Sonny Hiltonin muuttoa Englannista Suomeen helpotti se, että hän asui Lontoossa yksin jo teini-ikäisenä. Nyt 20-vuotias nauttii jalkapallosta FC TPS:n riveissä.
Talvella TPS:ään lainasopimuksen solminut Sonny Hilton on kotiutunut Turkuun kevään ja alkukesän aikana. Hymyilevä britti ohjaa haastattelijaa stadionilla ottaen tilan haltuun kuin vanha tekijä. Toistaiseksi uusi kotikaupunki on Hiltonin mukaan tullut jo tutuksi etenkin keskustan alueelta. Suomen kielen alkeitakin mies on opetellut Duolingo-sovelluksen avulla.
”Osaan muutaman sanan suomea. Nyt kun paljastin tämän, niin pakotat varmaan puhumaan suomeksi”, Hilton nauraa.
Juttutuokiota päätettiin jatkaa Hiltonin helpotukseksi hänen omalla äidinkielellään.
Menestys on tullut kovan työn kautta
Sähäkkä keskikentän hyökkääjä eli lapsuusvuotensa Liverpoolissa. Jalkapallo vei Hiltonin mukanaan lapsena jo ensimmäisistä harjoituksista lähtien.
”En ollut joukkueen pisin, joten jouduin harjoittelemaan kovempaa kuin monet muut. Kasvattaakseni voimaa aloin jalkapallon ohella harrastamaan myös taekwondoa, jota harrastin reilu kymmenen vuotta ja ansaitsin siinä myös mustan vyön.”
15-vuotiaana Hilton siirtyi Fulham FC:n vahvistukseen. Nuoruusvuosiensa aikana hän on jatkanut monipuolisesti vahvuuksiensa kehittämistä.
”Olen nopea pallolla ja tykkään ajatella tilanteet etukäteen; minne syötän, mihin juoksen ja niin edelleen. Pystyn muuttamaan peliäni fyysisestä tekniseen. Pidän ahtaista kulmista ja niistä ulospääsystä. Olen mielestäni hyvä paineen alla. Ainahan peliliikkeet eivät toteudu suunnitellusti, mutta joka kerta toivon parasta”, Hilton pohtii.
Iso potentiaali, realistinen mieli
Jalkapallouran haaveista ja tavoitteista puhuttaessa Hilton ottaa analyyttisen, jalat maassa -tyylisen ajattelutavan.
”Rakastan jalkapalloa. Kunhan vain saan pelata peliä, niin sillä ei ole väliä, olenko korkeimmalla sarjatasolla vai divarijoukkueessa. Jalkapallo on minulle kaikki kaikessa. Olen onnellisimmillani, kun pääsen kentälle ja vain aika näyttää, mihin asti taitoni minut vievät”.
Hilton kertoo oppineensa tähtäämään korkealle, mutta asettamaan matkallensa realistisia tavoitteita. Puhuttaessa niistä kaikista korkeimmista tavoitteista, jo Englannin nuorten maajoukkueessa pallotellut haaveilee eniten ihmisten tuntevan hänet ammattilaisjalkapalloilijana. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä kysyttäessä joukkuetta, jossa Hiltonin mielestä olisi mahtava tulevaisuudessa päästä pelaamaan.
”Olisihan se hienoa pelata FC Barcelonassa. Eihän sitä tarjousta voisi kukaan hylätä, jos sinne pääsisi joskus pelaamaan.”
Hilton kokee aikansa TPS:ssä auttavan häntä askeleen lähemmäksi näitä unelmia.
”TPS on jo nyt näyttänyt, millaista on olla jalkapalloilija ammattilaistasolla. Olen pelannut eri pelipaikoilla täällä, ja se varmasti auttaa minua tulevaisuudessa myös eri seurojen vahvuuksissa. Täällä olen päässyt näkemään, mitä huipulla vaaditaan kentällä ja vapaa-ajalla. Englannissa treenien väliin jättäminen silloin tällöin oli ok, mutta täällä sellaista ei katsottaisi hyvällä.”
Suomessa asuminen on Hiltonille oppimisen aikaa
”Kyselin paljon Suomesta ennen tänne tuloani. Tiesin, ettei Turku tulisi olemaan kokonsa puolesta verrattavissa Lontooseen tai Liverpooliin. Täällä on hyvin aikaa pohtia asioita ja oppia uudesta kulttuurista.”
Loppujen lopuksi nuo olettamukset eivät ole Hiltonin mukaan hirveästi muuttuneet Suomeen saavuttuaan, mutta muutama uusi asia on tullut eteen.
”Olen oppinut erilaisia asioita Suomesta. Tämä onkin isompi maa, kuin luulin. Matkustamiset vieraspeleihin voivat kestää yllättävän kauan verrattuna siihen, mihin olin Englannissa tottunut.”
Kielimuuri on ollut yksi vaikeimmista asioista muuton jälkeen. TPS:n valmennuksessa kielitaito ja ymmärrys englantilaisesta jalkapallosta ovat Hiltonin mukaan auttaneet häntä paljon. Onneksi myös ajan mittaan suomalaiset lausahduksetkin ovat tulleet hiljalleen tutuksi, ja joukkueesta löytyy aina joku tulkkaamaan.
”Kun kuulin ensimmäisen kerran jonkun sanovan ’Tepsi’, mietin, että kuka hän on?”, Hilton naureskelee.
Kohta myös mestari luistelussa?
Hiltonin aika TPS:n organisaatiossa kestää vielä tovin. Viimeisenä kysymyksenä haluankin tietää, mitä asioita hän haluaisi vielä kokea Turussa ollessaan. Hetken hiljaisuuden ja mietinnän jälkeen yksi aktiviteetti ilmaantuu mieleen.
”Haluaisin yrittää luistella! En ole ennen koittanut sitä”.
Muita asioita Hilton ei keksi. Kysymyksen hankaluuden aiheuttanee se, että juteltuamme Iso-Britannian ja Suomen samanlaisuuksista tulemme siihen tulokseen, että nämä kaksi Euroopan maata eivät lopulta kovinkaan eroa toisistaan. Tehtiinhän tämäkin haastattelu sateenuhkan ja tuulen keskellä. Ei siis ihme, että Sonny Hilton on kuin kotonaan Turussa.
Toimittaja: Milla Mäkipää
