TPS:n kauden 2011 viimeisessä ottelulehdessä pelaajaesittelyssä oli TPS-kapteeni Jarno Heinikangas, joka lopetti pelaajauransa siis kuluneeseen kauteen. Nyt ottelulehden pelaajaesittelyssä ollut Jallun haastattelu julkaistaan myös TPS:n nettisivuilla. Lue alta Jallun mietteet urastaan, TPS-vuosistaan ja ikimuistoisimmista hetkistään.
1. Olet tehnyt pitkän hienon uran suomalaisessa jalkapalloilussa; kausi 2011 oli 15. kautesi pääsarjatasolla. Millaista on tehdä uraa suomalaisessa futiksessa?
Kun pääsin aikanani pelaamaan liigassa oli tähtäimessäni tietenkin ulkomaille lähteminen jossakin vaiheessa. Siirryttyäni TPS:aan ja kun lähtöä ulkomaisiin sarjoihin ei tullut, aloin keskittymään pelien voittamiseen, siihen, että pelaan hyvin ja voin saavuttaa mitaleja joukkueen kanssa. Parin TPS-vuoden jälkeen minulla oli vaihtoehtona myös siirtyä muihin suomalaisiin seuroihin, mutta halusin pelata ennemmin TPS:ssa kuin missään muualla ja olla nostamassa tätä seuraa mitaleille. On ollut todella hienoa, että on pystynyt elättämään itsensä ja perheensä jo 15 vuotta futiksella. Ennen kun täytin kolmekymmentä, en ollut tehnyt mitään muuta kuin pelannut jalkapalloa, ja onhan tämä aivan järkyttävän hieno ammatti, vaikka se toki rajoittaakin muuta elämää. Viimeiset kaksi vuotta olen sitten ollut muussakin työelämässä ja mielestäni tämä on järkevä tapa, sillä futiksesta ei täällä tienaa niin paljon, että sillä elättäisi itsensä pelaajauran jälkeen. Tämä on sopinut itselleni todella hyvin ja olen nauttinut kun olen saanut pelata ja olla nostamassa TPS:aa keskikastin joukkueesta mitalisijoille.
2. Mitkä ovat pelaajaurasi hienoimpia muistoja?
Ensimmäisenä se kun nousin B-junioreista suoraan edustusjoukkueeseen ja tein ensimmäisen pelaajasopimukseni. Totta kai eka liigamatsi ja -maali ovat myös jääneet mieleen. Siirtyminen Lahteen 19-vuotiaana oli myös suuri juttu. Muutin pois kotoa ja futiksesta tuli minulle ammatti. Ensimmäinen vuoteni Tepsissä oli myös ikimuistoinen. Mika (Laurikainen) oli silloin valmentajana ja aloin nauttia futiksesta aivan eri tavalla ja urani lähti uuteen nousuun. Tietenkin Suomen Cupin mestaruus ja eka mitali olivat mahtavia juttuja. Kaikki maaottelut olivat myös hienoja kokemuksia. Niin, ja kaikki derbyt tietenkin ovat jääneet mieleen!
3. Toimit TPS:n kapteenina kaudesta 2007 lähtien. Millaista on kokeneempana pelaajana johtaa nuoria?
On ollut turhauttavaa, kun joukkue on hajonnut joka kauden jälkeen ja tammikuussa ollaan aina jouduttu aloittamaan nollasta, etenkin viime vuosina. Hienoa on kuitenkin ollut aina nähdä, miten joukkue on kasvanut yhteen ja löytänyt yhteisen pelitavan. Yksi hienoimmista jutuista onkin ollut nähdä miten nuoret jätkät, kuten Kole, ovat kasvaneet pelureiksi. Miten esimerkiksi Lähde, Riku, Roope ja nyt viimeisinpänä Jere ovat tehneet läpimurtoa. Nähdä miten Räpsä on kasvanut joukkueen runkomieheksi ja hänestä on tullut isä. Näiden hienojen pelaajien kanssa olemista tulen ikävöimään.
4. Muut liigapelaajat ovat nimenneet sinut vuodesta toiseen pelaajaksi, jota vastaan sattuu. Mistä uskot sen johtuvan?
Tämä ns. ”kovin pelaaja” -titteli johtuu varmaan keskikenttä-ajoiltani, kun tuli taklattua paljon. Olen myös aina ollut isokokoinen ja fyysinen. Minulle tämä nimitys on kuitenkin ollut positiivinen juttu. En minäkään haluaisi itseäni vastaan pelata! Vihaan häviämistä, aivan yksittäisten tilanteidenkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että sain urallani vain yhden punaisen kortin lähes 300 ottelussa. Olen siis kova, mutta rehti!
5. TPS:lla on ollut hyvää menestystä nyt jo monena peräkkäisenä kautena. Mitä mielestäsi vielä tarvittaisiin, että mestaruus tulisi lähivuosina?
Se on yksinkertainen juttu, mutta vaikea toteuttaa. Se vaatisi sen, että 2-3 vuotta 90 prosenttia joukkueesta pysyisi samana, rinki olisi hieman laajempi, ja että Rapa ja Diego jatkaisivat joukkueen peräsimessä. Jos Pasin kauden jälkeen joukkueen runko olisi pysynyt samana uskon, että olisimme voittaneet seuraavana kautena mestaruuden.
6. Näit yhdeksän TPS-vuotesi aikana seitsemän eri päävalmentajaa ja kymmeniä eri pelaajia. Nosta esiin muutama iso TPS-persoona vuosien varrelta?
Heti alkuun täytyy sanoa Laurikainen. Hän on törkeän hyvä äijä ja nosti urani uuteen lentoon. Totta kai pitää mainita Mikko Hyyrynen, hyvä kaverini ja yksi syy miksi tulin TPS:aan. Tero Kuisma – mahtava pelisilmä. Paatelaisen Mixu, aivan mahtava persoona. Casa, joka oli johtava pelaaja kun tulin joukkueeseen. Nyt tiedän, mitä hänen päässään silloin liikkui. Viimeisenä täytyy nostaa esiin myös Rapa. Uskon, että hän tulee olemaan tässä vielä kauan. Rapa on iso persoona ja todella tärkeä henkilö TPS:lle.
7. Pelasit TPS:ssa urallasi siis yhdeksän vuotta. Millainen paikka perinteisellä turkulaisella jalkapalloseuralla on porilaisen miehen sydämessä?
TPS:lla on minulle tosi iso merkitys. Esimerkiksi vuosina 2004-2005 minulla oli mahdollisuus siirtyä muualle, mutta halusin aina tehdä hyvissä ajoin sopimuksen TPS:n kanssa, olla nostamassa seuraa ja pelata täällä pitkään. Olen viihtynyt Turussa todella hyvin ja minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Seura on hoitanut kaikki asiat mahtavasti ensimmäisestä päivästä lähtien. Toivon, että TPS pysyisi mitalitaistossa tulevaisuudessakin ja ottaisi mestaruuksia. Tämä on hieno ja perinteinen seura.
