Inkeri Niemi

Minkä ikäisenä ja missä aloitit jalkapallon?

– Futiksen aloitin 10-vuotiaana Turun Nappulaliigassa.

Miten päädyit jalkapallon pariin?

– Kaikennäköistä on tullut pienempänä harrastettua, mutta futiksen pariin kun kerran vietiin, niin sieltä ei ole enää pois päässyt. Samantien löysin itseni myös tolppien välistä, eli joku siinä pallojen torjumisessa kiehtoi heti ja kiehtoo edelleen. Isäni ja hänen isänsä on ovat myös olleet maalivahteja, eli kai tässä jotain sukuvikaakin on.

Millaisesta perheestä tulet?

– Tulen viisihenkisestä perheestä. Vanhempien lisäksi minulla on isoveli ja pikkusisko. Ollaan tosi läheinen perhe ja vietetään paljon aikaa yhdessä, vaikka jokainen meistä lapsista asuukin jo omassa kodissaan ja olemme hyvin erilaisissa elämänvaiheissa.

Kuka tai ketkä ovat olleet parhaiten tukenasi?

– Perhe ja ystävät ovat aina olleet tukenani. En kuitenkaan olisi tässä tilanteessa ilman tiettyjä valmentajia ja fyssareita, jotka ovat tukeneet minua urallani niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Mitkä ovat vahvuutesi kentällä?

– Kentällä vahvuuksiani ovat rauhallisuus, lähitorjunnat ja jalalla pelaaminen. Kokoni antaa minulle myös hyvän edun kekistyspallojen hoitamiseen.

Mitkä ovat vahvuutesi kentän ulkopuolella?

– Kentän ulkopuolella olen rauhallinen ja ihmisläheinen tyyppi. Käsittelen elämän ilot ja surut huumorilla ja koenkin sen olevan yksi suuri vahvuuteni.

Mitkä ovat heikkouksiasi?

– Heikkouteni on se, että en osaa olla tekemättä mitään. Olen aina tekemässä jotain tai ainakin suunnittelemassa jotain, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.

Mitkä ovat olleet suurimpia vastoinkäymisiä urallasi?

– Urani suurimmat vastoinkäymiset osuvat vuosien 2017 ja 2019 välille. Näiden kahden vuoden aikana kuntouduin suuresta takareisi leikkauksesta, polvivammasta ja nilkkaleikkauksesta. Jokaisen vamman välissä ehdin käydä viikkojen verran kentällä, kunnes seuraava loukkaantuminen iski taas päin kasvoja. Ura on tuonut mukanaan muitakin loukkaantumisia, mutta nuo kolme loukkia toisensa perään koettelivat niin urheilijaminää, kuin kentänulkopuolista minääni isosti.

Mikä on futiksen vastapaino elämässäsi?

– Futiksen lisäksi opiskelen ja teen töitä. Tämän kevään olen luokanopettajan sijaisena 5–6-luokalla ja samalla opiskelen neljättä vuotta erityispedagogiikkaa Turun yliopistossa. Parasta vastapainoa futikselle on töissä vietetty aika lasten parissa.

Mitä sinä tuot joukkueeseen?

– Tuon joukkueeseen kokemusta sekä rentoa ja huumorintajuista ilmapiiriä. Tykkään, että treeneissä vedetään määrätietoisesti ja täysillä, mutta osataan myös pitää hauskaa ja nauraa.

Onko sinulla pelipäivän rutiineja tai taikauskoja?

– Ennen taisi olla enemmänkin jotain rutiineja, mutta enää ei juurikaan. Pelipäivinä tykkään syödä tosi kevyesti. Aamupala ja joku salaatti. Tuntuu, että peli sujuu silloin paremmin, kun ei ole ihan täynnä.

Mikä on tähänastisen urasi mieleenpainuvin futismuisto?

– Tähän mennessä mieleenpainuvimmat hetket urallani ovat olleet vuoden 2016 SM-hopea sekä viime kauden päätteeksi nousu takaisin Kansalliseen Liigaan.

Miten rentoudut parhaiten arjen keskellä?

– Hektisessä arjessa rentoutuminen ei kuulu vahvuuksiini, mutta yritän rentoutua viettämällä aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tykkään iltaisin käydä myös kävelemässä. Pimeät illat ja hyvä musiikki saavat aivot hetkeksi off-tilaan.

Saat soittaa kopissa yhden biisin ennen peliä. Minkä valitset? Miksi?

– Tykkään tulla alkulämpästä koppiin hieman ennen kenttäpelaajia ja ottaa siinä yhden biisin verran aikaa itselleni. Tällä kaudella biisiksi on valikoitunut Käärijän Cha Cha Cha. Sitä jammaillessa saa hyvän draivin päälle.