Pelaajat tutuiksi -juttusarjassa tutustutaan Turun Palloseuran pelaajiin. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Jenni Rannus.
Nimi: Jenni Rannus
Ikä: 23 v
Pelinumero: 22
Pelipaikka: Laitahyökkääjä
Seurahistoria: UPK, White Clay Soccer Club (USA), TPS
Minkä ikäisenä ja missä aloitit jalkapallon?
– Oon Uudestakaupungista kotoisin ja siellä myös aloitin futiksen UPK:ssa noin 7–8-vuotiaana.
Miten päädyit jalkapallon pariin?
– Mun molemmat vanhemmat ovat pelanneet futista. Päädyttiin lapsena mun sisarusten kanssa kaikki futiskentille pelaamaan ja siellä on sitten pysytty.
Millaisesta perheestä tulet?
– Tuun mahtavasta perheestä johon kuuluu isä, äiti, isosisko ja isoveli. Näiden lisäksi erilainen lauma eläimiä on aina myös kuulunut meidän perheeseen.
Kuka/ketkä ovat olleet parhaiten tukenasi?
– Kyllä mun suurimmat tukijat on nimenomaan perheen sisältä löytyneet. Vanhemmat ovat olleet lähes tulkoon aina erilaisessa roolissa auttamassa mun lisäksi myös sitä jengiä, johon oon kuulunut – joskus vanhemmat ovat toimineet jopa valmentajina. Sisko on toiminut henkilökohtaisena fyssarina, fysiikkavalmentaja ja hierojana etenkin viime vuodet ja veli ollut aina opettamassa ja tukemassa matkan varrella. Harvoin on tarvinnut vapaa-ajallakaan yksin mennä potkimaan tai vetämään intervalleja, aina on löytynyt joku kellottamaan tai potkimaan palloja. Erityismaininta myös mun ukille, joka on jaksanut kiertää mun peleissä ympäri Suomea ja on aina ollut tukena.
Mitä tekisit/harrastaisit, jos et pelaisi jalkapalloa?
– Uskon, että olisin siinä tapauksessa valinnut jonkun toisen lajin. Oon harrastanut kaikenlaista, kuten telinevoimistelua, balettia, ratsastusta, ringetteä ja jääkiekkoa, niin ehkä joku näistä olisi vienyt voiton, jos en futiskentille olisi eksynyt.
Mitkä ovat vahvuutesi kentällä?
– Sanoisin mun vahvuuteni olevan monipuolisuus. Pystyn sopeutumaan eri pelipaikoille ja tuomaan sitä kautta vaihtoehtoja kentälle. Saatan myös olla maailman huonoimpia häviäjiä, joten periksi en ihan helposti anna.
Mitkä ovat olleet suurimpia vastoinkäymisiä urallasi?
– Sanoisin, että kaikki ne loukkaantumiset, joita on vastaan tullut. Turhan monia luita on mennyt poikki ja lihaksia revennyt. Ne tietenkin vie aina aikaa pois kentiltä ja haastaa pääkoppaa siinä samalla.
Mikä on futiksen vastapaino elämässäsi?
– Tällä hetkellä koulu. Opiskelen Turun yliopistossa ja kirjoitan just kandia, niin se vie kyllä aika hyvin ajatukset myös muualle välillä. Mun olisi tarkoitus valmistua valtiotieteiden kandidaatiksi keväällä ja jatkaa siitä sitten syksyllä maisteriopintoihin.
Onko sinulla pelipäivän rutiineja tai taikauskoja?
– Itseasiassa nämä on sellaisia, joista oon kovasti yrittänyt päästä eroon. Olin joskus se jolla oli miljoona pelipäivän rutiinia, mutta nykyään niitä on jo vähän vähemmän. Niitä ei kuitenkaan voi lähteä paljastamaan… Taikauskoinen kuitenkin oon lähestulkoon kaikessa!
Millainen on mielestäsi täydellinen vapaapäivä?
– Täydellinen vapaapäivä mulla koostuu ehdottomasti hyvästä seurasta ja siitä tärkeimmästä eli hyvästä ruoasta. Kesä ja auringonpaiste olisi kans iso plussa.
Saat soittaa kopissa yhden biisin ennen peliä. Minkä valitset ja miksi?
– Nyt on pakko myöntää etten osaa nimetä yhtä. Mä oon se, joka ei ikinä tee edes omia listoja vaan kuuntele aina muiden musiikkeja…
Mitä odotat tulevalta kaudelta?
– Ootan ens kaudelta ehdottomasti kovia matseja ja sitä, että päästään näkemään, mihin se viime vuosien kova työ on johtanut.
Miten kauteen valmistautuminen sujuu?
– Kauteen valmistautuminen on sujunut mun mielestä hyvin. Ollaan saatu hyviä harkkamatseja alle. Eihän tässä edes malta enää odottaa, että kausi pyörähtäisi kunnolla käyntiin!
