Hyvillä joukkueilla on usein kokoonpanonsa kanssa niin sanottu positiivinen ongelma jollain osa-alueella. Ongelma on silloin, kun jollekin pelipaikalle ei löydy muun joukkueen tasoista pelaajaa. Positiivinen ongelmasta tulee, kun jollekin osa-alueelle löytyy joukkueen yleiseen tasoon verrattuna ”liian monta” hyvää pelaajaa, jotta heidät voisi laittaa samaan aikaan kentälle. Kaikkien positiivisten ongelmien äiti oli Italian maajoukkueen valmentajalla Ferruccio Valcareggilla vuoden 1970 MM-kisoissa. Valcareggi oli perustavanlaatuisesti sitä mieltä, etteivät joukkueen kaksi suurta luovaa pelaajaa ja persoonaa, Sandro Mazzola ja Gianni Rivera mahdu samaan aikaan kentälle. Ratkaisuksi kehitettiin systeemi, jossa Mazzola pelasi aina ensimmäisen puoliajan ja Rivera toisen. Nyky-vinkkelistä hupaisalta vaikuttava ratkaisukaava siivitti Italian lopulta kisojen finaaliin.
Hyökkäyspään koostumuksen toistuvaa muokkaamista ei pidetä yleisesti yhtä vakavana kuin puolustuspään permanentin jatkuvaa sorkkimista. Ehkä siksi Mazzolan ja Riveran kristillinen peliajan tasajako toimi, ja ehkä siksi TPS:n positiiviseen ongelmaan ei voida leikata ja liimata 45 vuotta vanhaa Azzurri-ratkaisua. Palloseuralla on nimittäin riveissään kolme Ykkösen tasolle erittäin hyvää topparia, jotka kaikki ainakin ulospäin vaikuttaisivat olevan joukkueelle niin pelillisiä kuin henkisiä johtajia.
Maskusta täksi kaudeksi saapunut some-sensaatio Rasmus Holma on topparin arkkityyppi, muotti johon kaatamalla verta, luuta ja suolenpätkiä voidaan valmistaa täydellisiä puolustajia. Holma on soturi, joka kallon halkeamisenkin jälkeen todennäköisesti palaisi peliin pään puoliskot toisiinsa urheiluteipillä kiinnitettynä. ”Rasse” pelaa rinta pystyssä, ja yrittää rohkeasti syöttää palloa pelintekoalueelle keskelle aina kun saa mahdollisuuden.
Oma kasvatti Mikael Liespuu on myös pitkälti valettu Holma-muotista. Pitkä, ulottuva, kova ja oikea-aikainen. Kauppakorkeassa opiskelevana on fiksu johtajatyyppi, ja yleisesti mies joka antiikin aikana olisi laitettu johtamaan ateenalaisten armeijaa.
Viime vuonna liigassakin läpilyönyt Miro Tenhokin on kova kamppailija, mutta toppareista ehkä pallollisena paras. Tenho pelaa rinta ja katse ylhäällä, eikä ole ainakaan vielä joutunut kentällä tilanteeseen josta ei uskoisi voivansa selvitä kauniisti pelaamalla ulos. Hetken samassa joukkueessa allekirjoittaneen kanssa Kaarinassa harjoittelleella Mirolla on myös ominaisuus, joka itseäni kiehtoo sen yksinkertaisuuden ja tärkeyden ristiriidan kautta: Tenho on parempi syöttämään maata pitkin sisäterällä kuin keskimääräinen liigapelaaja.
Näistä kolmesta pitäisi lähtökohtaisesti kaksi valita. Kerran näin päiväunena pelin, jossa TPS pelasi 3-5-2 Rähmönen ja Kinnunen wing-backeina, mutta havahduin todellisuuteen koska muistin, ettei kolmen linjalla pelaamista harjoiteltu yhdessäkään talven ottelussa. Vaihtoehtona on tietysti laittaa Holma keskikentälle tai Tenho laitaan. Nämäkin ovat hyviä ratkaisuja, koska Holma taistelee ja kääntää kiviä joukkueelleen missä ikinä pelaakaan, samoin kuin Tenho edistää peliä pelin lainalaisuuksien mukaisilla järkevillä ratkaisuillaan missä ikinä pelaakaan.
Avauspelissä kutsun sai pari Holma-Liespuu. Tämän kaksikon etuna on jo yllä mainittu tottumus pelata yhdessä, jota puolustuspäässä pidetään arvossa. Holma ja Liespuu olivat suvereenja Åbo IFK:n edetessä nousukarsintoihin pari kautta sitten. Lisäksi kumpikin on erikoistilanteissa vahva, vaikka näistä tilanteista jäätiinkin -1 maaliin avauspelissä. Tenhon suurimmat vahvuudet ovat pelinavauksessa ja pelikäsityksessä.
Ehkä näitä vahvuuksia ja ominaisuuksia punnitsemalla löytyy sopiva pari jokaista vastustajaa vastaan, tai sitten pyritään vanhojen uskomusten mukaan luomaan stabiili puolustuslinja. Ehkä valmentaja Mika Laurikainen kehittelee jonkun mazzola-rivera-maisen kaikki pelaa –systeemin. Mene ja tiedä, kaiken tämän pyörittelyn jälkeen ollaan saavuttu vain ja ainoastaan siihen pisteeseen, jossa minulla on oikeus todeta että onneksi en joudu asiasta päättämään.
*****
Jesse Saarinen @jessesaarine
Kirjoittaja on TPS-kasvatti, entinen liigapelaaja, nykyinen KaaPo:n juniorivalmentaja, luokanopettajaopiskelija ja TPS:n kausikorttilainen.
