Jere Koposen lapsuuden tärkeimpiä idoleja olivat turkulaisjoukkueiden veräjänvartijat, TPS:ssä torjunut Jani Tuomala ja FC Interiä edustanut Magnus Bahne. Molempien kanssa hän on työskennellyt aikuisurallaan, sillä Tuomala toimii nykyisin TPS:n joukkueenjohtajana ja Bahnen kanssa Koponen pelasi samaan aikaan Interin edustusjoukkueessa 2010-luvun alkupuolella.
Jalkapallo on ollut lapsuudesta saakka iso osa ”Kopon” elämää. Takapihalla pelattiin pihapelejä jo nuorena, ja ennen kouluun menoa Koponen liittyi Pääskyvuoren Nappuloiden joukkueeseen. Hän pelasi sekä hyökkääjänä että maalivahtina, ja usein pelipaikka vaihtui ottelun puolivälissä. Liikunnallinen Jere harrasti myös jääkiekkoa TuTossa aina 13-vuotiaaksi asti, kunnes harjoituksia alkoi olla niin paljon, että piti keskittyä jompaankumpaan lajiin. Lopulta lajiksi valikoitui jalkapallo ja pelipaikaksi maalivahti.
– Maalivahdin paikalle minut veti pelirohkeus. Uskalsin jo silloin nuorena syöksyä rohkeasti palloon ja muiden jalkoihin. Maalivahtina piti uskaltaa lyödä kroppaa likoon, eivätkä kaikki siitä tykänneet, Jere Koponen kertoo.
Koposen juniorivuosien seurahistoriaan kuuluu Pääskyvuoren Nappuloiden lisäksi Turun Nappulapallo ja Turun Pallo-Veikot, josta matka jatkui vuodeksi FC Interin juonioreihin. Kun ikää tuli lisää, maalivahtivalmennus alkoi näytellä merkittävää roolia seurasiirroissa. Koponen siirtyikin TPS:n juonioreihin Sami Kolehmaisen maalivahtivalmennuksen perässä. Kun Kolehmainen parin vuoden päästä jäi pois tehtävästään, eikä hänen työlleen löytynyt suoraan jatkajaa, palasi Koponen Interiin.
Oppia Aksalulta, Bahnelta ja Moisanderilta
Vuosi 2011 oli A-juniori-ikäiselle Koposelle uran kiireisin. Nuorukainen pelasi yhtä lukuun ottamatta kaikki Interin A-nuorten pelit. Samaan aikaan vastuuta kertyi myös miesten Kakkosen tasolla TuTon maalilla.
– Viikon sisään saattoi olla neljä peliä. Muistan kerran soittaneeni maalivahtivalmentaja Jani Meriläiselle pelin jälkeen. Sanoin, että tuntuu siltä, että takki on vähän tyhjä. Pyysin seuraavaa päivää treeneistä vapaaksi, jotta saisin vähän selvitettyä päätä.
Vuosi oli kaksijakoinen, sillä Interin A-nuorten kanssa Koponen voitti Suomen mestaruuden, kun taas TuTo tippui sarjaporrasta alemmas miesten Kolmoseen. Vastuu ja iso pelimäärä kuitenkin kehittivät lahjakasta, poikamaajoukkueissakin urallaan pelannutta maalivahtia.
– Ei tarvinnut jäädä märehtimään, että mitäs äskeisessä pelissä tapahtuikaan. Se piti käsitellä nopeasti ja sitten olikin jo seuraava peli parin päivän päästä. Siinä oppi käsittelemään peleissä tapahtuvia asioita, Koponen miettii.
Ensimmäisen Veikkausliiga-pelinsä Koponen sai kokea vuonna 2013. Lapsuudenidoli Magnus Bahne oli kuitenkin sillä tasolla, ettei Koposen harteille uskottu Interissä suurta vastuuta. Jukka Lehtovaaran siirto TPS:stä Interiin kaudeksi 2015 tarkoitti sitä, että Koposen tiellä olisi ollut kaksi tasonsa jo todistanutta huippuveskaria. Hän halusi lähteä katselemaan pelipaikkaa muualta. Tie vei Seinäjoelle. Sieltä Koposen matkaan tarttui uran hienoimmat muistot.
– Kaudella 2015 voitimme Suomen mestaruuden ja 2016 Suomen Cupin sekä Veikkausliigasta pronssia. Mihkel Aksalu oli SJK:n selkeä ykkösvahti ja olin itse kakkosena, mutta pääsin kuitenkin pelaamaan joitakin pelejä.
Vastuuta tuli varsinkin Suomen Cupissa, mutta kauden 2016 cup-finaalissa mestaruuden SJK:lle torjui kuitenkin Aksalu.
– Se ei harmittanut niin paljon, kun voitimme finaalin, mutta oli se iso kolaus, kun odotin, että voisin päästä pelaamaan finaalissa. Sama toistui Interin kanssa vuonna 2018. Silloin Henrik Moisander pelasi cupissa ensimmäiset pelit, mutta sairastui ja minä pääsin pelaamaan cupin pudotuspelivaiheen otteluita. Moisander kuitenkin torjui cup-finaalissa. Voitto tuli toki siitäkin pelistä, Koponen muistelee.
Molemmilla kerroilla Koponen oli penkillä mukana kaatamassa HJK:ta cup-finaalissa. Hänen haaveenaan onkin vielä jonain päivänä päästä itse pelaamaan finaalissa ja voittaa. Penkillä voitetuista cup-finaaleista on jäänyt tervettä nälkää.
– En ole sellainen luonne, että tyytyisin kakkosvahdin rooliin automaattisesti. Olen aina koettanut oppia kulloinkin edessäni olleelta ykkösvahdilta, että mitä asioita hän tekee oikein kentällä ja miten hän on päässyt siihen asemaan, eli mitä hän tekee treeneissä.
Aksalussa Koposeen teki vaikutuksen virolaisvahdin kehonkieli, joka loi varmuutta koko omaan joukkueeseen ja muodosti uhan vastustajalle. Aksalun kehonkieli kertoi Koposen mukaan heti ensiminuuteista alkaen sen, että kaikki on hänen hallinnassaan.
– Jos Aksalulle sattui virhe, niin hän jatkoi samalla tavalla, eikä lyhistynyt. Sattunut virhe ei vaikuttanut hänen loppupelin olemukseensa. Hänen kehonkielensä ja johtajaominaisuutensa saivat minut miettimään asioita, Koponen sanoo.
Juniorina Koponen haki johtajuutta huutamalla mahdollisimman paljon ärräpäitä, jotta hänet otettaisiin tosissaan. Silloin valmennus painotti, että maalivahdin pitää olla johtaja. Kukaan ei kuitenkaan opettanut, miten joukkuetta tai puolustusta johdetaan. Nykyisin hänen johtamistyylinsä on muuttunut auktoriteetilla johtamiseksi.
– Pari vuotta meni junnuissa niin, että olin aikamoinen rääväsuu. Ajattelin silloin, että äänessä oleminen on johtajuutta. Sittemmin se on muuttunut. Olen kentän ulkopuolella tosi rauhallinen kaveri. Kentälläkin olen vähän rauhoittunut.
Inter-vuosien virkaveljet Bahne ja Moisander olivat Koposen mukaan molemmat Veikkausliigan parhaita avaamaan peliä jalalla.
– Koetin treeneissä ja peleissä katsoa, että mihin suuntaan he ottavat ensimmäisen kosketuksen ja millä tavalla he luovat tilaa avaamiselle.
Liettualainen sirkus
Kaudella 2018 pelimäärä jakautui Inter-maalivahtien Koposen ja Moisanderin välillä melkein tasan. Moisanderin loukkaantuminen avasi näytönpaikan Koposelle. Pelit sujuivatkin hyvin ja tilille tuli myös nollapelejä. Kun Moisander toipui pelikuntoon, Koponen mietti, miten käy hänen peliajalleen. Valmentaja John Allen oli sitä mieltä, että ei ollut syytä vaihtaa maalivahtia, kun Koposen pelit olivat menneet niin hyvin.
– Muistan sen tunteen, kun sain valmentajalta sellaisen luottamuksen osoituksen. Se oli iso buusti. Ylipäätään koko urani ajan on tuntunut siltä, että pelaajat luottavat minuun, kun olen maalissa. Valmentajilta on välillä tullut ristiriitaista informaatiota, että mitä he miettivät, jos pelaan pelejä pitkänkin tauon jälkeen, Koponen kertoo.
Loppukaudesta 2018 tilanne kääntyi kuitenkin niin päin, että Koponen oli viimeisissä peleissä penkillä. Kausi oli kuitenkin Koposelle hieno. Hän oli mukana Veikkausliigan elokuun kuukauden joukkueessa ja Inter-fanit äänestivät hänet joukkueen vuoden pelaajaksi. Koponen ja Inter eivät kuitenkaan missään vaiheessa neuvotelleet jatkosopimuksen tekemisestä kaudelle 2019.
– Ajattelin silloin, että olen siinä iässä, että jos on mahdollisuus päästä ulkomaille, niin haluan lähteä. Tavoitteenani oli jo ennen kauden 2018 alkua, että kauden päätteeksi pääsisin ulkomaiseen pääsarjaan pelaamaan.
Kausi 2018 loppui lokakuun lopussa. Seuraavat kuukaudet olivat Koposelle kärsivällisyyttä koettelevaa aikaa. Hän piti monta kuukautta puhelinta käden ulottuvilla odottaen, koska se soisi. Samaan aikaan Koponen treenasi Interin Kolmosessa pelaavan kakkosjoukkueen kanssa pari kertaa viikossa ja piti omatoimisesti fyysistä kuntoa yllä kuntosaliharjoittelulla.
– Tilanne alkoi olla jo hiukan turhauttava ja mietin, että mitäs ihmettä tässä nyt oikein tapahtuu, kun taustalla oli urani paras kausi ja sitten sopimusrintamalla oli näin hiljaista.
Lopulta Koposelle avautui mahdollisuus lähteä Liettuaan. Hän teki maaliskuun 2019 lopussa sopimuksen Liettuan pääsarjassa pelaavan FK Palangan kanssa. Palanga on Liettuan länsirannikolla sijaitseva reilun 17 000 asukkaan kaupunki. Koposen mukaan kaupunki oli hieno ja paljon modernimpi kuin mitä hän oli olettanut. Olosuhteet eivät kuitenkaan seuran puolelta vastanneet Koposen odotuksia.
– Organisaation johtaminen oli täyttä sirkusta. Kaikkien kentän ulkopuolisten asioiden, kuten asunnon ja palkanmaksun hoitaminen tökki. Niiden asioiden hoitumista pitää Suomessa itsestäänselvyytenä. Liettuassa niiden asioiden kanssa sai jatkuvasti vääntää.
Koponen laskee asuneensa muutaman Liettuassa vietetyn kuukauden aikana viidessä eri asunnossa. Kentän ulkopuolella oli paljon haasteita, mutta niistä huolimatta Koponen pystyi pelaamaan omalla hyvällä tasollaan.
– Reissussa opettavaista oli se, etteivät kentän ulkopuoliset asiat vaikuttaneet siihen, mitä tein kentällä. Ne eivät päässeet pään sisälle niin, että ne olisivat häirinneet pelisuoritustani. Jos niiden kentän ulkopuolisten asioiden kanssa pärjäsi Liettuassa ja pystyin ne käsittelemään, niin silloin pystyn samaan missä tahansa, Koponen toteaa.
Liettuassa ongelmat alkoivat vähitellen kasautua. Koponen kävi keskustelemassa niistä Palangan seurajohdon kanssa, mutta ongelmiin ei ollut tulossa parannusta. Koponen
sanoo, ettei ollut tyytyväinen siihen, miten joukkuetta johdettiin. Vaikka hän pelasi kuinka hyvin, niin seuraavassa pelissä saattoi penkki kutsua ja sitä seuraavassa pelissä hän olikin taas tolppien välissä. Peluutuksessa ei ollut logiikkaa.
– Tulimme seurajohdon kanssa siihen tulokseen, että on ehkä parempi, että jatkan matkaani eteenpäin. Sopimuksen purun aikaan minulla ei vielä ollut tietoa seuraavasta pelipaikasta. Lähdin kuitenkin leuka pystyssä, sillä olin mielestäni hoitanut oman hommani niin hyvin kuin pystyin.
TPS:n kahvimuki ja huivi Interissä pelanneelle isälle
Turkulainen maalivahti päätti palata kotikaupunkiinsa. Koposen agentti oli yhteydessä TPS:n päävalmentaja Tommi Pikkaraiseen. Koposen leirissä oli tiedossa, että Tepsi ei varsinaisesti hakenut maalivahtia siinä kohtaa kautta, sillä seuralla oli riveissään Miikka Mujunen ja Anton Lepola.
– Seuran puolelta tuli viestiä, ettei heillä ole maalivahdille akuuttia tarvetta. Samaan hengenvetoon sanottiin, että jos kuitenkin pystyisin tuomaan joukkueeseen jotain lisää, niin totta kai he ovat kiinnostuneita, Koponen taustoittaa TPS-sopimuksen syntymistä.
Koponen päätti tarttua tarjoukseen ja osoittaa olevansa peliajan arvoinen. Ensimmäisessä pelissään TPS:n edustusjoukkueessa hän piti maalinsa puhtaana kotiottelussa AC Kajaania vastaan. Koponen saavutti vähitellen valmennuksen ja joukkuekaverien luottamuksen varmoilla otteillaan ja niinpä hän pääsi pelaamaan molemmat Veikkausliigan nousukarsinnan ottelut KPV:tä vastaan. Koponen piti nollan molemmissa otteluissa, ja TPS nousi takaisin pääsarjaan Mika Ääritalon, Oskari Jakosen ja Solomon Duahin onnistuttua maalinteossa toisessa osaottelussa Seinäjoella.
– Karsintapelit olivat euforinen kokemus, kun sain itse olla kentän puolella varmistamassa nousua. Ne matsit osoittivat yhteisöllisyyden tämän seuran ympärillä. Jos SJK:ssa voitettu Suomen mestaruus on itselleni se hienoin muisto uran varrelta, niin TPS:n kanssa koettu nousukarsinta on pelillisesti isoin asia, Koponen sanoo.
– Karsinnat olivat toki tiukka paikka maalivahdille, sillä mahdollinen virhe olisi näkynyt heti tulostaululla. Itselleni paine kuitenkin antoi lisävoimaa. Tuntui siltä, että olen jo useamman vuoden ollut valmis pelaamaan isoja ja kovia pelejä, mutta olen ollut jumissa penkillä, Koponen jatkaa.
Vaikka Koponen ylistääkin seuran ympärillä vallitsevaa yhteishenkeä, ei entisen Inter-vahdin siirto mustavalkoiseen turkulaisjoukkueeseen saanut sosiaalisessa mediassa täysin varauksetonta tukea. Koposta luonnehdittiin muun muassa ”melko turhan oloiseksi hankinnaksi” ja ”maitojunahinuriksi”.
– Kyllä niitä somekirjoituksia tuli silloin elokuussa vastaan, mutta osasin odottaa sellaisia reaktioita. Oli kuitenkin hienoa kauden päätteeksi halailla yhdessä kannattajien kanssa ja juhlia ja tanssia nousun kunniaksi. Ei silloin enää ketään kiinnostanut, missä olen pelannut joskus aiemmin.
Jere Koposen Jari-isä pelasi aikanaan FC Interissä seuran alkuaikoina vuonna 1992, tosin laiturina pelanneen isän tilille tuolloin tulleet pelit eivät olleet pääsarjatason otteluja. Jere oli Interin historian ensimmäinen edustusjoukkueessa pelannut toisen polven interiläinen. Tehtyään sopimuksen TPS:n kanssa elokuussa 2019 Jere toimitti isälleen Tepsin kaulahuivin ja kahvimukin, jottei jäisi epäselväksi, mitä väriä kotona kannatetaan.
Erinomaisesti sujuneen loppukauden myötä Jere Koposelle oli helppo päätös jatkaa TPS:ssä kaudella 2020. Alkuvuodesta Koponen pääsi ensimmäistä kertaa TPS:n maalilla kohtaamaan FC Interin Suomen Cupin ottelussa.
– Oli hieno hetki siinä ottelun viimeisellä vartilla, kun kapteeni Sami Rähmönen meni vaihtoon ja nauha tuotiin minun käteeni. Se kuvasti joukkueen vankkaa luottoa minuun. Kun vielä pelasimme Interiä vastaan, oli se tavallaan osoitus, että olen yksi Tepsin jätkistä, Koponen sanoo.
Jere Koponen sanoo kauden 2020 olevan hänelle lopullisen läpimurron paikka. Nyt on paikka lunastaa ensimmäistä kertaa pääsarjatason joukkueen ykkösmaalivahdin paikka itselleen.
– Ei ole päivänselvää, että pelaan kaikki pelit, mutta siihen valmistaudun itse koko ajan. Olen kiinnittänyt pieniin yksityiskohtiin paljon huomiota omassa pelaamisessani ja treenaamisessani. Olen pystynyt tarttumaan omiin suorituksiini treeneissä ja olemme yhdessä maalivahtivalmentaja Mikko Känkäsen kanssa koettaneet saada oman pelitapani mahdollisimman hyvin toimivaksi joukkueen pelitavan kanssa ja se onkin onnistunut aika hyvin.
– Talven cup-peleissä – ensimmäistä Klubi-peliä lukuun ottamatta – menimme hyvään suuntaan, varsinkin puolustuspelillisesti. Joukkueemme on nälkäinen ja yllätysvalmis. Olimme hyvällä tiellä kauteen valmistautumisessa, mutta koronavirus muutti arjen. Se löi stopin yhteisen pelin kehittämiselle.
Tulevaisuus urheilumarkkinoinnin parissa?
Jere Koposen mukaan jalkapallo on antanut hänelle tunteita, elämyksiä, saavutuksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Laidasta laitaan kaikenlaisia kokemuksia, joita ei välttämättä normaaleissa päivätöissä saisi.
Koponen sai keväällä tradenomin paperit ammattikorkeakoulusta. Opinnoissaan hän erikoistui markkinointiin. Hän kertoo seuraavansa monien seurojen markkinointia sillä silmällä, että mitä erilaista keksitään ja mitä asioita hyödynnetään markkinoinnissa.
Vaikka peliuraa onkin vielä paljon jäljellä, ei urheilija välttämättä voi itse sanella sitä, milloin ura loppuu.
– Nyt ajattelin tämän vuoden keskittyä täysin futikseen ja miettiä samalla, että opiskelenko myöhemmin jotain lisää. Täytän pian 28 vuotta, joten täytyy jo suunnitella urankin jälkeistä elämää. Maalivahtina toki voi pelata pitkään ja omana tavoitteenani onkin pelata niin pitkään kuin kroppa kestää.
Lopuksi Koponen haluaa lähettää terveiset TPS:n kannattajille.
– Jaksamisia kaikille tänä pandemia-aikana. On ollut hienoa seurata sosiaalisessa mediassa, miten kannattajat ovat tukeneet seuraa tällaisena vaikeana aikana. Kukaan ei pidä tukea itsestään selvänä asiana. On todella arvostettava asia, että meillä on tuollainen kannattajajoukko takanamme.
Teksti: Aleksi Ristimäki
Kuvat: Tiina Pirilä, Jere Koposen kotialbumi
