TPS Jalkapallo palkitsee yhdessä pääyhteistyökumppaninsa OP Turun Seudun kanssa joka kuukausi kuukauden vapaaehtoisen tepsiläisen. Tällä kertaa palkittavia kuukauden vapaaehtoisia on kaksin kappalein, sillä kesäkuun kuukauden vapaaehtoisiksi on valittu Alkion pariskunta, Kaisa ja Juha. Kaisalla ja Juhalla on pitkä vapaaehtoistausta Tepsissä. Tällä hetkellä Kaisa toimii TPS:n naisten edustusjoukkueen joukkueenjohtajana ja Juha samaisen joukkueen huoltajana. TPS ja OP Turun Seutu palkitsevat Alkiot taidemaalari Johanna Oraksen suunnittelemalla Kardemumma Design -seinälautassetillä.
Valitsijaraadin perusteet Kaisan ja Juhan valinnalle:
”Kaisan ja Juhan kaltaisia vapaaehtoisia tarvitaan jokaisessa urheiluseurassa. Heidän vastuulleen annetut tehtävät hoituvat aina viimeisen päälle hyvin. Kullanarvoinen kaksikko!”
”Kaisa ja Juha ovat aivan keskeinen kaksikko Tepsin naisten edustusjoukkueen taustalla. Ilman heidän pyyteetöntä ja ahkeraa työpanostaan liigajoukkueen arki ei pyörisi niin mallikkaasti kuin se on tämän kauden ajan pyörinyt. Pelaajat saavat keskittyä pelaamiseen ja valmentajat valmentamiseen, voiden luottaa siihen, että muut asiat ympärillä ovat kunnossa päivästä toiseen.”
”Alkiot ovat aivan mahtavia tyyppejä! He tekevät mustavalkoisella sydämellä työtä Tepsin hyväksi.”
Moi! Keitä olette ja kuinka kauan olette tehneet vapaaehtoistyötä Tepsissä?
Kaisa: Olen Kaisa Alkio. Keväällä 2009 tein sopimuksen Tepsin kanssa juniorijoukkueen joukkueenjohtajan hommasta. Poikani harrasti jalkapalloa, mutta ehdin itse siirtymään Tepsiin ennen häntä. Poika seurasi pian perässä, kun oli aika siirtyä Nappulaliigasta seurajoukkueeseen.
Juha: Olen Alkion Juha ja tulin Tepsin mukaan huoltajan hommiin vuonna 2016, kun seuran A-poikien kakkosjoukkue perustettiin. Kvistin Timo soitti minulle ja sanoi, että tarvittaisiin huoltajaa. Hetken mietin ja sitten lupauduin tehtävään. Siitä se sitten lähti.
Mitä kaikkea vapaaehtoistyötä olet Tepsissä tehnyt?
Kaisa: Olin ensiksi pari vuotta poikani junnujoukkueen joukkueenjohtajana ja samanaikaisesti Aura Cupissa majoitusvastaavana, josta sitten jossain vaiheessa siirryin turnauskoordinaattorin tehtävään.
Välillä pidin muutaman vuoden huilia joukkueenjohtajan tehtävistä, kunnes sitten perustettiin A-poikien kakkosjoukkue vuonna 2016, jolloin palasin joukkueenjohtajan tehtäviin takaisin. Silloin olimme Juhan kanssa aika monessakin joukkueessa mukana.
Tähän nykyiseen tehtävääni TPS:n naisten edustusjoukkueen joukkueenjohtajana päädyin, kun urheilujohtaja Mika Laurikainen soitteli viime syystalvella ja kertoi, että taustajoukkoihin kaivattaisiin vahvistusta. Mika ja muut tiesivät, että jos minä tulen, niin Juha tulee samassa paketissa. Se sanottiin ihan suoraan, että siinä saa kaksi yhden hinnalla. Sitten joukkueenjohtaja oli se tehtävä, josta otin kopin, ja Juha ryhtyi huoltajaksi.
Juha: Me olimme Kaisan kanssa siinä A-poikien kakkosjoukkueen mukana vuoden tai kaksi, ja sitten siirryttiin A-poikien SM-joukkueen mukaan. Parhaimmillaan minulla oli neljä joukkuetta, joissa toimin huoltajana eli A-2, A-SM, miesten kakkosjoukkue ja sitten naisten edustusjoukkue.
Olen ollut myös Aura Cupissa logistiikkahommissa useamman vuoden kuskaamassa tavaraa paikasta toiseen. Poropuiston hallivastaavanakin olen ehtinyt toiminaan viiden vuoden ajan.
Tälle kaudelle liityin naisten edustusjoukkueeseen huoltajaksi. Homma kävi helposti, kun Kaisa oli luvannut jo puolestani, että tulen huoltajan hommiin. Ja kyllä minä ihan mielelläni lähdin tähän mukaan taas.
Kaisa: Vaikka oma poika ei pelaa enää Tepsissä, me emme ole osanneet lopettaa. Tämä on meidän yhteinen harrastuksemme, ja tämä antaa enemmän kuin ottaa. Täällä on tullut niin hyviä ihmissuhteita ja tämä on meidän elämäntapamme nykyään.
Juha: Joo, tämä on hyvä yhteinen harrastus. Ei tarvitse ihmetellä, missä toinen on, kun ollaan aina samaan aikaan kentällä.
Kaisa: Tämä on meidän yhteistä laatuaikaamme.
Mitä kaikkea työnkuvaanne Tepsissä kuuluu?
Kaisa: Joukkueenjohtajan homma on joukkueen arjen pyörittämistä – käytännössä kaikkea muuta tulee tehtyä paitsi valmentajan ja huoltajan hommia. Olen yhteyshenkilönä toimistolle, hoidan ottelutapahtumien ja pelimatkojen järjestelyt. Kyllä tässä jokaiselle päivälle jotain puuhaa on kauden aikana. Vahdin, että asiat menevät oikein ja ne tulee hoidettua.
Juha: Kun toimenkuva on huoltaja, niin siihen kuuluu oikeastaan kaikki, mitä kopissa tapahtuu – lähtien varusteiden hommaamisesta ja pyykkien pesemisestä.
Minkälaisia kokemuksia vapaaehtoistyö Tepsissä on teille antanut ja mikä työssänne on parasta?
Kaisa: Upeita kokemuksia, esimerkiksi nyt hiljattain saavutettu vierasvoitto HJK:sta. Se on varmaan se huippuhetki. Paljon tässä on nähnyt Suomea ja vähän ulkomaitakin. Moniin ihmisiin on tutustunut. Kyllä tämä vaan antaa niin paljon.
Juha: Niin kuin Kaisa sanoi, niin paljon ystäviä ja kavereita tätä kautta on saanut. Nyt tällä kaudella koettu 3–0-voitto HJK:sta oli kertakaikkisen mahtava elämys. Toivottavasti sen saa kokea joskus uudestaankin vielä. Onhan niitä pettymyksiäkin tullut välillä, mutta niistä oppii aina. Ja on hienoa katsoa, miten joukkue reagoi siihen, mitä pelissä on tapahtunut, sitä on kiva seurata vierestä.
Mitä TPS teille merkitsee?
Kaisa: Se on ainoa turkulainen futisseura, kyllä me ihan mustavalkoisia ollaan. Kuten jo sanoin, niin tämä on elämäntapa.
Juha: Turku on mustavalkoinen meidän sydämissämme. Muutaman kerran meitä on pyydetty eri seuroihin, mutta eipä ole edes tarvinnut miettiä sellaisen vaihtoehdon toteutumista.
Mikä vapaaehtoistyössä on ollut parasta?
Kaisa: Ystäväpiiri on laajentunut, olen tutustunut erilaisiin ihmisiin. Minun mielestäni on aivan ihanaa työskennellä pelaajien kanssa, se on rikasta. Nämä ovat tämmöisiä elämän huippuhetkiä, jotka jäisivät kokematta muuten, jos ei olisi tässä toiminnassa mukana. Tuskin olisin muuten lähtenyt Helsinkiin HJK-peliä katsomaan ja reagoinut niin voimakkaasti, jos en olisi tässä mukana.
Juha: Jos sen HJK-pelin olisi katsonut telkkarista, eikä olisi ollut mukana, ei kokemus olisi ollut samanlainen. Ehkä koko peliä ei olisi edes katsottu, vaan olisi oltu mökillä. Nyt kun sen sai kokea yhdessä joukkueen kanssa, niin olihan se mahtava huippuhetki.
Kaisa: On niitä muitakin hetkiä ollut. Aivan mahtavia pelireissuja pelaajien kanssa. Oulustakin kun tultiin yötä myöten takaisin, niin kyllä siinä oppii tuntemaan pelaajat todella hyvin.
Minkälainen suhde teillä on jalkapalloon?
Kaisa: No, minä olen ihan futisäiti alkujaan. Jo ennen kuin poika pelasi, niin olen ollut tyttöjen kanssa Nappulaliigassa hommissa. Sitten minä siihen pojan ”kaupparin” joukkueenjohtajaksi ajauduin, ja sieltä minua Tepsiin pyydettiin. Itse en ole jalkapalloa pelannut, vaan minulla on judotausta.
Kun pojat olivat C-junnuja, niin minä olin mukana Talent mamas -joukkueessa, jonka Tepsin äidit perustivat. Se oli silloin 2011–2012. Muutama turnaus käytiin pelaamassa. Se on minun ainut henkilökohtainen kosketukseni jalkapalloon. Muuten ihan futisäitinä olen ollut.
Juha: Minä olen sen verran pelannut jalkapalloa, että Kaarinan Nappulaliigassa pelasin neljä vuotta. Jalkapallon lopetin 12-vuotiaana, kun jääkiekko vei voiton. Pelasin jääkiekkoa aika kauankin. Aina olen kuitenkin seurannut jalkapalloa. Muistan silloin vanhan Kupittaan ajalta monia ikimuistoisia hetkiä.
Miksi kannattaa lähteä vapaaehtoiseksi urheiluseuraan?
Kaisa: Se rikastuttaa elämää ihan hirveästi. Ei ole vapaa-ajan ongelmia sen jälkeen, ja ystäväpiiri kasvaa kyllä. Pystyy vaikuttamaan seuran ja joukkueen toimintaan.
Juha: Saa mahtavia kokemuksia ja paljon ystäviä. Jos vähänkään miettii, niin kannattaa lähteä, ei meitä vapaaehtoisia tekijöitä ole liikaa missään. Suosittelen, jos on vähääkään halua tehdä jotain. Aina mahtuu uusia mukaan!
Kaisa: Avosydämin otetaan kaikki vastaan!
Lämmin kiitos hienosta työstänne Tepsin hyväksi, Kaisa ja Juha!
