Markku Silvennoinen - Mies mustavalkoisen äänen takana

21.09.2020 17:21


Jos on seurannut TPS:n Kansallisen Liigan kotiotteluita Ruudun kautta, ei ole voinut välttyä kuulemasta Markku Silvennoisen ääntä. Mutta millainen mies äänen takaa löytyy? Miten Markku Silvennoinen aikoinaan päätyi selostajaksi ja mistä syttyi rakkaus Palloseuraa kohtaan ja miten puolueettomassa selostuksessa onnistuu, kun kentällä pelaa myös oma seura? Pääsimme haastattelemaan Markkua ja otimme esimerkiksi näistä asiosta selvää!

 

-Millainen mies on Markku Silvennoinen?-


Olen varmaan aika jäävi sanomaan itse. Heh, varmaan aika tylsä jätkä. Olen helposti innostuva ja positiivisuuteen pyrkivä. Vaikka olenkin julkisessa ammatissa, en juurikaan nauti esillä olemisesta. Olen samaan aikaan vähän syrjään vetäytyvä, mutta samalla kuitenkin viihdyn ihmisten seurassa. Tosin omalla tavallaan selostajana pääsee tätä vähän pakoon, koska huomio ei kiinnity minuun itseeni, vaan peliin. 

 

-Miten aikoinaan heräsi kipinä selostamiseen ja muistatko vielä ensimmäisen selostuksesi?-

Tästä suurimmat kiitokset menevät JP Jalon suuntaan. Pikkupoikana sain kuunnella Auran Aalloilta JP:n selostuksia niin jääkiekossa, kuin jalkapallossa. Itselleni riitti se, että JP oli mukana. Kipinä lähti sieltä ja sen jälkeen tulikin imitointi kaveripiirin pihapeleissä. Voisi sanoa, että ensimmäinen selostukseni tapahtui jo koulussa. Etsin hyvän paikan ja lähdin selostamaan kavereiden pelaamista omaksi ja heidän ilokseen.

Vakavasti lähdin selostamista miettimään yläasteella. Ajattelin, että selostaminen voisi olla jotain, mitä teen ihan elääkseni. Tämä ajatus kuitenkin katosi hetkeksi, mutta vuoden 2009 lopulla hain yhteishaussa opiskelemaan journalismia Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun. Koko opiskelun ajan selostaminen mietitytti taka-alalla ja palo oli kova, mutta ongelmaksi muodostui se, miten pääsen selostamaan. Turkuun palattuani päädyin Jatkoajalle kirjoittelemaan pariksi vuodeksi ja sitä kautta päädyin vahingossa selostamaan. 

Kiekko-Tepsin A-junnujen peleistä oltiin tekemässä Youtubeen striimejä ja olin tainnut mainita markkinointinkoordinaattori Toni Autiolle selostushaaveestani, sillä hän päätyi kysymään minua siihen. Tammikuussa 2014 kävelin TPS-Lukko -ottelussa ensimmäistä kertaa tosissani selostuskoppiin. Tämä ottelu löytyy löytyy vielä tänä päivänäkin YouTubesta (https://youtu.be/uW02wS_EIXI) ja olen sitä muutaman kerran yrittänyt katsoa, mutta en ole siinä vielä onnistunut. Siinä ottelussa selosti ihminen, jota ei ole enää olemassa!

Siitä pallo lähti pyörimään, sillä ottelua kuvasi TPS TV:tä pyörittänyt Tuomas Sonck, joka kysyi kiinnostustani jalkapallon selostamiseen ja kesä 2014 menikin Veikkausliigan parissa. Olin samaan aikaan Auran Aalloilla tuuraavana juontajana ja satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun kanava päätti vaihtaa TPS-pelien selostajaa. En todellakaan ollut ensimmäinen vaihtoehto ja itse asiassa oli aluksi tarkoitus, että minusta tehtäisiin kaukalonlaitatoimittaja, mutta ilmeisesti muut vaihtoehdot olivat liian kalliita ja minuun löytyi jostain syystä luottoa sekä kanavan sisältä, että myös Tepsistä ja sain paikan. Kuusi vuotta myöhemmin ollaankin sitten tässä.

 

-Ketkä olivat, tai ovat esikuviasi selostamisessa?-

JP Jalo oli tosiaan todella iso syy sille, että oma kipinä selostamiseen syttyi. Toinen hyvä esikuva oli jo edesmennyt Turkka Talonen. Olen jälkikäteen tajunnut, että olen oppinut heiltä todella paljon. Toki myös Iku Viitaselle täytyy antaa paljon kiitosta. Kaikki Auran Aaltojen selostajat ovat vaikuttaneet itseeni ja selostamiseeni todella paljon.

Esiin voisi nostaa myös vuonna 1999 menehtyneen Antero Karapalon, joka saattaa nuoremmalle sukupolvelle vähän tuntemattomampi nimi, mutta Karapalolla oli aivan omanlaisensa, todella rauhallinen tyyli, josta olen aina nauttinut.

 

-Oletko selostamisessa ottanut mallia muilta, vai oletko luonut oman tyylisi?-

- Mielestäni selostusta ei voi tehdä niin, että nappaa palan sieltä ja toisen täältä ja yrittää niistä rakentaa jotain, vaan täytyy olla oma itsensä, jotta selostaminen pysyy aitona. Uskon, että selostusta kuuntelevat huomaavat kyllä, jos selostaja rupeaa esittämään jotain, mitä hän ei ole. 
Sen olen toki huomannut itsekin, että joiltakin selostajilta on jotain tiettyjä asioita jäänyt mieleen. Esimerkiksi JP Jalolta on jäänyt mieleen jotain hauskoja sanontoja, tai sanoja, joita olen itsekin käyttänyt. Haluan toki ajatella, että kopioimisen sijaan nämä olisivat ennemminkin kunnianosoituksia. Pyrin siihen, että olisin myös selostaessa oma itseni ja käyttäisin omaa tyyliäni. Toki varsinkin alkuvuosina oman tyylin esiintuonti oli vaikeaa, vaan lähdin itse hillitsemään itseäni. En lyönyt suoraan isoa vaihdetta silmään, vaan lähdin liikkeelle rauhallisesti ja vasta parin vuoden jälkeen uskalsin tuoda persoonaani esille rohkeammin.

 

-Mistä heräsi kipinä Turun Palloseuraa kohtaan?-

Rakkaus Palloseuraa kohtaan tuli ihan verenperintönä, sillä isäni on niitä, joiden sydän sykkii mustavalkoisena. Isällä on todella pitkä tausta Palloseuran juniorijääkiekon puolelta, sekä myös tuomaroinnista ja tuomaritarkkailusta. Isän kanssa käytiin katsomassa Tepsin pelejä ja hän ruokki intohimoani. Tuntuu kyllä todella hyvältä, että Radio Cityn puolella tehdään lähetystä Tepsin kannattajille ja voin niissä hehkuttaa Tepsin maaleja sydämeni kyllyydestä. 

Minulle tärkein ohjenuora selostamisessa on kuitenkin se, että yleisö määrittää tekemisen tavan. Esimerkiksi vaikka nyt Kansallisen Liigan puolella tilanne on täysin erilainen, koska lähetykset ovat myös kansallisia. Silloin myös selostan sen mukaisesti, eli niissä peleissä TPS on vain toinen kentällä olevista joukkueista, ei enempää eikä vähempää.

 

-Selostat Palloseuran pelejä jääkiekossa ja jalkapallossa. Onko lajien välisessä "siirtymisessä" ollut ongelmia, vai tulevatko oikeat termit ja säännöt selkäytimestä?-

En itse koe, jääkiekon tai jalkapallon puolella olisi mitään ongelmia, sillä molempien parissa olen pyörinyt niin pitkään. Isoin ero tulee siinä, että mihin välineeseen pelit tehdään. Jalkapalloa teen nyt pelkästään televisioon, jossa katsoja näkee pelin itsekin, joten ihan kaikkea ei tarvi sanoa, kun taas radiossa katsojille täytyy piirtää kokonaiskuva ja selostamisen tempo on ihan eri tasolla. Kansallisen liigan lähetysten osalta roolini voisi kiteyttää niin, että pyrin syventämään sitä mitä kuva kertoo, eli olen parhaani mukaan yrittänyt analysoida sitä, mitä pelissä tapahtuu ja miksi peli menee, kuten se menee.

 

-Miltä TPS:n Kansallisen Liigan ottelut ovat näyttäneet selostajan silmään?-

Kovaa, taistelevaa ja antoisaa jalkapalloa se ollut tälläkin kaudella. Olen saanut sellaisen tunteen, että maailmalla naisia aletaan pikkuhiljaa arvostaa enemmän urheilijoina. Valitettavasti vain Suomessa on yhä paljon ihmisiä, joiden käsitys kotimaisesta jalkapallosta on negatiivinen ja tämä asenne todennäköisesti valitettavasti vain korostuu, kun puhutaan naisten peleistä. Jos Veikkausliigaan suhtaudutaan vähättelevästi, niin on vaikea uskoa, että asenne olisi yhtään parempi naisten kohdalla. Toivottavasti mahdollisimman moni hyödyntäisi mahdollisuudet, kävisi itse katsomassa pelejä ja loisi omat mielipiteet sen perusteella. 

 

-Ketkä palloseuran pelaajista ovat tehneet vaikutuksen sinuun?-

Vaikka kausi on ollut vaikea, eivätkä pelit ole kulkeneet, on muutama pelaaja silti pistänyt silmään tavallista enemmän. Ehdin nähdä Amalia Härköseltä yhden pelin ennen hänen loukkaantumistaan, mutta hän oli siinä pelissä loistava ja teki todella suuren vaikutuksen. 

Saija Östlundin kaukolaukauksia ovat miellyttäneet silmää. Jo ennen HJK-ottelun maalia Östlundin tykki osui edeltävässä kotipelissä ylärimaan, enkä yllättynyt, että juuri hän lopulta iski joukkueelle kauden ensimmäisen maalin. Saijan uskallus ja rohkeus ottaa tilannetta omiin käsiinsä on asia, jota arvostan todella paljon. Toivon vain, että hän saisi siitä vielä enemmän palkintoa.

Viivi Spets on pelaaja, joka ei koskaan ota taka-askelia ja tätä on pakko arvostaa. Toki välillä hän ottaa itse vähän enemmän siipeensä, mutta kenenkään ei hänen pelaamistaan katsoessa tarvitse miettiä, että antaako hän kentällä kaikkensa vai ei.

Jenni Rannuksen työmäärä on jokaisessa pelissä todella hurja ja toivon todella, että hänen kova työnsä tuottaisi tulosta. Tällä hetkellä joukkueessa olisi tarjolla isoa roolia ja uskon, että hän voisi olla pelaaja, joka nappaisi sankarin viitan. Hän on Siiri Välimaan ohella ollut joukkueen paras pelaaja mielestäni. Välimaa puolestaan on antanut joukkueelleen mahdollisuudet taistella pisteistä. Kerrassaan huikea maalivahti!

Toki esiin täytyy nostaa myös joukkueen kapteeni Mira Andersson. Hänen otteitaan on aina ilo katsoa ja välillä käy jopa vähän sääliksi vastustajaa, kun hän antaa kovuutta. Hänen tekemisensä varmuus ja rauhallisuus yhdistettynä kovuuteen on kova paketti. Niin ja lisäksi täytyy mainita hänen syöttönsä! Olikohan se viime vai edelliskaudella, kun olin selostamassa peliä Yläkentällä ja Mira heitti aivan uskomattoman pystysyötön Rannukselle, joka paineli läpi ja iski pallon maaliin. En ole nähnyt sellaisia syöttöjä missään! Nyt odotan aina, että jokohan sieltä taas lähtisi upea pitkä pallo.

Kaiken kaikkiaan on sellainen olo, että joukkueella on todella paljon luonnetta. Joukkueen taistelumoraali on hieno ja kaikki tekevät paljon töitä. Vaikka on vaikeaa, niin päät eivät ole painuneet ennen peliä, tai pelin aikana. Hyökkäyspeli ei vain ole rullannut tarpeeksi hyvin, eikä tulosta ole tullut.

 

-Mitkä Palloseuran ottelut ovat parhaiten jääneet mieleesi?-

Erityisiä pelejä on paljon. Yksi niistä on Tampereella kuuntelemani peli, eli se on tavallaan vähän katkeransuloinenkin muisto. Eli kyseessä on Honka-TPS ottelu, jossa TPS varmisti nousunsa takaisin Veikkausliigaan. Olin itse Hakametsän hallissa Ilves-TPS –pelissä odottamassa oman selostuksen alkua, enkä päässyt paikan päälle. Kuuntelin kuitenkin Laitisen Jarkon selostusta ja elin mukana. Kun tuli se vapauttava loppuvihellys ja TPS varmisti nousun, vedin omassa kopissani kunnon tuuletukset. Hallin DJ katseli aika kummastuneena, että mitä minä riehuin kesken jääkiekko-ottelun mainoskatkon. Se hetki ei tule unohtumaan ihan heti.

Tammisaaresta on hauska muisto. Siellä joutuu vähän soveltamaan selostusolosuhteiden kanssa ja koitin etsiä paikan, jossa en olisi kenenkään tiellä. Valitsemani paikka ei ollut ihan optimaalisin, sillä esimerkiksi sähköt piti vetää jatkojohdolla naisten vessasta. Kun olin saanut kaiken valmiiksi ja istuin alas, tuli pieni yllätys. Näkökentässä oli jokin rakennus, joka peitti noin puolet kentästä! Lopulta pari riviä alempaa löytyi paikka, josta näin koko kentän, mutta tämäkään ei ollut ihan optimaalinen. Olin sen verran matalalla, että syvyysnäkö alkoi vähän pettämään. Kun Jani Virtanen upotti pallon maaliin, en ollut ihan varma, oliko pallo uponnut maaliin, vaan jouduin vain toteamaan vähän epävarmasti, että "ja ja ja... TPS tekee maalin. Kyllä, TPS tekee maalin!"

Kesältä 2014 on mainittava peli IFK Mariehamnia vastaan. Selostin ensimmäisiä jalkapallo-otteluitani ja kommentaattorien suhteen oli tehty tuplabuukkaus, kun sekä Lukas Hradecky ja Peter Enckelman astelivat kanssani samaan koppiin. Yritin ensimmäisen jakson aikana parhaani mukaan selostaa, mutta huomasin nopeasti, että jäin tällä kertaa kommentaattoreiden jalkoihin. Jätkät varastivat shown ihan totaalisesti ja taisin toisella jaksolla saada juuri sen verran suunvuoroa, että ehdin noin kolme kertaa mainita kenellä pallo sillä hetkellä oli. Matsin aikana vähän harmitti, sillä ne pelit olivat minulle tärkeitä paikkoja opetella selostamista ja se meni sitten ihan läskiksi. Näin jälkikäteen se kyllä naurattaa. Matsissa oli se hauska lisä, että Matej ja Tomas olivat kentällä vastakkain. Muistaakseni Matej taisi vetää pallon Tomaksen jalkojen välistä ja kommentaattorina ollut Lukas tietysti huomautti asiasta ja kuittaili velipojalle. 

Omasta mielestäni paras selostukseni on jääkiekon puolelta, kevään 2016 neljäs puolivälierä TPS-Kärpät. Siinä pelissä pääsin sellaiselle tunteen ja läsnäolon tasolle, jota en koe sen jälkeen saavuttaneeni. TPS tasoitti otteluvoitot 2-2 lukemiin, enkä tule koskaan unohtamaan ottelun viimeistä viittätoista sekuntia. Kärpät tuli vielä viimeiseen hyökkäykseen ja Juuso Ikosella oli avopaikka iskeä kiekko maaliin, mutta Teemu Lassila onnistui venyttämään itsensä eteen. Voi olla, että summeri oli jo soinut, mutta en välitä tippaakaan! Oli tai ei, se oli silti ikimuistoinen torjunta. Kun nauhaa olen kuunnellut jälkikäteen, niin kuulostaa siltä, että olisin tippunut pöydän alle hehkuttaessani sitä!

 

-Millainen olisi "unelmiesi ottelu" selostajana, eli minkä ottelun haluaisit päästä selostamaan?-

Olisi hienoa päästä paikallisradioon selostamaan ottelu, jossa TPS ratkaisee mestaruuden, tai ylipäätään välittämään jotain suurta hetkeä. Pääsisin toteuttamaan ihmisille sellaisen hetken, joka sytytti oman paloni selostamista kohtaan. En ole vielä sitä päässyt toteuttamaan. Jos olisin päässyt selostamaan Honkaa vastaan pelatun nousun varmistaneen ottelun, olisin varmaan lähes itkenyt lähetyksen viimeiset kolmekymmentä minuuttia. On hankalaa selittää sitä tunnetta, joka löytyy, kun fiilis ja panokset ovat juuri oikeat. Kaikki arkiset murheet ja stressit sulavat pois sillä hetkellä ja olet vain täysillä kiinni pelissä. Niitä hetkiä varten tätä työtä teen. Mutta jos olen ihan rehellinen, niin suurin haaveeni on lopulta hyvin maanläheinen, eli se, että saan jatkaa selostamista.

 

-Mitä terveisiä haluaisit sanoa Kansallisen Liigan joukkueelle?-

Olkaa kärsivällisiä, unohtakaa sarjataulukko, pitäkää ilmapiiri mahdollisimman positiivisena, uskokaa itseenne, luottakaa toisiinne ja tehkää kahta kauheammin töitä. Siitä se lähtee. Kliseiseltähän tämä tietysti kuulostaa, mutta ei ole mitään käärmekeittoja tai taikatemppuja. Toivotan koko sydämestäni teille tsemppiä loppukauden peleihin!

 

Kuva: Tiina Pirilä