Palloseuran kauden viimeinen ottelu maan pohjoisosiin osiin päättyi mustavalkoiseen juhlaan, sillä Haukiputaalta lähti Turkuun täysi pistepotti 0-4 lukemilla.
Jenni Rannus iski ottelun ensimmäisen maalin, kun käynnissä oli ottelun 27. peliminuutti. Rannus vastasi myös ottelun toisesta osumasta, kun käynnissä oli ottelun ensimmäisen puolikkaan loppuhetket. Vaihdosta kentälle tullut Laura Linnala niittasi reilun tunnin kohdalla kauden kuudennella osumallaan 0-3 lukemat. Aivan varsinaisen peliajan lopussa Amalia Härkönen pääsi iskemään loppulukemat 0-4. Päävalmentaja Akusti Salonen oli ottelun jälkeen tyytyväinen.
– Voin sanoa, että olo on helpottunut. Pisteet ovat tietysti hieno asia jo itsessään, mutta tärkeämpää on se, että voitto tuli hyvän ja tasaisen erityksen jälkeen. Harjoitellut asiat näkyivät hyvin niin joukkueena, kuin yksilötasolla. Ainoa harmillinen asia päivän ottelussa oli Viivi Spetsin loukkaantuminen ensimmäisen puoliajan lopussa.
Jos edellisessä ottelussa hyökkäyksellä oli vaikeaa, niin tässä ottelussa tulosta tuli laajalla rintamalla ja hyvän yhteispelin tuloksena.
– Jos katsotaan ensimmäien puoliajan maaleja, niin molemmissa näkyi kokonaisvaltaisen tekemisen taso. Ensimmäisessä maalissa Nelly (Lehtilä) pääsi Härkösen noston jälkeen hyvään paikkaan, mutta lopulta Rannus iski pallon sisään.Toisessa osumassa Selja (Leiwo) huomasi Netan (Laasio) oikea-aikaisen juoksun selustaan. Laasio puolestaan tarjoili takatolpalla olleelle Rannukselle, joka iski pallon sisään.
Toisella puolikkaalla vaihdot tulivat mukaan peliin ja toivat otteluun niin hyviä asioita, kuin pientä hetkellistä sekavuuttakin.
– Jenni Kauppi teki paluun pelikentille ja näytti hyvin, miksi hän kentälle pääsi. Hän leikkasi hyvin sisään ja tarjoili Linnalalle joka pääsi iskemään pallon maaliverkkoihin. Reilu kymmenen minuuttia ennen loppua tehtiin kolme vaihtoa kerralla. Tiedettiin, että se saattaa muuttaa peliä hetkeksi ja näin kävikin, mutta melko nopeasti saimme pelin takaisin haltuun. Kokonaisuudessaan ehjä peli.
Amalia Härkönen palasi kentille pitkän poissaolon jälkeen syöttäen yhden maalin ja upottaen pallon itsekin maaliverkkoihin. Salonen oli paluusta tyytyväinen, mutta näki myös potentiaalia kehittymiseen.
– Amalia teki tänään todella paljon hyvin suorituksia ja oli hyvin mukana myös kahdessa maalissa iskien itse toisen. Pelaamattomuus kuitenkin näkyi, mutta se asia korjaantuu treeneillä ja pelaamisella!
Päävalmentaja Salosen tavoin myös Härkönen itse myöntää, että vaikka päivän otteista löytyi paljon hyvää, näkyi pitkä pelaamattomuus hänen otteissaan. Edellinen ottelu oli reilut kolme kuukautta sitten pelattu kotiderby ja paluu avaukseen tuntui todella hyvältä.
– Oli todella hienoa, että pääsin taas pelaamaan ja vielä avaukseen! Vaikka edellisestä ottelusta onkin pitkä aika, olen onneksi treeaamaan päässyt. Vaikka palo kentälle oli kova, olimme koko ajan sitä mieltä, että kuntoutuksessa ei saa kiirehtiä, vaan hoidetaan paikat rauhassa kuntoon ennen paluuta. Ottelun alussa huomasi, että edellisestä pelistä oli aikaa, mutta muun joukkueen avustuksella homma lähti kulkemaan ja toinen puoliaika oli jo selkeästi parempaa tekemistä.
Vaikka Härkönen löytää omista otteistaan vielä parannettavaa, on päivän ottelua helppo sanoa onnistuneeksi, sillä oma pää pysyi koskemattomana ja henkilökohtaiseksi saldoksi tuli maali ja syöttö.
– Valmennus neuvoi ottelun alla, että laitoja kannattaa tarkkailla, sillä siellä on tilaa. Sieltä tehtiinkin hyviä liikkeitä ja huomasin, että Jenni olisi vapaana. Nostin pallon hänelle ja Jenni pisti verkot tötterölle.
Omasta maalista kysyttäessä Härkönen helähtää pieneen nauruun.
– Päätin, että Laura ei saa ottaa kunniaa ottelun viimeisestä maalista, vaan nappaan sen itselleni! Hah, no ei oikeasti. Yasmin antoi hyvän kulman ja pallo sattui kimpoilemaan omaan jalkaan. Itselle ei jäänyt mitään muuta tehtävää, kuin tyrkätä pallo maaliverkkoihin.
Vaikka Härkönen pääseekin voiton myötä muun joukkueen kanssa kotimatkalle rennolla ja hyvällä fiiliksellä, ovat katseet silti jo tulevassa.
– Nyt tietysti juhlitaan voittoa, mutta kyllä katseet ovat jo vähän tulevassa pelissä. Toki yritän muistuttaa itseäni armollisuudesta ja siitä, että oman tekemisen ei tarvi heti olla parasta mahdollista, vaan kehitän itseäni jokaisessa pelissä ja jokaisessa tilanteessa. Jokainen minuutti kentällä vie kohti parempaa ja seuraava mahdollisuus on viikon päästä!
