TPS Jalkapallo palkitsee yhdessä pääyhteistyökumppaninsa OP Turun Seudun kanssa joka kuukausi kuukauden vapaaehtoisen tepsiläisen. Toukokuun kuukauden vapaaehtoiseksi on valittu Sauli Kotro, joka toimii TPS:n T2008-joukkueessa joukkueenjohtajana. TPS ja OP Turun Seutu palkitsevat Saulin taidemaalari Johanna Oraksen suunnittelemalla Kardemumma Design -seinälautassetillä.
Valitsijaraadin perusteet Saulin valinnalle:
”Sauli hoitaa jojon hommat aivan loistavasti!”
”Kun Sauli saa jonkun tehtävän, niin siihen voi luottaa, että homma toimii.”
”Sauli tekee mahtavaa työtä T2008-joukkueen eteen. Aina positiivinen ja avulias.”
Moi! Kuka olet ja kuinka kauan olet tehnyt vapaaehtoistyötä Tepsissä?
– Olen Sauli Kotro ja nyt on menossa seitsemäs vuosi Tepsissä.
Miten päädyit mukaan Tepsin toimintaan?
– Oman tyttären harrastuksen kautta. Kun ensimmäisen kerran on tullut eteen, että olisiko vapaaehtoista huoltajaa, niin olen sitten viitannut. Sitä kautta tulin toimintaan mukaan. Olen ehtinyt toimia myös apuvalmentajana joukkueessamme ja nyt sitten hoidan tätä joukkueenjohtajan pestiä kolmatta vuotta.
– Lammin Timo oli aiemmin 2008- ja 2009-syntyneiden tyttöjen joukkueenjohtaja, ja kysyi sitten minua tähän 2008-syntyneiden joukkueenjohtajan pestiin. Sanoin Timolle, että olin asiaa itsekin ajatellut, että saadaan hänen työmääräänsä vähän vähennettyä.
Mitä kaikkea työnkuvaasi Tepsissä kuuluu?
– Mistäs sitä lähtisi vastausta rakentamaan… Kun kausi alkaa, niin täytyy pitää huoli siitä, että kaikki pelaajat löytyvät Palloliiton Taso-palvelusta. Yhteistyössä seurasihteeri Mari Jäppilän kanssa hoidetaan vakuutus- ja pelipassiasiat.
– Kun uusia pelaajia liittyy joukkueeseen, niin tilataan heille varusteet ja kerrotaan, miten erilaiset käytännön asiat toimivat. Joukkueen taloudenhoitajan kanssa taas rakennetaan yhdessä budjetti.
– Pelireissuille täytyy varata ruoat ja bussikuljetus – pidemmille turnausmatkoille myös majoitus – sekä pitää huolta aikataulusta. Vastustajajoukkueiden joukkueenjohtajien kanssa käydään myös paljon viestinvaihtoa, ihan lähtien siitä, minkävärisillä pelisukilla kumpikin joukkue pelaa ottelussa. Kotipelien aikana ylläpidän Palloliiton tulospalvelun seurantaa ottelusta.
– Pyrin omalla työpanoksellani mahdollistamaan sen, että joukkueen valmentajat saavat keskittyä valmentamiseen ja pelaajat pelaamiseen. Joukkueenjohtaja toimii myös linkkinä pelaajien vanhempien suuntaan. Ulospäin näkyvää työtä on myös joukkueen Instagram- ja Facebook-tilien päivittäminen.
Minkälaisia kokemuksia vapaaehtoistyö Tepsissä on sinulle antanut ja mikä työssäsi on parasta?
– Pelkästään hyviä kokemuksia. Kyllä tässä toki erilaisia kommelluksiakin sattuu, mutta ne pelireissujen kommellukset ovat myös niitä, jotka jäävät parhaina tarinoina elämään. Tietysti tämä vapaaehtoistyö vie oman aikansa, mutta sitä on kiva tehdä hyvien ihmisten puolesta. Meillä on 20 ihan huikeaa tyttöä joukkueessa, ja teen mielelläni työtä sen puolesta, että he saavat keskittyä treenaamiseen ja pelaamiseen valmennuksen ohjeiden mukaan. Sellainen tavoite meillä on yhteisesti, että joukkue olisi kaikille hyvä paikka olla.
– Ihmiset ovat parasta tässä työssä. Olen nähnyt, kun joukkueemme pelaajat ovat kasvaneet kuusivuotiasta 15-vuotiaiksi. Sitten tässä on tutustunut myös moniin vanhempiin ja valmentajiin. Vanhemmista ja valmentajista on muodostunut kavereita, joiden kanssa ollaan edelleen lähes päivittäin tekemisissä, vaikka kaikki heistä eivät enää joukkueen toiminnassa olekaan mukana – kaveruus on jäänyt kuitenkin elämään.
– Minulle eivät yksittäiset pelien voitot ole tärkeimpiä juttuja, vaan se, että kaikki hommat toimivat ja kaikki viihtyvät joukkueessa – niin kauan se homma on itsellekin hauskaa.
Mitä TPS sinulle merkitsee?
– Minulla on tähän vähän erilainen vastaus kuin monella muulla. TPS merkitsee minulle koko ajan enemmän ja enemmän. Kun olen aloittanut vapaaehtoistyöt Tepsissä, niin olin niin TPS-vastainen ihminen, etten suostunut tulemaan joukkuekuvaan ja käyttämään TPS:n vaatteita. Ei minulla sinänsä ole ollut mitään TPS:ää vastaan, mutta olen pikkupojasta asti ollut niin kova Rauman Lukon kannattaja, että TPS oli minulle se pahin vihollinen. Ajattelin, etten voi kulkea TPS:n vaatteissa, jos joku kaveri näkee.
– Ajan myötä siihen ajatukseen kuitenkin tottui, että on osa TPS:n seuraa, ja rupesin käyttämään Tepsin vaatteita. Nyt kun mennään pelireissuille, niin kannan TPS:n logoa ylpeydellä. Suhde TPS:ään on siis lämmennyt ajan kanssa ja TPS merkitsee minulle nykyisin hyvin paljon. Minusta on tullut hyvinkin tepsiläinen.
Minkälainen suhde sinulla on jalkapalloon?
– Enemmän olen kiekkomiehiä ollut, mutta nyt kun olen sen noin yhdeksän vuotta pyörinyt jalkapalloihmisten kanssa tytön harrastuksen myötä, niin itselleni on alkanut muodostua erilainen suhde jalkapalloon.
– Olen pelannut Paimion Hakassa noin 15-vuotiaaksi asti, mutta pitkään seurasin lajia lähinnä satunnaisesti. Nyt tämän vapaaehtoistyön myötä olen ikään kuin löytänyt jalkapallon uudestaan aikuisiällä. Nykyään ympärilläni on niin paljon jalkapallohenkisiä ihmisiä, että kaikkien kanssa puhutaan jalkapallosta, jolloin sitä on itselle syttynyt ihan uudenlainen futiskipinä.
Miksi kannattaa lähteä vapaaehtoiseksi urheiluseuraan?
– Sitä ei kannata ajatella, että tässä joutuu tekemään niin paljon kaikkea ylimääräistä. Tämä työ antaa enemmän kuin ottaa. Vapaaehtoisena sitä ei ikinä tee turhaa työtä, vaan kaikki se työ on jollekin höydyksi. Siitä tulee itselle todella hyvä mieli, kun saa olla mukana mahdollistamassa nuorten urheiluharrastuksen toteutumista.
– Tässä myös tapaa paljon uusia, samanhenkisiä ihmisiä. Kun ennen kuljin Kupittaalla, niin se oli ventovieraita ihmisiä täynnä. Nykyään saa olla morjenstamassa jatkuvasti. Se on siistiä! On paljon sellaisia ihmisiä, joiden nimeä en tiedä, mutta jotka olen nähnyt niin monta kertaa jossain kentän laidalla, että sitä ihan luonnostaan moikataan ja vaihdetaan pari sanaa, kun kohdataan.
Lämmin kiitos hienosta työstäsi Tepsin hyväksi, Sauli!
