Suomen Palloliitto ja Suomen Olympiakomitea sopivat syksyllä 2009 jalkapallon lajiprosessista ja sen pohjalta perustettu työryhmä aloitti työskentelynsä 10.1.2010. Prosessin kestoksi sovittiin vuosi ja raportti lajiprosessista, Pelaajakehitys 2010-luvulla, on nyt valmistunut. Raportin pohjalta päästään nyt käsiksi tärkeimpään, eli käytännön työhön.
Lajiprosessin tavoitteena oli Suomen Palloliiton uuden strategian keskeisen osa-alueen, pelaajakehityksen, lähtökohtien määrittely ja kehitystyön priorisointi. Palloliiton nimeämän lajiprosessiryhmän vastuuhenkilöinä ovat olleet nuorten maajoukkuevalmentajat Mika Laurikainen ja Kimmo Lipponen. Entsisiä tepsiläisiä molemmat, Laurikainen päävalmentajana ja Lipponen pelaajana. He ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä Olympiakomitean puolelta prosessia ohjanneen Jorma Vertaisen kanssa.
Ryhmään ovat kuuluneet vastuuhenkilöiden ohella myös maajoukkuevalmentajat Stuart Baxter (miehet) ja Markku Kanerva (U21), valmentajat Job Dragtsma (FC Inter), Mika Lehkosuo (Honka) ja Erkka V. Lehtola (HJK), koulutuspäällikkö Kari Ukkonen, nuorisopäällikkö Marko Viitanen, entiset ja nykyiset huippupelaajat Aki Riihilahti, Juha Reini ja Antti Niemi, liiton toimitusjohtaja Kimmo J. Lipponen ja huippujalkapallojohtaja Petri Jakonen. Ukkonen on entinen TPS:n päävalmentaja, Jakonen toimitusjohtaja sekä pelaaja ja Niemi seuran maalivahtivalmennuksen konsultti ja pienomistaja.
Työskentelyyn ovat osallistuneet lisäksi Olympiakomiteasta valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola ja kehityspäällikkö Asko Härkönen, Suomen Urheiluopistolta valmennuskeskuksen johtaja Kyösti Lampinen ja KIHUsta johtaja Jukka Viitasalo ja tutkijat Henri Lehto ja Ville Kujanpää.
– Työryhmän laaja-alainen näkemys jalkapallosta eri tasoilla ja huippu-urheilusta yleensä oli melkoinen lisäarvo koko prosessille, Laurikainen toteaa.
Ryhmä on kuullut prosessin aikana lisäksi monia kotimaisia ja kansainvälisiä huippujalkapallon ja sen pelaajakehityksen asiantuntijoita. Työskentelyn perusnäkökulmana on ollut suomalaisen huippujalkapallon pelaajakehitys ja lajin kestävän menestysperustan rakentaminen. Prosessin sisäisenä perusvalintana on ollut ”yksilökeskeinen valmennusfilosofia”.
Lajiprosessin aikana on avautunut huippujalkapallon ohella realistinen kuva koko lajin kehitystarpeista. Mitä pidemmälle prosessi on edennyt, sitä tärkeämpänä on nähty myös lasten ja nuorten toimintalinjausten muutokset. Huipulle tähtäävän jalkapalloilijan polku alkaa jo laadukkaana lasten toimintana. Huippujalkapalloa ei tule tarkastella erillisenä saarekkeena, vaan osana lajin strategista kehitystyötä.
– Mielestäni lajiprosessin tavoitteena ollut suunnan, tarpeiden ja perusedellytysten määrittely onnistui hyvin, mutta vasta käytännön työ linjan kehittämisessä ja sen toteuttamisessa on ratkaisevaa: se myös määrittelee toiminnan lopullisen tason. Lähtökohta on erinomainen, mutta muutostyö vasta hyvässä alussa: tulokset nähdään pitkäjänteisen ja systemaattisen työn seurauksena, Laurikainen painottaa.
