Brasilian filmifestivaalit

27.06.2014 19:07

Jalkapallon MM-kisoja seuraavalle laajalle massalle on jälleen kerran tullut yllätyksenä, että lajissa kaadutaan. Välillä jalkaa, välillä kättä, ja välillä jopa kasvoja pidellen. Joskus kaadutaan jopa tilanteessa, jossa oikein taistelemalla voisi pysyä pystyssäkin, vaikka tämän kovan taistelun lopputuloksena olisikin pystyssä pysymisen palkinnon lisäksi menetetty maalintekotilanne tai avomurtuma sääressä.

Erotetaan heti kärkeen kaksi eri asiaa. Filmaaminen, eli virheen esittäminen, kontaktin simulointi, on yksi asia. Erikseen on virheen korostaminen, kontaktin liioittelu.

Usein kun filmaaminen mainitaan, on kyse jälkimmäisestä. Kontaktin korostamisessa on kyse monista asioista.

Yksi näistä on itsesuojeluvaisto. Kun näkee kovan kontaktin olevan tulossa, vetää vaistomaisen luonnollisesti omia ruumiinosiaan poispäin kontaktista. Joskus se vaatii sitä, että hyppää pois alta tai sivulle.

Olen itse ollut nuorena kovaotteinen keskikenttäpelaaja, jonka ajatus filmaamisesta oli (huom! oli) se, että jos joku esittää kovaa kipua olisi pelkästään reilua jos oikeasti sattuisi. Sen takia oli joskus kova paikka, kun teini-ikäisenä akatemian talvipelissä erotuomari tuli vihellettyään sanomaan: ”Joo joo oli rike, mutta ei sun tarvitse korostaa sitä tuolla tavalla”. Minulla ei ollut aavistustakaan, että olin tehnyt niin. Se oli 100 prosenttisesti vaistomaista.

Toinen syy on rikkeestä saatava hyöty. Erikoistilanteista tehdään karmivan suuri osa maaleista nykyjalkapallossa, ja ne ratkaisevat tasaisia pelejä. Erikoistilanteen arvo on kova, ja siksi pelaajat ovat kehittyneet taitaviksi niiden hankkimisessa. Puolustavalle pelaajalle on syntynyt aivan uusi virhe, jonka tehdä kentällä. Väärin sijoittumisen tai väärältä puolelta vartioimisen rinnalle on syntynyt uusi kuolemansynti, väärin ajoitettu tai kohdistettu taklaus.

Tämä on eettisesti ja moraalisesti harmaammalla alueella, eikä välttämättä tarjoa siedettävää perustelua lajia satunnaisemmin seuraavalle. Se on kuitenkin osa lajin kehitystä, osa puolustajien kehitystä. Jalkaa ei voi työntää ihan minne tahansa ja taklaukseen ei voi heittäytyä jos hyökkäävä pelaaja on kääntänyt selän suojatakseen palloa. Aivan kuten hyökkäyksessä, myös puolustuksessa vaaditaan nykyään entistä parempaa malttia ja kykyä tunnistaa oikeat hetket.

Kontaktin korostamiseksi tulkitaan myös paljon tilanteita, jotka eivät itse asiassa ole korostamista, vaan realistinen reaktio. Jalkapallo on lajina nopeasti ajateltuna sellainen, jossa pienin kontakti voi tuottaa kivuliaimman lopputuloksen. Kova vauhti yhdistettynä minimaalisiin suojavarusteisiin aiheuttaa sen, että osa tilanteista yksinkertaisesti sattuu juuri niin paljon kuin pelaajan kasvoilta näyttää.

Seuraavan kerran kun kävelet urheilukaupassa, ota hyllyltä nappulakenkä ja paina se vaikka puolella puristusvoimallasi omaa säärtäsi vasten. Sen jälkeen voi miettiä uudestaan, että sattuiko se nyt kortin arvoisesti kun joku kävi täydellä vauhdilla tallaamassa varpaille, vaikka ei siinä osunut kuin kaksi takimmaista nappia ihan vastustajan kengän kärkeen.

Sitten tullaan kontaktin simulointiin, eli filmaukseen. Se on vastenmielinen tapa, joka jalkapallosta tulee kitkeä pois. Siinä pelaaja esittää, että puolustava pelaaja olisi tehnyt jotain mitä ei ole todellisuudessa tehnyt. Kontaktin liioitteluun verrattuna filmaaminen on epäreilua, sillä puolustavaa joukkuetta saatetaan rangaista ilman että se tekee virhettä, kontaktin liioitteluun vaaditaan aina harkitsematon taklaus.

Omalla mutu-tuntumalla filmaaminen on vähentynyt, enää ei esimerkiksi heittäydytä maihin joka kerta kun ohitetaan läpiajossa maalivahti. Todellisen simuloinnin tapahtuessa sen myös näkee vastustajan pelaajien reaktiosta, joka osoittaa ettei kyseinen vilppi ole hyväksyttävä osa tai edes osa jalkapallokulttuuria.

Jotenkin näiltä omien pointtien vahvistajilta, stereotypioiden orjilta jää aina huomaamatta tilanteet, jossa jalkapalloilija osoittaa äärimmäisen kovaa kipukynnystä. Clint Dempsey murtamassa nenänsä ja jatkamassa peliä, ainoastaan pelatakseen seuraavankin pelin – ilman mitään kasvosuojusta. Ecuadorin pelaaja palaamassa kentälle pää auki 10 sekunnin huoltotoimenpiteiden jälkeen. Jari Litmanen pelaamassa ottelun loppuun murtuneella kädellä.

*****
Jesse Saarinen @jessesaarine
Kirjoittaja on TPS-kasvatti, entinen liigapelaaja, nykyinen KaaPo:n juniorivalmentaja, luokanopettajaopiskelija ja TPS:n kausikorttilainen.