Vuonna 2006 kävimme TPS:n A-junioreiden kanssa hakemassa tyylipuhtaan 0-3 -vierasvoiton silloisen Finnair-stadionin keinonurmelta HJK:ta vastaan. Kaikki ottelun kolme maalia tulivat ensimmäisellä jaksolla, jolla olimme täysin ylivoimaisia ja pitelemättömiä.
Syy tähän oli valmentajamme, Marko Rajamäen laatima pelisuunnitelma. Tarkoitus oli avata lyhyellä, käyttää palloa sitä hakemaan tulevalla keskikenttäpelaajalla, joka pudotti pallon takaisin topparille ensimmäisellä kosketuksella. Ideana tässä oli se, että Rapan mukaan HJK:n prässi alkaa siitä hetkestä, kun vastustaja pelaa pallon keskikentälle. Tarkoituksena oli huijata HJK pois tiiviistä muodostaan käyttämällä palloa keskikentällä, ja sen jälkeen pelata pallo maissa keskikentän yli syntyneeseen tilaan laitapelaajille tai hyökkäävälle keskikentälle.
Mitenköhän vaikuttaisi ihmisten kuvaan Rajamäestä, jos hän olisi twitterissä ja selittäisi yllä olevan kaltaista tilannetta esimerkiksi seuraavasti: ”Pelinavaamisvaiheen tavoitteena tänään on vastustajan pystysuuntainen liikuttaminen in-out-syötöillä negatiivisessa peliasennossa kohti palloa liikkuville keskikenttäpelaajille, jonka jälkeen tarkoitus on siirtyä puolinopeasti pelinrakenteluvaiheeseen ohittamalla yksi linja pystysuuntaisella syötöllä.”
Rapa ei kuitenkaan ole twitterissä, tai puhu in-out-syötöistä (se, pitäisikö kaikkien valmentajien puhua asioista samoilla termeillä, tai juuri näillä termeillä on oman tekstinsä arvoinen juttu). Hänellä ei ole pelikirjaa tai italialaisella suutarilla mittatilaus-leikattua pukua. Se ei kuitenkaan tee Marko Rajamäestä huonoa valmentajaa.
Valmentaminen huipulla on verrattavissa huipulla pelaamiseen. Jotta voit menestyä ja pysyä siellä useamman vuoden, sinulla on oltava tietyt ominaisuudet tietyllä tasolla. Yksi näistä ominaisuuksista on eittämättä taktinen osaaminen, mutta vain yksi, eikä muihin nähden mitenkään ylikorostuneen merkittävä. Tämän perustan päälle tulevat vahvuudet, jotka määrittävät millainen valmentaja on ja mikä tekee hänestä hyvän valmentajan.
Yllä olevan ei ole tarkoitus entisestään terävöittää Rajamäestä valloillaan olevaa väärää käsitystä, jonka mukaan hän on taktisesti köyhä, mutta kova tsemppaamaan pelaajiaan. Rapa on aikuisiän valmentajistani se, joka on laittanut minut eniten miettimään pelaamistani nimenomaan taktisen puolen kautta. Siksi kritiikki tuntuu hassulta, varsinkaan kun treenikentällä ei toimittajia pahemmin näe. Peli on tietenkin hyvä mittari niin valmentajan kuin pelaajienkin osaamisesta, mutta kun arvioidaan kuinka hyvin valmentaja ”iskostaa pelityyliään”, olisi hyvä tietää mitä se päivittäinen työ treenikentällä on.
Pelikirjan puuttuminen ja käytettävissä olevien pelaajien mukaan pelitavan rakentaminen on sekin saanut ihmettelyä osakseen. Mielestäni tämä kulkee käsi kädessä pelaajien kehittämisen ja eteenpäin auttamisen kanssa. Jos pelaaja halutaan saada näyttämään hyvältä, rakennetaan pelitapa ja roolitetaan pelaaja niin, että hän pääsee käyttämään mahdollisimman paljon vahvuuksiaan.
En rehellisesti sanoen tiedä mitä viime kauden TPS:ssa tapahtui, mitkä asiat johtivat siihen että seura ja Rajamäki purkivat yhteisymmärryksessä sopimuksensa. Sen sijaan tiedän, että valmentaminen on monimuotoista työtä, jossa on monta eri tapaa olla hyvä. Ja TPS-legenda Marko ”Rapa” Rajamäki on valitettavan hyvä valmentaja tämän päiväisen tärkeän ottelun kannalta.
Siksi kannattaa miettiä tarkasti, minkälaisella reaktiolla 70 maalia mustavalkoisessa nutussa ampunut Rapa otetaan vastaan tänään Kupittaalla.
*****
Jesse Saarinen @jessesaarine
Kirjoittaja on TPS-kasvatti, entinen liigapelaaja, nykyinen KaaPo:n juniorivalmentaja, luokanopettajaopiskelija ja TPS:n kausikorttilainen.
