TPS:n yhteistyöseura ÅIFK:n tapahtumarikkaan viikon kolmas ottelu käytiin lauantaina kotiyläkentällä, jonne saapui vastustaja kaukaa pohjanmaalta eli Kraft Närpiöstä tuttuine vihannestuliaisineen. Mikä hieno pieni ele tuoda pari laatikkoa kotikaupungin lippulaivatuotteita isännille. Kyseessä oli kolmannen ottelukierroksen avaus, joten tässä ratkaistiin tämän otteluparin herruus. ÅIFK kylvetti keväällä Kraftia kotonaan peräti 7-0. Vastaavasti Närpiössä kotijoukkue oli vakuuttavasti 2-0 vahvempi. Kevään pelistä Kraftilta puuttui luottotoppari Jens Nygård. ÅIFK:n miehistöstä oli sitten keskiviikon FC Hämeenlinna 0-0 nuhjauksen jälkeen napattu Matias Louanto ja Jeremias Kaari TPS:n riveihin. Pojat tekivätkin sunnuntaina debyytin Honkaa vastaan. Tilalle oli heittää loukkaantumisista toipuneet Viljami Alho ja Riku Sjöroos.
Ottelu oli molemmille kolmas 8 päivän sisään. Ainakin kotijoukkueen pelissä se näkyi tuntuvasti. Toki vierasjoukkueen keskusta oli organisoitu tiiviisti, mutta silti syöttöhasseja ja muuten huonoja ratkaisuja nähtiin liian paljon. Jakson oikeastaan ainoat tilanteet ÅIFK:lle tulivat erikoistilanteista, joka on kuvaavaa pelinrakentelun nihkeydestä. Lucas Gabrielssonin pusku tolppaan sivuvaparista oli tosin näyttäväkin suoritus. Puolustussuuntaan kotijoukkueen pajatso aukesi pariin kertaan oikein kunnolla, mutta väkevä kärkimies Jonas Granfors tykitti pallon läpiajosta tyylipuhtaasti metsikköön ja kaksi vapaapotkua 16-rajalta kajahtivat päätyaitaan. Puoliajalle mentiin näin keskiviikon tapaan maalittomissa merkeissä, mihin kotijoukkue sai olla jopa tyytyväisempi.
Toinen jakso alkoi Kraftin salamamaalilla. Huolimaton pelinrakentelu kostautui menetyksenä keskellä, josta pallo pelattiin laitaan ja Granfors siirsi keskityksen varmasti maaliin ohi Jere Aallon. Kotijoukkue suoritti tunnin molemmin puolin kaksi vaihtoa. Dardan Sadiku tuli kärkeen nuoren Anton Hirvaskarin tilalle ja Jonni Peräaho korvasi varvasvaivaisen Santeri Peltolan keskellä. Kraft oli edelleen hieman niskan päällä, mutta vaihtojen kautta saatiin sen verran virtaa, että tilanteita alkoi syntyä myös Karl-Filip Erikssonin Kraft-maalille. Hushyar Aftabille saatiin pelattua palloa selustaan 2-3 kertaa ja nämä ovat aina vaaran paikkoja vastustajalle, siksi nopeat ovat ”Husardin” jalat.
Seuraavan maalin leipoi kuitenkin Kraft ja kukapa muu kuin toppari Nygård. Kulma saatiin purettua, mutta jälkitilanteesta tuli keskitys. Näissä tilanteissa ei usein ole enää miehet täysin liimattuna ja Nygård nousi omiin korkeuksiinsa puskien varmasti 0-2. Kellossa oli 75 minuuttia ja pisteet näyttivät olevan vahvasti menossa bussilla ylös rannikkoa. ÅIFK oli samaan aikaan suorittamassa viimeistä vaihtoa, mutta harva uskoi sen olevan muuta kuin kosmeettinen.
Taktiikkaa säädettiin silti napsun hyökkäävämmäksi, sen verran peruspositiivisia ÅIFK:n valmennusjohdossa kuitenkin oltiin. Viljami Alho tiputettiin keskikentältä ”hyökkääväksi” toppariksi ja A-nuori Sami Villanen heitettiin vaihdosta kärkeen. Väsymys huokui kentältä etenkin ÅIFK:n pelaajista, mutta sitten tapahtui ratkaiseva käänne. Jonni Peräaho pelasi mainion diagonaalipallon pystyyn, Riku Sjöroos teki hyvän hämäävän juoksun ja tilaa syntyi Villaselle joka skrodena jätkänä murtautui boxiin ja Kraft-puolustuksen estelyistä huolimatta ujutti 1-2 kavennuksen ohi Eriksonin.
Villasella oli hetki tämän jälkeen jo toinenkin paikka ja yhtäkkiä Kraft alkoi näyttää enemmän uupuneelta. Tilanteesta seurannut kulmapotku ei ollut vielä tuloksekas, mutta jälkitilanteesta jo helähti. Kapteeni Viljami Alho oli ottanut oppia Miikka Niinivirran aiemmista laukauksista ja päätti lisätä reseptiin kierteen. Tuloksena mallikas banaanipotku joka yllätti Erikssonin painuen takakulmaan. 2-2 nätisti 86. minuutilla.
Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan Kraft joutui sijaiskärsijäksi viikko takaperin Raumalla koetun tappion sovituksessa. Hetkeä aiemmin hämärän rajamailla väsymyksestä horjunut laitapakki Jani Jussila riisti Aftabin avustuksella pallon laidassa ja nousi kohtia maalia. Kraft puolustus antoi hieman liikaa tilaa ja kun ei syöttöpaikkaakaan löytynyt niin Jani päätti siirtää pallon maaliin. 89 minuuttia ja riemukkaasti 3-2. ÅIFK koutsi Mikko Hyyrynen singahti penkiltä kohti maalijuhlia sen verran sähäkästi että hätäisimmät odottelivat jo Di Canio –tyylistä polviliukua. Se jäi kuitenkin tekonurmella näkemättä.
Loppuminuutit pelattiin tyylikkäästi pois pitäen pallo omilla.”Vilho” Alho näytti luonnettaan hoitelemalla pari irtopalloa jässikkämäisen Kranforsin ulottuvilta väljemmille vesille. Näin ÅIFK pääsi viettämään saunaehtoota varsin mukavissa tunnelmissa. Ja ennenkaikkea nuori joukkue sai balsamia aiemmista lisäaikatappioista tulleille traumoille.
Kraftin Turun reissut ovat olleet epämieluisia, mutta joukkue on laadukas nippu eikä tosiaan sattumalta keiku kärjen tuntumassa sarjataulukossa. ÅIFK ei onnistunut pelillisesti hyvin, mutta pitkässä juoksussa tuuri tasaantuu ja nyt irtosi tärkeitä pisteitä kun taas heinäkuun vaihteessa hyvilläkään esityksillä ei tullut muuta kuin kokemusta. Mikä sekin on arvokasta ja voihan ajatella että nyt niitettiin satoa aiemmista koettelemuksista. Tärkeää on säilyttää usko omaan tekemiseen 90+5 min ajan.
ÅIFK-Kraft 3-2 (0-0)
