Ympyrä sulkeutuu, kun Atte Sihvonen on jälleen Turussa mustavalkoinen paita päällään.
25-vuotias Atte Sihvonen palasi tänä vuonna takaisin kotikonnuillensa Turkuun. Näillä nurmilla hänen intonsa jalkapalloon syttyi jo niin nuorena, ettei tarkkaa ikää ole edes muistissa.
”Asuin lapsena Kärsämäessä noin 50 metrin päässä jalkapallokentältä. Siellä tuli vietettyä todella paljon aikaa, kun muutkin saman ikäiset pojat kokoontuivat sinne. Kesäisin pelasimme jalkapalloa ja talvisin jääkiekkoa. Jalkapallo tuli siis vähän huomaamattomasti mukaan arkeen, ei siihen sen kummempaa syntyä ollut”, Sihvonen muistelee.
Jalkapallon ohella Sihvonen harrasti 15-vuotiaaksi asti koripalloa Kaarinan Ura Basketissa.
”Olen kyllä vieläkin hyvä pelaamaan korista, saa tulla haastamaan”, Sihvonen vitsailee.
Hengähdystauko jalkapallosta
Sihvonen palloili TPS:ssä 18-vuotiaaksi asti. Kun kutsu siinä iässä kävi armeijaan, jäi jalkapallo väkisinkin taka-alalle ja muut velvollisuudet nousivat tärkeysjärjestyksessä.
”Siinä kävi vähän niin kuin monelle muullekin nuorelle, että urheilun oheen tuli muutakin kiinnostavaa. Olin armeijassa vuoden, ja kävin vain silloin tällöin viikonloppuisin pelaamassa kolmosdivarissa Maskun Palloseurassa.”
Armeijan jälkeen Sihvonen alkoi saamaan viestejä Salon Palloilijoissa pelaavilta kavereiltaan.
”SalPa:ssa oli tuttujen turkulaispelaajien lisäksi tuttu valmentaja. Menin sitten sinne, vietin vuoden pelaten ja töitä tehden.”
SalPa:ssa pelatun kauden lopuksi Sihvonen alkoi saamaan kyselyitä Miesten Ykkösen joukkueilta. Tämä merkitsi hänelle pohdinnan paikkaa siitä, mihin suuntaan hän elämässään mielii edetä.
”Puntaroin sitä, että halusinko lähteä vai en. Sitten päädyin tulokseen, että kyllä se harmittaa, jos en kerralla satsaa jalkapalloon täysiä. Ajattelin, että käydään nyt katsomassa.”
Matka Ykkösestä Veikkausliigaan
SalPa:sta Sihvosen tie kävi Tammisaareen Ekenäs IF:n riveihin vuonna 2018. EIF:ssä puoliammattilaisena Sihvonen teki päivisin töitä jalkapallon ohella. Keskikentällä operoiva pelaaja pelasi kaudella 22 ottelua tehden neljä maalia.
Vakuuttavat otteet eivät jääneet muilta huomaamatta, ja pian Sihvonen löysi itsensä jo Veikkausliigasta. Kaudet 2019-2020 hän pelasi Rovaniemen Palloseurassa.
”Kun oli asunut vuoden Tammisaaressa, mikä on kuitenkin aikalailla tässä Turun vieressä, ja sitten muutti sieltä Rovaniemelle, niin olihan se vähän jännittävää. RoPS:ssa suurin osa pelaajista oli Rovaniemen ulkopuolelta, esimerkiksi ulkomailta tai Helsingistä. Kaikki me ulkopuolelta tulleet asuimme samassa kerrostalossa ikään kuin kommuunissa. Se oli ihan hauskaa, ja samalla loimme hyvän kaverihengen”, Sihvonen kertoo.
Vaikkakin Tammisaari ja Rovaniemi olivat Sihvosen mukaan ”kontrastissa toisiinsa”, oli sopeutuminen Lapin maisemiin suhteellisen vaivatonta.
”Kyllä Rovaniemi tietenkin vähän erilainen paikka on, mutta olihan siellä mukavaa. Paikalliset olivat mukavaa ja leppoista porukkaa, heihin oli helppo tutustua.”
Tammisaaressa ja Rovaniemellä vietetyt vuodet kasvattivat nuorta pelaajaa etenkin henkisesti.
”Muutot uusille paikkakunnille opettivat itsenäistä toimintaa. Vaikka seuroissa saa aina apua tarvittaessa, niin loppukädessä kaikki on omalla vastuulla; mitä tekee kentällä ja sen ulkopuolella. Tapasin myös niin paljon erilaisia ihmisiä eri maista ja lähtökohdista, että se opetti olemaan avoin kaikille ja kaikelle.”
Paluu mustavalkoiseen
Sihvoselle kotoa lähteminen uudelle paikkakunnalle ei ole ikinä ollut ongelma. Kuitenkin turkulaisen takaraivossa on ollut ajatus siitä, että kotiin olisi kiva jossain vaiheessa palata. Kyseinen ajatus toteutui tänä vuonna, kun Sihvonen solmi 1+1 vuotisen sopimuksen TPS:n kanssa.
”TPS oli ollut jonkun aikaa yhteyksissä. Turku on koti ja TPS kasvattajaseura, joten totta kai tänne aina palaa hyvin mielin. Sekin tekee paluusta vielä parempaa, kun huomasi, että TPS tosissaan halusi minut tänne.”
Sihvonen on ollut avauskokoonpanossa kaikissa kauden ensimmäisissä kymmenessä pelissä. Vastuuta on siis tullut mukavasti, mutta henkilökohtaisesti hän toivoisi parempia otteita.
”Kausi on lähtenyt henkilökohtaisesti aika vaihtelevasti liikkeelle; välillä hyvin ja välillä huonosti. Eivät ole pelit ihan menneet omien tavoitteiden mukaisesti vielä.”
Sihvonen on silti optimistinen kauden jatkoa ajatellen.
”Joukkueella on odotuksia olla kauden päätteeksi sarjan kärjessä. Kyllä tästä vielä tullaan parantamaan”.
Unelmat sijoittuvat Suomen rajojen ulkopuolelle
”Varsinkin nuorena puntaroin, lähdenkö opiskelemaan, töihin vai mitä tekisin. Jalkapalloon satsaamisen jälkeen ei ole ollut enää tunnetta, että haluaisi tehdä mitään muuta tai että jalkapallo näyttelisi vain sivuosaa elämässäni. Opiskeluja olen miettinyt, mutta se on eri asia että mitä, missä ja milloin. Nyt toistaiseksi keskityn jalkapalloon.”
Kun armeijaikäisenä jalkapalloammattilaisuus ei ollut edes ajatuksissa, on se Sihvoselle nyt todellisuutta. Unelmia jalkapallon saralla silti riittää, vaikka unelma ammattilaisuudesta on jo täyttynyt.
”Olisi hienoa pelata Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Sekin vaatii vielä paljon töitä, että sinne asti pääsee hyvällä tasolla pelaamaan, mutta ei se mahdotonta ole.”
Vaikka unelmia saa ja pitää olla, nauttii turkulainen juuri tästä hetkestä ja keskittyy jokapäiväiseen tekemiseensä.
”Onhan se totta, että silloin kun joukkue pelaa hyvin, niin saa itsekin onnistumisia ja sitä kautta näkyvyyttä. Mutta keskittyminen on kuitenkin aina siellä sen hetkisessä arjessa ja treeneissä. Vaikka omat tavoitteet olisivat ulkomailla, niin itselle ykköstavoite on saada joukkue pelaamaan hyvin ja sen eteen teen kaikkeni.”
Toimittaja: Milla Mäkipää
