Juniorivalmentaja Sami Lehtilä pokkasi aiemmin tänä kesänä TPS Juniorijalkapallon vuoden 2022 parhaan valmentajan palkinnon. Lehtilä vastaanotti palkinnon TPS:n miesten edustusjoukkueen kotiottelun yhteydessä järjestetyssä valmentajapelissä, johon oli kutsuttu paikalle kaikki TPS:n juniorivalmentajat. Lehtilä on TPS:n oma kasvatti, joka kävi aikanaan pelaajana seuran juniorijoukkueet läpi aina A-nuoriin asti. Nyt pääsemme tarkemmin tutustumaan hänen valmentajatarinaansa.
TPS:n T18-joukkueen vastuuvalmentaja Sami Lehtilä, minkälainen historia sinulla on valmentajana?
– Lähihistoria on mennyt Tepsin junnupuolella. Viimeiset pari vuotta olen valmentanut Tepsin 2007- ja 2008-syntyneitä tyttöjä. Olen aina välillä ollut sparraamassa ja auttamassa myös TPS:n 2009- ja 2010-syntyneiden joukkuetta. C-junnujen valmennustehtävissä olen siis toiminut viime vuodet, ja tämän kauden alusta lähtien olen toiminut B-junnujen vastuuvalmentajana.
Tänä vuonna siirryit valmentamaan Tepsin vanhinta tyttöjuniorijoukkuetta, T18-ikäluokkaa. Miten uusi pesti on lähtenyt käyntiin?
– Oikein hyvin. Olemme aika selkeästi B-tyttöjen Ykkösessä sarjan parhaimmistoa. Johdamme sarjaa ja nyt syksyllä olisi tarkoitus päästä nousemaan SM-sarjaan. Meidän nuoria pelaajiamme on mukana myös TPS/2:n riveissä naisten Kolmosessa, ja on kiva huomata, että B-ikäiset pelaajat pärjäävät myös aikuisten peleissä aika mukavasti.
Sinut valittiin TPS Juniorijalkapallon Vuoden valmentajaksi 2022. Miltä tällaisen palkinnon saaminen tuntuu?
– Hyvältähän se tuntuu saada tällainen tunnustus tehdystä työstä. Viime kausi, jolta palkinto tuli, oli aika työntäyteinen. Minulla oli jo vastuulla kaksi ikäluokkaa, ja siihen tuli vielä kolmas ikäluokka valmentajapulan takia. Siitä kuitenkin selvittiin kunnialla, ja kiva että se on ulkopuolelta huomattu. On kiva fiilis jatkaa eteenpäin.
Mikä valmentamisessa sinua kiehtoo?
– Valmentamisessa kiehtoo eniten se, kun näkee nuorten ihmisten kehityksen, kun he kasvavat, harjoittelevat ja oppivat. Pääsee seuraamaan sitä, miten he kehittyvät pelaajina seuraavalle tasolle ja kasvavat ihmisinä kohti aikuisuutta. On palkitsevaa olla mukana auttamassa nuoria pelaajia eteenpäin. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä: onhan se kivaa voittaa! Kun voitto tulee pitkäjänteisen, sitoutuneen työnteon kautta, niin kyllä siitä tulee todella hyvä olo.
Miten pyrit tukemaan nuoria pelaajia kehittymisessä?
– Minun näkökulmani nuoren pelaajan kehittämiseen on se, että jokaista tulisi kohdella mahdollisimman paljon yksilönä. Jokaisella ihmisellä on omat tarpeet, jotka tulevat omista taustoista ja siitä, missä pelaaja on ennen pelannut, minkälaisia valmentajia hänellä on ollut ja niin edelleen. Kaikki ovat erilaisia – siinä on homman hienous ja vaikeus. Olen valmentajana koettanut sopeutua niin, että toiminta olisi sellaista, että mahdollisimman moni erilainen ihminen saisi siitä mahdollisimman paljon irti, jotta nuoret myös kasvavat ja oppivat muutakin kuin lajitaitoja.
Olet nuoren polven valmentaja. Minkälaisia ajatuksia sinulla on valmentajauran tulevaisuuden suhteen?
– Parisen vuotta sitten tein omaa urasuunnitelmaa, ja silloin tavoitteena oli päästä sellaiseen ympäristöön, jossa pystyy olemaan tekemisissä maajoukkuepelaajien kanssa, esimerkiksi akatemiaympäristössä. Tavoittelen sellaista roolia, jossa saan itse mahdollisimman paljon vaikuttaa asioihin oman työn kautta. Tällä hetkellä olen sellaisessa roolissa. Seuraava pykälä on se, että saisi oikeasti sellaisen päätoimisen valmentajapaikan, missä voi tehdä tätä työkseen. Päätoimisen paikan metsästäminen on seuraava iso tavoite omalla valmentajapolulla. Opiskelen parhaillaan AMK:ssa jalkapallovalmennukseen painottuvaksi liikunnanohjaajaksi, se on Palloliiton ja oppilaitoksen yhteistyönä syntynyt opintokokonaisuus. Ainakin opiskeluajan pyrin pysymään tässä nykyisessä roolissani. Aika näyttää, millainen tulevaisuus on pidemmällä tähtäimellä edessä. Se on paljon omasta tekemisestä kiinni.
Valokuva: Tiina Pirilä
