TPS-tarinat: Daniel Rantanen – futisperheen poika

08.05.2022 14:00

TPS-tarinat-juttusarjassa tutustutaan mielenkiintoisiin tarinoihin Turun Palloseuran ympärillä. Tänään huikean futistarinansa kertoo Tepsin keskikentän maestro Daniel Rantanen.

Eletään kesää 1998. Helsinkiläisessä omakotitalossa Rami ja Anne-Maria miettivät toista etunimeä parin kuukauden ikäiselle pojalleen. Rami ja Anne-Maria ovat molemmat sydämeltään futisihmisiä, joten televisiosta katsellaan luonnollisesti Ranskassa pelattavia kuningaslajin MM-kisoja. Rami-isä kiinnittää huomionsa Italian maajoukkueen hyökkääjään Alessandro Del Pieroon ja kysyy: ”Miten olisi Alessandro?” Äiti ihastuu nimeen heti ensikuulemalta. Poika saa nimekseen Daniel Alessandro Rantanen.

– Tykkään Alessandro-nimestä. Se on vähän erikoisempi nimi, taiteilijanimi. Sopii futisperheen pojan tarinaan aika hienosti, Turun Palloseuran keskikenttäpelaaja Daniel Rantanen sanoo.

Futisperheen poika Daniel todellakin on. Sen lisäksi hän on varsinainen pelikenttien taiteilija, jonka oikean jalan potkut ovat kuin taidemaalarin siveltimenvetoja kankaalla. Niin puhtaita ja kauniita.

Daniel Rantanen on kolmannen polven jalkapalloilija. Hänen isänsä Rami Rantanen on nelinkertainen jalkapallon Suomen mestari, kolminkertainen Suomen Cupin voittaja ja entinen A-maajoukkuepelaaja, joka teki pitkän uran Suomen kentillä ja pelasi kolmen kauden ajan myös Ruotsissa. Uransa jälkeen Rami on toiminut valmennustehtävissä.

Äiti Anne-Maria Weckström-Rantanen on hänkin jalkapallovalmentaja ja entinen SM-tason futaaja. Jalkapallo saattoi aikanaan Danielin vanhemmat yhteen, sillä Rami ja Anne-Maria tapasivat toisensa ensimmäisen kerran teini-ikäisinä Helsinki Cupin diskossa ja ovat pitäneet yhtä siitä lähtien.

Vanhempien kertoman mukaan Daniel potki palloa jo ennen kuin oppi kunnolla kävelemään. Jalkapallo oli pienestä pitäen helsinkiläispojan lempileikki.

Jalkapallon harrastamisen Daniel aloitti kolmevuotiaana. Samaan aikaan liikunnallinen lapsi aloitti myös yleisurheilun. Yleisurheilussa Rantasen leipälajeja olivat pidemmät juoksumatkat, mutta suomalaiseen tapaan hän kokeili myös keihäänheittoa. Jalkapallo oli aina ykköslaji, mutta yleisurheilu opetti monipuolisia liikunnallisia taitoja. Futiksen pariin nuori poika kasvoi eri tavalla kiinni, kun sai nähdä oman isänsä tositoimissa pelikentillä Atlantiksen ja Allianssin Veikkausliiga-joukkueiden kapteenina.

– Varhaisin jalkapallomuistoni on, kun olin katsomassa isäni harjoituksia hänen pelatessaan Atlantiksessa. Potkin siinä kentän laidalla vitoskoon palloa, vaikka olin itse kutakuinkin vitoskoon pallon kokoinen. Ei se pallo vielä silloin paljoa liikkunut, Daniel Rantanen nauraa.

Nykyisin 23-vuotias ”Dani” liikuttelee palloa erittäin näppärästi. Ykkösen paras potkutekniikka on vaatinut valtavasti harjoittelua.

– Tuntimäärän ja toistojen kautta se taito on tullut. Mitään muuta en ole harjoitellut yhtä paljon kuin potkuja.

Isä Rami ”Räde” Rantanen viritti aikanaan perheen kotitalon takapihalle maaliverkon puiden väliin ja meni itse maaliin, jotta poika sai harjoitella laukomista.

– Palloa potkittiin pienenä isän kanssa joka päivä. Vähän kun siitä kasvoin, niin alettiin pelaamaan jalkapalloa yhdessä kaverien kanssa. Lisäksi oli tietysti joukkueen futistreenit. Menin potkimaan omatoimisesti ennen joukkueharjoituksia ja jäin myös potkimaan harjoitusten jälkeen, Daniel kertoo.

David Beckhamin irokeesi ja Cristiano Ronaldon potku

Telkkarista Rantasten perheessä katsottiin suvun perinteen mukaan Manchester Unitedin pelejä. ManUssa pelasi vuosituhannen alkupuolella kaksi jumalaista jalkapallovirtuoosia, David Beckham ja Cristiano Ronaldo. Daniel halusi olla kuin ManU-idolinsa. Alkuun se tarkoitti sitä, että pojalle leikattiin samanlainen irokeesikampaus, jollainen Beckhamilla oli.


Daniel Rantanen ja Beckham-tukka.

Myöhemmin, kun Daniel alkoi ymmärtää jalkapallosta lajina enemmän, hän halusi pelaajana ottaa oppia Cristiano Ronaldolta. Hän halusi oppia potkaisemaan kuin Ronaldo.

– Ronaldolla on sellainen dead ball knuckle -potkutyyli. Sitä olen pienestä pitäen yrittänyt matkia. Katsoimme isän kanssa Youtubesta videoita Ronaldon maaleista, pysäyttelimme kuvaa ja katsoimme jalan liikkeitä. Minun rintapotkussani on nykyään samaa tyyliä kuin Ronaldolla, potku hakee sellaista aika pahaa leijaa.

Youtubessa nähtyä potkutekniikkaa lähdettiin yhdessä isän kanssa opettelemaan omalla takapihalla. Isä Rami jos kuka tiesi, miten potkutekniikka treenataan timanttiseen kuntoon. Rami Rantanen opittiin peliuransa aikana tuntemaan hänen maanmainiosta rintapotkutekniikastaan. Oiva näyte tästä saatiin vuonna 1996 Ruotsin pääsarjassa, kun Trelleborgin riveissä pelannut Rami otti pomppivan pallon rinnallaan haltuunsa ja tykitti vasemmalla jalallaan täydellisen kaukolaukauksen aivan vastustajajoukkue Hammarbyn maalin yläkulmaan. Ruotsalaiset jalkapallofanit valitsivat Ramin maalin myöhemmin vuoden maaliksi Ruotsissa.

Isä on aina ollut tärkeä roolimalli ja esikuva Daniel Rantaselle. Se näkyy siinä, että Daniel on monilta osin samanlainen pelaaja kuin isänsä. Isänsä tavoin Daniel on keskikenttäpelaaja. Kentällä hän on johtajatyyppi, kuten isänsäkin. Molemmat ovat toimineet joukkueensa kapteeneina. Molemmilla on hyvä laukaus, tosin potkaiseva jalka ja potkutekniikka ovat erilaiset.

– Isä veti uransa aikana paljon kierteisiä vapareita. Hänellä on vieläkin minua parempi kierrepotku. Minulla taas on modernimpi, Ronaldolta matkittu potkutyyli.

Rami Rantanen saavutti paljon menestystä omalla peliurallaan. Daniel näkee isänsä uran viitoittavan hänelle tulevaisuudensuuntaa, mutta mitään pakonomaista tarvetta hänellä ei ole pistää isän saavutuksista paremmaksi tai ylipäätään verrata itseään isäänsä.

– Tietenkin olisi mahtavaa voittaa jonain päivänä jalkapallon Suomen mestaruus ja päästä pelaamaan ulkomaille, esimerkiksi Ruotsiin, missä isä on pelannut, Daniel sanoo.

Danielin mukaan ilmapiiri Rantasten perheessä on aina ollut positiivinen ja kannustava. Perhe on liikkunut ja urheillut monipuolisesti läpi Danielin elämän. Isän tavoin myös äiti on elänyt poikansa jalkapalloharrastuksessa vahvasti mukana.

– Lapsena äiti oli aina katsomassa kaikkia pelejäni. Äiti oli videokuvaamassa peliä, jossa tein ensimmäisen maalini. Hän innostui tuulettamaan niin kovin, että maaliverkon heilahduksen jälkeen kamera kuvasi vain taivasta.

– Olemme äidin kanssa käyneet monesti yhdessä lenkillä. Ja on äidin kanssa joskus pidetty yhdessä herkkulakkoakin. Äiti on entisenä futaajana koettanut näyttää, mitä urheileminen vaatii.

Daniel ja Amanda – kaksoselämää

Danielin kanssa yhteistä matkaa on läpi elämän kulkenut kaksossisko Amanda Rantanen, Suomen jalkapallomaajoukkueen hyökkääjä. Amanda aloitti samoihin aikoihin Danielin kanssa yleisurheiluharrastuksen ja pitkään yleisurheilu olikin hänelle ykkösjuttu.

– Amanda kiinnostui jalkapalloharrastuksesta, kun oli katsomassa minun pelejäni HJK:n junioreissa. Amanda rupesi aina syöttelemään ja potkimaan palloa kentän laidalla. Hän halusi sitten lähteä itse kokeilemaan lajia ja hän olikin aika hyvä heti alusta asti, Daniel kertoo.

Danielin varhaisimmissa futismuistoissa hän treenaa kahdestaan isänsä kanssa. Jossain vaiheessa Amanda liittyi treeniryhmään mukaan. Daniel yritti aina opettaa siskolleen poikien pelin tempoa ja tilannekovuutta – jos Amanda pysyisi siinä mukana, hän tulisi pärjäämään hyvin. Ja niin hän on sittemmin pärjännytkin.

Joulukuun ensimmäinen päivä vuonna 2020. Jalkapallon EM-karsintojen ottelu Skotlanti–Suomi on edennyt lisäajalle tilanteessa 0–0. Maajoukkueikoni, kaikkien aikojen maalipyssy Linda Sällström otetaan vaihtoon. Sällström antaa tsemppiläpsyt kentälle tulevalle maajoukkuedebytantti Amanda Rantaselle. Amanda ehtii olla kentällä alle minuutin, kun hän karkaa yksin läpiajoon puolesta kentästä. Skotlannin maalivahti liukastelee, mutta lähtee tulemaan vastaan maaliltaan. Amanda laukoo päin skottiveskaria, jonka torjunnasta pallo kimpoaa Amandan nenän kautta maaliin. Suomi voittaa 1–0 ja Amanda tekee maajoukkuedebyytissään voittomaalin, joka jää ikuisiksi ajoiksi suomalaisen urheilukansan muistiin. Maali valittiin vuoden 2020 maajoukkuemaaliksi Suomessa.

– Olin silloin yksin Amandan kotona, kun hän teki sen maalin. Näin, että hän pääsee lisäajalla kentälle ja innostuin siitä kovasti. Yhtäkkiä hän olikin läpiajossa ja teki ensimmäisen maajoukkuemaalinsa. Kyllä siinä veli herkistyi – ja kyllä se naurattikin, kun Amanda nenällään sen maalin teki, Daniel Rantanen muistelee.

Danielin mukaan he ovat Amanda kanssa hyvin läheisiä. Kaksosten yhteys on syvempi kuin sisaruksilla normaalisti.

– On ollut kivaa, että itsellä on ollut kaksonen läpi elämän. Kaikki synttärijuhlat ja muut isot asiat on aina juhlittu ja koettu yhdessä, mikä on varmasti entisestään lähentänyt meitä.

Vastassa Manchester Unitedin juniorit

Daniel Rantanen muistelee juniorivuosiaan lämmöllä. Erityisesti mieleen ovat jääneet Helsinki Cup -turnaukset. Turnaus keräsi jalkapallosuvun yhteen. Danielin molemmat isoisät ovat pelanneet jalkapalloa, niin myös hänen omat vanhempansa. Äiti Anne-Maria Weckström-Rantasen sisko Nina Weckström, Danielin täti, on entinen maajoukkuejalkapalloilija. Danielin eno John Weckström taas on jäänyt jalkapalloväen mieliin FC Hongan keskikentän taikurina.

– Helsinki Cupissa sytyin aina pelaamaan ihan eri tasolla. Halusin näyttää perheelle ja suvulle, että olen hyvä pelaaja, Daniel kertoo.

Juniorivuosiin mahtuu yksi kausi, jolloin Daniel ei yhtäkkiä enää löytänyt hauskuutta jalkapalloharrastuksestaan. Yleensä Daniel oli ollut aina avauksen pelaaja HJK:n junioreissa, monesti kapteenikin. Viimeiseksi kaudeksi Klubin junnuissa jääneen vuotensa hän vietti kuitenkin kokonaan vaihtopenkillä. Samalla pelipaikalla pelasi tuolloin valmentajan oma poika.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni jalkapallo tuntui tosi vaikealta. Olin silloin tosi nuori ja mietin, että enkö ole enää tarpeeksi hyvä pelaaja. En silloinkaan ajatellut, että lopettaisin jalkapallon. Olen aina uskonut siihen, että jalkapallo on se minun juttuni.

Mahtui juniorivuosiin HJK:ssa paljon hyviä ja ikimuistoisia kokemuksiakin. HJK:n juniorit kävivät ulkomailla turnausmatkoilla. Vastaan asteli monien Euroopan suurseurojen juniorijoukkueita.

– On tullut pelattua Manchester Unitedia, AC Milania ja Inter Milania vastaan junioreissa. Onhan se kokemuksena tosi hieno, kun on ensin katsonut ManU:n peliä telkkarista ja sitten pääsee pelaamaan niiden junnuja vastaan, Daniel Rantanen tunnelmoi.

HJK:n junioreista Rantasen matka jatkui takaisin kasvattajaseura PK-35:n junioreihin. Kului muutama vuosi ja hänet nostettiin PK-35 Vantaan miesten edustusjoukkueen harjoitusrinkiin, vain 15-vuotiaana.

Kuin Shefkin poika

Käänteentekevä ajanjakso Rantasen uran kannalta oli kausi 2015, joka oli hänen debyyttikautensa miesten peleissä. Ykkösessä pelaava PK-35 Vantaa oli saanut talven aikana valmentajakseen entisen maajoukkuehyökkääjän Shefki Kuqin. Kosovon härkä huomasi 16-vuotiaassa Daniel Rantasessa jotain erityistä. Kuqi järjesti Rantaselle testijakson entiseen seuraansa, Valioliigassa pelaavaan Crystal Palaceen.

Nuori poika lähti ensimmäistä kertaa yksin maailmalle ja suoraan suurkaupunki Lontooseen.

– Se oli hieno kokemus. Näin ensimmäistä kertaa Wilfried Zahan ja Yannick Bolasien sekä muita Crystal Palacen tähtipelaajia. He ajoivat hienoilla autoillaan pihaan ja tulivat meidän nuorten poikien viereen oleskelemaan. Siinä näki, millaista elämä voi olla, jos tekee asioita oikein.

Vapaapäivinä Daniel lähti yksin seikkailemaan ja katselemaan Lontoon nähtävyyksiä. Isoin juttu Lontoon-reissussa oli kuitenkin se, että hän näki pärjäävänsä Crystal Palacen treeneissä tosi hyvin. Se toi valtavasti itseluottamusta. Kuten toi myös se, kun Shefki Kuqi nimesi 16-vuotiaan Rantasen pian reissun jälkeen PK-35:n miesten edustusjoukkueen kapteenistoon. Daniel ei ollut silloin pelannut vielä yhtään miesten peliä.

– Rupesin itsekin miettimään, että ehkä minusta tosiaan tulee hyvä pelaaja. Kun oli saanut paljon itseluottamusta, niin oli helppo lähteä kauteen ja onnistumisia alkoi tulla. Se oli minulle todella iso juttu, että Shefki otti minut kuin omaksi pojakseen ja auttoi minua tosi paljon.

Debyyttinsä miesten peleissä Rantanen teki päivää ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä. Loukkaantunut Konsta Rasimus jouduttiin vaihtamaan pois kentältä, kun kauden toista peliä oli pelattu 19 minuuttia. Rantaselle kävi käsky astella viheriölle.

– Siihen ei ehtinyt henkisesti oikein valmistautua, vaan jännitti tosi paljon. Menin kuitenkin kentälle ja jännitys laukesi heti ensimmäisen tilanteen jälkeen, kun tajusin, että tämähän on aika kivaa. Meillä oli tosi hyvä joukkue ja halusin vain näyttää, että pärjään. Tajusin nopeasti, että pärjään aika hyvin, Daniel muistelee.

Myöhemmin kesällä Rantanen pääsi uudelleen Valioliiga-seuran testileirille. Hänen oli tarkoitus mennä Stoke Cityn testiin vain viikoksi, mutta hyvin menneen viikon jälkeen matka jatkui Budapestiin Stoken preseason-turnaukseen, joka kesti kaksi viikkoa. Otteluissa unkarilaisia miesten joukkueita vastaan Rantanen teki kaksi Stoken kolmesta maalista.

Onnistuneella ulkomaanreissulla oli kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia nuoreen peluriin.

– Huomasin sen Stokessa vietetyn kolmeviikkoisen aikana, että pojat käyvät joka päivä kuntosalilla. Siellä oli ohjatut saliharjoittelut ja jokaista neljää pelaajaa kohti yksi fysiikkavalmentaja. Tajusin, että jos en tee samanlaista treeniä yksin Suomessa joka päivä, niin jään joka päivä heistä jälkeen. Siellä oppi sen, että jos haluaa menestyä, niin pitää tehdä valtavasti töitä.

Kokonaisuutena kausi 2015 oli äärimmäisen onnistunut. Rantasen edustama PK-35 Vantaa nousi Veikkausliigaan. Rantanen teki itse kolme maalia ja antoi päälle muutaman maaliin johtaneen syötön. Kauteen sisältyi debyytti poikien maajoukkueessa ja kaksi testileiriä ulkomailla. Lisäksi Rantanen pääsi kertaalleen toimimaan PK-35:n kapteenina. Se tapahtui Urheilupuiston Yläkentällä pelatussa ottelussa TPS:ää vastaan. Vantaalaisten kapteeni, nykyinen PK-35:n päävalmentaja Kim Raimi loukkaantui pelissä ja Raimin tilalle vaihdettu Rantanen sai nauhan käteensä. Nuorelle pojalle se oli mieleenpainuva hetki.

Aikuisuran raskaimmat vuodet HIFK:ssa

Kauden 2015 jälkeen Rantasella oli kaksi vaihtoehtoa: jatkaa PK-35 Vantaan joukkueessa tai siirtyä Helsingin IFK:n Veikkausliiga-joukkueeseen. Hän valitsi HIFK:n. HIFK:ssa oli monia puolia, jotka kiehtoivat nuorta peluria: fanaattinen kannattajajoukko, hieno kotistadion ja valtakunnallinen medianäkyvyys. Rantanen tajusi vasta myöhemmin, että oli virhe lähteä pois PK-35 Vantaan joukkueesta.

– Olisi pitänyt jäädä Shefkin luo. Hän piti minusta huolta ja antoi peliaikaa. Kun vaihdoin seuraa HIFK:hon, niin kukaan ei enää pitänyt minusta huolta. Nuorena juniorina minut oli helppo tiputtaa penkille.

– Toisaalta on muistettava, että PK-35 Vantaa meni kauden 2016 jälkeen konkurssiin, että ei tarina olisi siellä pitkään jatkunut, Rantanen miettii.

Kaudella 2016 Rantanen pääsi pelaamaan HIFK:ssa neljä Veikkausliiga-ottelua. Lisäpelejä hän sai lainalla PK-35 Vantaan Veikkausliiga-joukkueessa sekä miesten Kakkosessa pelanneen Gnistanin riveissä. Kaudella 2017 tilastoihin kirjattiin vain muutama ottelu miesten Kolmosessa pelanneessa HIFK:n reservijoukkueessa sekä HIFK:n A-nuorissa. Rantanen pääsi yhden kerran HIFK:n liigajoukkueen vaihtopenkille, mutta muutoin hän istui katsomossa.

– Näin jälkikäteen täytyy katsoa peiliin ja myöntää, että en ehkä ollut tarpeeksi fyysinen liigaan, enkä ollut tarpeeksi hyvä treeneissä. Itselleni jäi siitä huolimatta vähän huono maku suuhun, sillä olisin mielestäni ansainnut reilun näyttöpaikan.

Kokonaisuutena kaudet 2016 ja 2017 olivat jokseenkin hukkaan heitetyt kaksi vuotta. Jalkapalloilija kehittyy pelaamalla, ei vaihtopenkillä istumalla.

– Ne vuodet olivat aikuisurani raskaimmat. Kiukuttelin kotona äidille ja ihmettelin turhautuneena, että miksen pääse pelaamaan.

Rantanen päätti, ettei haluaisi kokea enää vastaavia liigajoukkueen vaihtopenkillä istuttuja vuosia. Uran kannalta olisi parempi hakea iso rooli alemman sarjatason joukkueesta. Sellaisen roolin hän sai kaudella 2019 Ykköstä pelanneen Ekenäs IF:n keskikentältä.

– Kausi Tammisaaressa oli itselleni tosi tärkeä comeback-kausi kolmen HIFK:ssa vietetyn vuoden jälkeen. EIF:ssä tein tähän mennessä urani parhaat tehot: kuusi maalia ja viisi maalisyöttöä. Oli todella tärkeää näyttää itselleni, että pärjään ja olen tarpeeksi hyvä, Rantanen tuumaa.

Seiskojen suku

Lähes koko uransa Daniel Rantanen on pelannut pelinumerolla seitsemän. Sattumaa se ei suinkaan ole. Seiskalla ovat pelanneet omat vanhemmat, isoisä Juha Weckström ja eno John Weckström. Punaista seiskapaitaa kantoivat Manchester Unitedissa pienen pojat idolit David Beckham ja Cristiano Ronaldo.

– Ainoastaan viime vuonna PK-35:ssä jouduin pelaamaan jollain muulla kuin seiskalla. Silloin numero 7 oli käytössä isosiskoni Isabella Rantasen poikaystävällä Ville Salmikivellä. En halunnut astua hänen varpailleen, joten otin numeron 35, jota isäni käytti uransa loppuaikoina.

Rantanen ei ole kaudella 2022 sukunsa ainoa seiska miesten Ykkösessä. Danielin serkku Luca Weckström pelaa Gnistanissa – numero seitsemän paidassaan, kuinkas muuten.

Daniel Rantasen seiskapaidassa
Daniel Rantanen on pelannut seiskapaidalla juniorivuosista lähtien.

TPS:n edustusjoukkueessa seiskapaitaa kantoi vuosien ajan seuralegenda Sami Rähmönen.

– Tiedän, että seiska on iso numero Tepsissä. Hyvällä numerolla pelatessaan pitää olla hyvä pelaaja. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja täytän seiskan saappaat, Rantanen sanoo.

Kauden 2022 tärkeimpänä tavoitteena sekä Tepsillä että Rantasella on nousu Veikkausliigaan. Rantanen jos joku tietää, mitä liiganousu vaatii. Hän on ollut nostamassa omaa joukkuettaan Veikkausliigaan kolme kertaa: PK-35 Vantaan riveissä vuonna 2015, HIFK:ssa 2018 ja AC Oulussa 2020.

– Meidän pitää treenata tosi laadukkaasti ja vaatia toisiltamme paljon. Kovasta vaatimustasosta huolimatta meidän pitää mennä eteenpäin positiivisuuden kautta. Positiivinen henki joukkueessa on äärettömän tärkeä juttu. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta silloin joukkuekaverien pitää vain tsempata virheen tehnyttä pelaajaa eteenpäin, eikä jäädä syyttelemään ja vatvomaan mennyttä.

Rantasella on Turun Palloseuran kanssa 1+1-vuotinen sopimus. Nousutavoitteen toteutuessa ja pelien sujuessa hyvin yhteinen matka jatkuu Veikkausliigassa.

Herkkä hurmosfiilis

Rantasen TPS-uran alku on ollut hieno. Ykköscupin pelissä Tammisaaressa hän kumautti vapaapotkun noin 30 metrin etäisyydeltä maaliin. Kun Ykkösen sarjakausi käynnistyi Tammisaaressa EIF:n vieraana, ehdittiin peliä pelata vain reilu minuutti, kun Daniel iski Tepsin johtoon Ykkösen koko kauden 2022 ensimmäisellä maalilla. Tekemänsä maalin lisäksi Rantanen syötti joukkueensa kaksi muuta osumaa ottelussa.

Suomen Cupin ottelussa Valkeakosken Hakaa vastaan Rantanen ampui rangaistuspotkukilpailun ensimmäisenä laukojana pallon jäätävän kylmähermoisesti maalin ylänurkkaan.

Rantasen oivaltavat syötöt, kaukovedot, kulmat ja vapaapotkut ovat Tepsille merkittävä ase. Varsinkin vapaapotkuissa on kyse uskomattoman pienistä yksityiskohdista. Nappulakengän pitää koskettaa palloa juuri oikeassa kulmassa ja oikealla voimalla, jotta lopputulos on halutunlainen. Rantasen mukaan hän tietää melkeinpä jo vauhtiaskeleita ottaessaan, mikä lopputulos tulee olemaan.

– Silloin kun olen tehnyt vapaapotkusta maalin, niin sen on tajunnut jo siinä tilanteessa, kun ottaa vauhtia potkua varten. Olo on ollut päättäväinen ja itsevarma ja askeleet ovat osuneet niin hyvin, että sen tajuaa, että nyt lähtee.

Rantanen on omistanut koko elämänsä jalkapallolle. Mikä jalkapallossa kiehtoo häntä?

– Isoimmat kiksit saan siitä, kun teen hienon maalin. Tuntuu valtavan hienolta onnistua asiassa, jota on harjoitellut koko elämänsä ajan. Maalia tuulettaessa on yleensä sellainen herkkä hurmosfiilis, eikä sitä tuuletustilannetta enää muista jälkikäteen. Sitä hurmosfiilistä ei pääse kokemaan missään muualla kuin pelikentällä. Siihen fiilikseen ei ikinä kyllästy ja sen hurmoksen haluaa kokea aina uudestaan.

 

Teksti: Aleksi Ristimäki
Kuvat: Tiina Pirilä ja Daniel Rantasen kotialbumi