TPS Jalkapallo palkitsee yhdessä pääyhteistyökumppaninsa OP Turun Seudun kanssa joka kuukausi kuukauden vapaaehtoisen tepsiläisen. Heinäkuun kuukauden vapaaehtoiseksi on valittu Tiina Pirilä. Tiina on tehnyt vapaaehtoistyötä Tepsissä yli 30 vuoden ajan. Tällä hetkellä Tiina toimii TPS:n valokuvaajana. TPS ja OP Turun Seutu palkitsevat Tiinan taidemaalari Johanna Oraksen suunnittelemalla Kardemumma Design -seinälautassetillä.
Valitsijaraadin perusteet valinnalle:
”Jos jollakulla on puhtaan mustavalkoinen sydän, niin Tiinalla. Tiina ajattalee aina Tepsin parasta ja on aina valmiina tarjoamaan apuaan.”
”Tiina tekee todella tärkeää työtä taltioiden pelikenttien tapahtumia upeisiin valokuviin. Kuvista on paljon iloa nykyhetkessä, mutta niillä on myös tärkeä historiallinen arvo, kun Tepsin seurahistoriaa dokumentoidaan jälkipolville.”
”Tiina on erittäin lämminhenkinen ja avulias persoona. Urheiluvalokuvaajana hän on huippuammattilainen, jolla on taito ikuistaa valokuviin ne tunteet, joita peli herättää sekä kentällä että katsomossa.”
Moi! Kuka olet ja kuinka kauan olet tehnyt vapaaehtoistyötä Tepsissä?
– Olen Tiina Pirilä. Kun muistelen, niin vuosi oli 1989, kun aloitin tekemään vapaaehtoistyötä Tepsissä. Homma alkoi TPS Jääkiekon puolelta. Silloin elettiin Tepsin ensimmäisen triplamestaruuden ensimmäistä mestaruusvuotta. Siinä alkoi olla ympärillä niin paljon porukkaa liikutettavana, että siihen tarvittiin lisää apukäsiä. Silloin oli vähän erilainen aika, kun ei ollut somea. Esimerkiksi kaikki kannattajareissuille ilmoittautumiset piti tehdä edellisen pelin yhteydessä tai sitten mennä Tepsin toimistolle asioimaan.
– Tämä valokuvaaminen alkoi ensin 1990-luvun lopulla pienimuotoisesti ja sitten isommin 2000-luvun alussa.
Miten päädyit mukaan Tepsin toimintaan?
– Olen syntynyt TPS-perheeseen ja -sukuun, joten kaipa sen voi muotoilla niin, että syntymällä tähän toimintaan päätyi mukaan. Ei minun ole koskaan tarvinnut miettiä, että mikä on se oma seurani.
– Perheen kautta olen kasvanut vahvasti mukaan urheilumaailmaan. Isäni on pelannut jääkiekkoa, äitini puolestaan pesäpalloa. Minulla on vielä vauvakirjan välissä tallessa sellainen muisto, että olen ollut kolme kuukautta vanha ja olemme silloin olleet seuraamassa Suomi–Ruotsi-jääkiekkomaaottelua, muistaakseni Kupittaalla.
– Sellainenkin hauska tarina minulla on kerrottavanani, että sedälläni oli aikanaan kavereidensa kanssa ajatus tuoda pöytätennis yhdeksi Turun Palloseuran lajiksi. Se hanke ei kuitenkaan koskaan ottanut tuulta alleen.
Mitä kaikkea työnkuvaasi Tepsissä kuuluu?
– Nykyään työnkuvaan kuuluu valokuvaushommia, niitä olen tehnyt TPS Jalkapallolle nyt 17 vuotta. Olen aiemmin ollut TPS Jääkiekon puolella mediatiimissä toimittajana ja media officerina. Sekä futis- että jääkiekkopuolella olen ollut järjestämässä erilaisia tapahtumia, kuten TPS-risteilyjä ja kannattajamatkoja.
– Tämä valokuvausjuttu alkoi aikanaan TPS Jääkiekon puolelta. Siellä oli aika paljon ulkomaalaispelaajia ja he tiesivät, että minä kuvaan ihan muuten vaan, niin he kysyivät, että voisinko joskus ottaa peleistä kuvia, jotta heillä olisi kuvia, joita voisi lähettää kotiin. Harrastin silloin kuvaamista, mutta en juurikaan urheiluvalokuvausta. Sanoin pelaajille, että kyllä minä voin ottaa kuvia. Siitä se homma lähti liikkeelle ja rupesi sitten pikkuhiljaa laajenemaan. Alkuaikoina minulla oli filmikamera, niin silloin ei hirveästi viitsinyt räiskiä kuvia. Nykyään peleistä tulee otettua sellaiset 500–800 kuvaa.
– TPS Jalkapallon puolella olin alkuun mukana kannattajana. Yhdessä kannattajaporukan kanssa todettiin, että meistä tarvitaan katsomokuvia, jos haluamme toimintaamme kehittää ja toiminnastamme viestiä. Kuvaushommat jalkapallon puolella lähtivät liikkeelle siten, että kuvasin Kupittaan stadionilla sieltä jäähallin puoleisesta päädystä kannattajien meininkiä katsomossa. Silloin siellä päädyssä ei vielä ollut katsomoa. Valuin siis pikkuhiljaa katsomon puolelta kentän laidalle.
– Tepsillä oli siihen aikaan kuvaaja, joka otti kuvia niistä ns. huippumatseista, kun oli derbypeli tai vastassa HJK. Minä ajattelin, että olisihan se kiva saada pelikuvia muistakin peleistä. Ensin aloin kuvaamaan peliä katsomosta käsin. Sain maalituuletuksista napattua kuvia, joita sitten julkaistiin mm. Tepsin omassa lehtisessä ja Turun Sanomien TPS-liitteessä. Virallisemmin minusta tuli TPS Jalkapallon valokuvaaja niihin aikoihin, kun taloudelliset vaikeudet iskivät raskaasti seuraan. TPS:llä ei enää siinä vaiheessa ollut valokuvaajaa palveluksessaan, ja ajattelin tarjota omalle seuralleni apua sillä saralla.
Minkälaisia kokemuksia vapaaehtoistyö Tepsissä on sinulle antanut ja mikä työssäsi on parasta?
– En voisi ajatellakaan elämääni ilman vapaaehtoistyötä. Jollen tekisi vapaaehtoistyötä urheilun parissa, niin tekisin jotain muita vapaaehtoishommia.
– Parasta tässä ovat ihmiset, ihan ylivoimaisesti – tämä yhteisö. Minulla on sellainen olo, että kun olen tänne urheilukentän laidalle tieni löytänyt, niin olen löytänyt toisen kodin itselleni. Sen kodin muodostavat kaikki ne ihmiset tässä ympärillä, se miten asiat tehdään ja arvot, joilla tätä tehdään – yleensäkin se, miten tässä seurassa ihmiset kohdataan, niin se on jotain, mikä tekee todella kotoisan olon. Täällä on niin paljon samanhenkisiä ihmisiä, ja aina tietää, että jos apua tarvitsee, niin sitä saa. TPS on niin kuin toinen perhe minulle. En keksi, mikä voisi olla parempaan kuin että on seura, jota rakastaa ja joka on tärkeä osa elämää.
– Moni on kysynyt sitä, että millaista on olla mediatehtävissä, kun on kuitenkin lähtöisin seuran kannattajapuolelta. Sellainen kirjoittamaton sääntö on, ettei mediatehtävissä ollessa tuuletella maaleja tai muuta sellaista. Voin sanoa, että on ollut sellaisiakin matseja, joita on jännittänyt jo viikon etukäteen. Sitten kun siinä pelissä TPS tekee ratkaisevan voittomaalin, niin kyllä siinä on ollut ihan täysi työ, että saa pidettyä itsensä rauhallisena ja keskityttyä vain kuvaamiseen.
Mitä TPS sinulle merkitsee?
– TPS on osa minun identiteettiäni, en minä voi edes kuvitella, että Tepsiä ei olisi. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan. TPS:n kannattaminen on luonnollinen osa arkeani, ja seura on lapsuudesta lähtien ollut erottamaton osa omaa minuuttani.
Minkälainen suhde sinulla on jalkapalloon?
– Siihen suhteeseen jännän vivahteen tuo se, että enoni on ollut jalkapalloerotuomari, joten lapsuudessa näkökulma lajiin on tullut vahvasti tuomarin kautta. Kun olimme enoni luona kylässä, niin siellä katsottiin aina Valioliigaa, hän kun oli suuri Valioliigan ystävä. Hän katsoi lähetystä aina tuomarin silmin.
– Isäni halusi aina mennä katsomaan jääkiekkoa ja enoni taas halusi mennä katsomaan jalkapalloa. Useampi laji on aina kulkenut mukanani rinnakkain, mutta aikuisiällä minua on vetänyt jalkapallopuolelle se yhteisö tässä ympärillä – kaikki ”mätsää” niin luontevasti kohdalleen.
– En ole itse pelannut jalkapalloa, mutta tärkeä osa elämääni se on ollut pitkään. Vuonna 1984 ostettiin meidän perheemme mökkitontti, ja pari vuotta myöhemmin oli Meksikon MM-kisat. Meillä oli sellainen pieni matkatelkkari mökillä. Pienessä saunamökissä nukuttiin koko perhe niin, että oltiin päät vastakkain hyvin pienessä tilassa. Minulla oli kuulokkeet, jotka kytkin matkatelkkariin. Olin silloin kova Tanskan ja Hollannin fani, ja kuuntelin niitä matsilähetyksiä siellä mökillä keskellä yötä. Kun pelit tulivat keskellä yötä, niin herätin sitten muut aina maalihuudoillani.
Miksi kannattaa lähteä vapaaehtoiseksi urheiluseuraan?
– Vapaaehtoistyö kannattaa aina, mutta erityisesti urheiluseurassa siitä vapaaehtoistyöstä saa ihan hirveästi irti. Ensinnäkin tässä tapaa sellaisia ihmisiä, joita ei muuten kohtaisi mitenkään. Meidänkin seuramme yhteisö kokoaa tosi laajasti yhteen erilaisista taustoista olevia erilaisia ihmisiä, joilla on yhteinen mielenkiinnonkohde – jalkapallo.
– Vapaaehtoistyö tasapainottaa arkea. Minulla on arjessani läsnä vaativa työ, niin tässä vapaaehtoistyössä pääsee irtautumaan siitä ja saa muuta mietittävää. Vapaaehtoistyö on monella tapaa palkitsevaa työtä. Sanon aina ihmisille, että kun auttaa muita jossain, niin kyllä se yleensä tulee myös itselle takaisin muodossa tai toisessa.
Lämmin kiitos hienosta työstäsi Tepsin hyväksi, Tiina!
