
Keskiviikko 28.2.
Seuraavana aamuna lähtö oli aikainen ja herätyskello soi 6:45. Pelipäivän valmistautuminen ei mennyt ihan niin kuin olisimme toivoneet. Kielimuurin lisäksi paikallinen sää aiheutti lisäkilometrejä matkaan ja pelipaikalla olimme lopulta noin 45 minuuttia ennen pelin alkua. Sevillan harjoituskeskuksessa olosuhteet olivat hienot. Parakeista rakennetuissa kopeissa oli sinistä marmoria suihkun seinissä ja tilaa vaikka toisellekin joukkueelle jaettavaksi. Alina ”Allu” Schrey viihdytti alkulämmittelijöitä näyttämällä kuminauhalla mitä eriskummallisempia liikkuvuusliikkeitä. Ottelussa maaleistamme vastasivat Riikka ”Rilli” Ketoja, joka upotti pallon maalivahdin selän taakse noin 20 metristä, sekä Rannus, joka viimeisteli kliinisesti Savolaisen tarjoilusta hienosti rakennetun kuvion päätteeksi. Pelin jälkeen lähdimme nopeasti lentokenttää kohden, jonne hyvästelimme Wilma ”Spetsi” Spetsin. Matkalla lentokentälle Spetsin pitkiä hiuksia selvitettiin kolmen naisen voimin sadekelin tuomia rastoja purkien. Ilta oli vapaa. Valmennus suuntasi hakemaan pelillistä inspiraatiota La Ligan ottelusta joukkueen jäädessä palauttelemaan hotellille.
Pienellä porukalla suunnistimme läheiseen kiinalaiseen ravintolaan. Alkuun juomia tilatessamme Annika ”Kölle” Haanpää hämmensi tarjoilija tilaamalla suomeksi ”kokista” ja ilmaisia nuudeleita (”free noodles” = fried noodles). Emma ”Santa” Santamäki auttoi Köllen pinteestä kääntämällä tilauksen englanniksi. Tämän jälkeen Iines ”Iines” Lehkonen johdatti toisen pienen porukan myös samaan ravintolaan, mutta pääoven sijaan Iines solakkana naisena päätti valita ikkunan sisään tullessa. Perässä tuleva joukko ei kyseenalaistanut kapeasta aukosta sisään tulemista pöytien välistä puikkelehtien, sillä joukossa keskinäinen luottamus toisiimme on suuri. Hotellille päin lähdettiin kuitenkin mahat täynnä pääoven kautta. Päivän päätteeksi yhteiselle päivälliselle espanjalaiseen tapaan kokoonnuttiin klo 21:30. Päivällinen oli tällä kertaa neljän ruokalajin mittainen sisältäen kaksi jälkiruokaa, joista toinen oli Katjan synttärikakku. Katja päivänsankarina sai istua pöydän päässä. Tiia selvensi kakunleikkuuohjeita henkilökunnalle paikallisella kielellä Google-kääntäjää hyödyntäen Mantun säestyksellä. Illallisseurue päivän uuvuttamin pelurein muistutti äänenvoimakkuudeltaan enemmän espanjalaista torikokousta kuin rauhallista illallishetkeä, ja posket nauramisesta väsyneinä uni tuli nopeasti huoneeseen päästyämme.
Torstai 1.3.
Aamuherätys tänään oli klo 8:15 ja suuntasimme aamupalalle. Harjoituksiin lähtö peruuntui ukonilman vuoksi, jonka vuoksi pääsimme harjoittelemaan hieman eksoottisempiin olosuhteisiin hotellimme kokoustilaan. Kokoustilan ikkunat menivät nopeasti huuruun Janzkun jumppatuokion edetessä. Aamuharjoituksen päätteeksi pidettiin videopalaveri. Suihkun jälkeen ohjelmassa oli taas syöminen, ja meille tarjoiltiin jälleen kolmen ruokalajin lounas. Kuten aikaisempinakin päivinä, myös tänään kahdeksan ranskalaisen sijaan Laten lautaselta löytyi niitä muita vähemmän. Lienivätkö Laten espanjankielentaidot osallisina toistuvaan annoskoon pienuuteen? Joukkueestamme löytyi useita tulkkaustaitoisia, mutta erityisesti Milla ”Milla” Rantamäen tukiopetuksessa oppi myös Latekin loppuviikon hokemia muutaman, muun muassa kuulumisten vaihdon mustan kissan lisäksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut ranskalaisten määrään loppuviikostakaan.
Iltapäivä oli vapaa, joten joukkue suunnisti taksikyydein läheiseen ostoskeskukseen. Ostoskeskus valikoitui paikallisen oppaamme Milla-Maj ”Milla” Majasaaren tuella helposti. Rentouttava ostohetki sujui kaikin puolin mukavasti ja tuliaisia löytyi itse kullekin. Myös Janzku innostui tuliaisista niin, että unohti puhelimensa kenkäkaupan lattialle sen jälkeen, kun oli kertonut olevansa eri liikkeessä kuin missä oikeasti oli. Onneksi pelaajat voivat myös välillä tukea Janzkua ja niin puhelin kuin Janzku saatiin turvallisesti takaisin hotellille. Ilta päättyi taas tutusti pitkän pöydän ääressä iltapalalla naureskellen.
Perjantai 2.3.
Perjantai-aamulla venytimme harjoituksiin lähtöä ja kiertelimme bussilla hieman pidempää reittiä kentälle odottaen sateen laantumista. Runsaiden sateiden vuoksi harjoituskenttä vaihdettiin alueelle, jossa sadetta oli luvattu vähemmän. Saapuessamme kentälle saimme kuitenkin todeta, että runsaat sateet sekoittavat espanjalaiset kuin ensilumi, joka yllättää autoilijat Suomessa joka talvi. Kentän lätäköistä huolimatta aamuharjoituksissa oli iloinen tekemisen meininki ja paikallinen oppaamme pääsi myös näyttämään taitojaan maalivahtien kanssa vetäen heille oman harjoituksen.
Lounaan jälkeen odottelimme varmistusta illan ottelusta, joka valitettavasti sateiden yltyessä jouduttiin peruuttamaan. Ilmoituksen saatuamme meille ilmoitettiin tehtävä; joukkue jaettiin pienryhmiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin 10 € rahaa. Rahalla ryhmän oli tarkoitus ostaa neljä asiaa, joiden ympärille tuli rakentaa tarina. Illalla esitetyt tarinat olivat nauruhermoja kutkuttavia ja useassa tarinassa toistui sattuneesta syystä sama teema unohtelevasta fysiikkavalmentajasta. Tämä sai erityisesti Janzkun purskahtelemaan ilon kyyneliin. Esitysten jälkeen piirsimme yhteistyössä joukkuekuvan ja pareittain esittelimme yksitellen joukkueen jäsenet sisällyttäen kertomukseen yhden asian, jota aiemmin muut eivät tienneet. Jotain joukkueemme tiiviydestä saattaa kertoa se, että lähes järjestäen nämä yllätykselliset paljastukset painottuvat lapsuusaikoihin. Yhteisen illanvieton päätteeksi joukkue äänesti kapteeniston kaudelle 2018. Viimeinen illallinen kokoonnuttiin syömään pitkän pöydän äärelle, josta jokainen suuntasi pakkailemaan viimeiset tavarat kokoon.
Lauantai 3.3.
Yöllä klo 04:15 bussilla suunnattiin kohti kotia.
Tepsimuijat kiittää nöyrästi yhteistyökumppaneita ja seuraa tästä hienosta matkasta.
Tää on parasta just nyt.
Tepsimuijien puolesta,
– bloggarit Late ja Mimmu
Innokkaat matkaajat Helsinki-Vantaalla maanantaina
Väsynyt matkaaja, Kommuunin toinen osapuoli, maanantai-illalla odottelemassa Rannuksen matkalaukkua
Väsynyt matkaaja osa 2 odottelemassa kadonnutta matkalaukkua
Ensimmäisten harjoitukset juuri päättyneet tiistaina
Sevilla FC – TPS keskiviikkona
Päivällistä etsimässä keskiviikkona
Päivällisellä keskiviikko-iltana
Hotellimme San Cristobal
Janinan jumppatuokio torstai-aamulla
Perjantai-aamun treenit sateisissa maisemissa
Teambuildingia perjantai-illalla
Onnellisesti takaisin Suomen maan kamaralla lauantaina