Rankkasade on väistynyt auringon tieltä, kun Kasper Hämäläinen saapuu Kupittaanpuistolle. Hymyilevä turkulainen on palannut takaisin kotiin hyvillä mielin.
– Mulle kuuluu hyvää. Arki on tästä pikku hiljaa lähtenyt rullaamaan alun totuttelun ja järjestelyiden jälkeen. Koulut ja päiväkodit ovat alkaneet ja lapset on saatu niihin, niin pystyy sitäkin kautta keskittyä vähän muihinkin juttuihin, Hämäläinen rupattelee.
– Yleensä olen ollut Turussa niin sanotusti vain lomalla. Nyt se on tuntunut jo hieman siltä, että tässä onkin vähän pidempi juttu kyseessä, ja että tänne on tarkoitus jäädä.
Päivä päivältä eteenpäin
Hämäläinen on ollut joukkueen vahvuudessa mukana noin kahden kuukauden verran. Sopeutumisen Suomen kentille ja joukkueeseen Hämäläinen on ottanut päivä kerrallaan.
– Aluksi en tuntenut oikein ketään, niin siinä piti hakea omaakin paikkaa joukkueesta. Meidän joukkue on aikalailla sellainen, johon olen Suomessa tottunutkin; on vähän äänekkäämpiä persoonia, mutta myös hiljaisempia pelaajia. Minut otettiin hyvin vastaan, kuten mielestäni myös jälkeenikin saapuneet pelaajat.
Joukkueen sisällä on säilynyt hyvä yhteishenki vastoinkäymisistä huolimatta.
– Yleensä tappioiden myötä joukkuehenki voi rakoilla, jos on rakoillakseen. Oli kiva, että joukkuehenkemme klaarasi tuon vaikean alkukauden jakson läpi.
Heinäkuussa Hämäläistä haastateltiin otteluennakkoon KPV:tä vastaan, jolloin konkari kuvaili ensimmäisiä treenejään joukkueessa ”vähän hakemiseksi”.
Mitenkäs tilanteen laita on tällä hetkellä?
– Ainahan se alussa on hakemista, mutta joo, ei ole ollut enää niin paljon hakemista, Hämäläinen nauraa.
Uran huippuhetki löytyy Puolasta
Jalkapallouraansa Euroopassa Hämäläinen pystyy nyt tarkastelemaan lähtönsä jälkeen uudesta perspektiivistä. Uran tärkeimpiä käännekohtia ja mieleenpainuvimpia muistoja kysyttäessä Hämäläisen ajatukset matkaavat välittömästi Puolaan.
– Ensimmäinen mestaruus Lech Poznańissa oli semmoinen ensimmäinen palkinto siitä kovasta työstä, mitä oli tehnyt koko uran aikana. Toki hyviä pelejä ennen mestaruutta tuli ”palkintona” itselle, mutta se, että pääsimme nostamaan pokaalia yhtenäisenä joukkueena… Se oli sellaista, mitä ei joka päivä tapahdu.
Jos joku olisi suomalaiselle aikaisemmin kertonut, että hän tulee viettämään ammattilaisena kuusi ja puoli vuotta Puolassa, vastaus olisi ollut suurin piirtein luokkaa ”ei kiitos”. Nyt neljän Puolan mestaruuden jälkeen Hämäläinen kuitenkin kokee kyseisten vuosien opettaneen hirveästi hänestä pelaajana ja ihmisenä, vaikka uran alussa olikin muita mietteitä ja haaveita.
– Harvoin suunnitelmat oikeastaan menee jalkapallossa niin kuin on kuvitellut, mutta nyt jälkeenpäin katsottuna tämä oli ihan hyvä paketti loppujen lopuksi.
Hämäläinen edusti ulkomailla Lech Poznańin lisäksi Ruotsissa Djurgårdenia (2010-12), Puolassa Legia Varsovaa (2016-2019) ja Tshekissä Jablonecia (2019-2021).
– Ei sillä tavalla jäänyt hampaankoloon mitään. Ehkä vähän mietin sitä, jos olisin inasen paremmin tehnyt juttuja, mikä ehkä olisi ollut mahdollistakin, niin siinä olisi ollut vielä ehkä paikka mennä yksi porras ylöspäin pelaajana. Mutta se ei ole sillä tavalla mitenkään harmittanut. Se on vain sellainen ajatus, että se olisi voinut olla mahdollista. Silloin tosin olisi pitänyt kaiken mennä hyvin. Mielestäni annoin kyllä parhaani. Jos en olisi antanut kaikkeani, niin silloin olisi todennäköisesti jäänyt kaduttamaan.
– Muistan miettineeni joskus Lechin aikana, että jos mä nyt en anna kaikkea, niin sitten en pääse enää eteenpäin; ja silloin mä tein sen ja sitten pääsin eteenpäin. Se oli sellainen asia, mihin nyt jälkeenpäin olen tyytyväinen, että tein sen ratkaisun. Oli vähän niin kuin kaikki tai ei mitään -tilanne.
Kappe!
TPS-kannattajien tämänhetkisestä suosikkipelaajasta ei ole epäilystäkään. Kappe-huudot ovat raikuneet otteluissa Hämäläisen kauden ensimmäisestä pelistä lähtien. Näiltä kannustuksilta ei ole pystynyt mies itsekään välttymään – sen verran äänekkäästi ne ovat kantautuneet kentällekin. Hämäläinen kertoo saavansa apuja huudoista, ja toivoo myös muiden pelaajien saavan kannustuksista lisäenergiaa.
– Kappe-huutoihin en ollut tottunut Suomessa. Silloin kun lähdin aikoinaan TPS:stä maailmalle, niin lähtö tapahtui aika vähin äänin loppujen lopuksi, enkä ollut mielestäni se suosituin pelaaja. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta hienoa, että se on ollut tällaista. Koitan tässä sitten omilla näytöilläni vastata niihin huutoihin.
Koko joukkueen kurssi on kääntynyt voitokkaampaan suuntaan. Sarjakakkoselle on tärkeää pitää hyvää virettä yllä loppukauden peleihin.
– Kun saavuin joukkueeseen, kopissa ei ollut huonoa fiilistä missään vaiheessa, mutta matseissa huomasi itseluottamuksen puutteen tulosten uupuessa. Tunsin, että tarvitsemme muutaman voiton, hyvän matsin tai vähän enemmän maaleja kurssin kääntämiseksi. Siinä sitten onnistuttiinkin.
– Tässä on nyt muutama peli jäljellä ja ne ovat todella tärkeitä, kuten kaikki varmasti tiedostavat. Sarja on ollut tasainen, ja taistelemme tärkeistä pisteistä siinä missä muutkin. Meillä on hyvä vire päällä. Nyt mitataan sitä, kuka haluaa eniten voittaa ja mikä joukkue pystyy olemaan kunnossa loppukaudesta. Momentum on todella tärkeä asia. Jos saisin laittaa sen johonkin kohtaa kautta, niin ehdottomasti tänne loppupuolelle.
Opiskelut ovat tuoneet hyvää vastapainoa jalkapallolle
Elokuussa Hämäläisellä alkoi kolmen kuukauden työjakso TPS:llä. Työjakso on osa hänen urheilujohtamisen opintojaan.
– Olen kiitollinen, että olen jaksanut painaa joitain töitä, jotka ovat olleet aika raskaita kahden lapsen kanssa opintojen ja uran ohella. Eipä siinä aina aikaa ole ollut, mutta jotenkin hommat ovat hoituneet.
Opiskelu on ollut Hämäläisen mielessä aina enemmän tai vähemmän vuosien varrella. Takaraivossa pysynyt ajatus kävi toteen reilu kolme vuotta sitten, ja valmistuminen odottaa vuodenvaihteessa.
– Olihan se tietynlainen iso askel oikeasti käydä ajatuksesta toimeen, eli täyttää ja lähettää papereita kouluun hakiessa. Sitten kun sen askeleen sai otettua, niin siitä asiat alkoivat sitten rullaamaan helpommin.
Luentoja pystyy katsomaan itsenäisesti omaan tahtiin netistä, mikä auttaa aikatauluttamista.
– Välillä vapaalla haluaa laittaa aivot narikkaan ja katsella Netflixiä, mutta useimmiten kyllä otan oppimateriaalit eteeni. Se on sellaista hyvää ja mielenkiintoista puuhaa jalkapallon rinnalle.
Haastattelun ajaksi Kupittaanpuisto on täyttynyt uusista korkeakouluopiskelijoista. On tietyllä tapaa symbolista, että penkillä istuessaan Hämäläisen oikealla puolella komeilee Veritas Stadion ja vasemmalla joukko tulevaisuuden työelämän ammattilaisia. Näiden kahden maailman keskeltä löytyy mies, joka on onnistunut yhdistämään nämä molemmat.
– Opinnot tuovat rauhaa ja selkeyttä jalkapallouran jälkeiseen aikaan. Ymmärrän kyllä pelaajia, jotka lopettavat uransa tietämättä, mitä tekisivät sen jälkeen. Jalkapalloa on kiva potkia, mutta innolla odotan myös tulevaa ja sitä, mitä se tuo tullessaan.
Toimittaja: Milla Mäkipää
Kuva: tiinan.otokset.fi
